torstai 23. heinäkuuta 2015

Auko, ka-o

Jippii, jippii, jippii! Meidän lapsi on oppinut sanomaan K-kirjaimen. Eikä pelkästään sanomaan, vaan käyttämään sitä myös sanoissa. Auto ei olekaan enää "au-o" vaan "auko", kato ei olekaan "a-o" vaan "ka-o". Myös T-kirjain ollaan välillä kuultu, mutta huomattavasti harvemmin sanojen yhteydessä. Lenni treenaa konsonantteja jokeltelemalla samaan tapaan kuin vauvat. 


Muistutuksena tosiaan asiaan perehtymättömille, että näille halkiolapsille konsonantit, erityisesti painekonsonantit ovat usein tosi vaikeita sanoa. Yleensä puheterapia on tarpeen, kuten varmaan meidänkin tapauksessa jossain vaiheessa. Lenni puhuu muuten ihan täydellisesti ja omaa ihan valtavan sanavaraston, käy keskusteluja meidän kanssa ja kyselee ihan koko ajan kaikkea kaikesta. Konsonanteista puuttuvat tällä hetkellä kokonaan vielä P, R ja S, joten Lenni vain yksinkertaisesti jättää ne sanomatta puheessaan. Joudun usein toimimaan tulkkina ton meidän supersosiaalisen ipanan kanssa, koska Lenni tykkää mennä juttelemaan kaikille eikä sitä sitten ymmärretäkään. Toki se on vaikea tajuta mitä lause "Ä-ään yö-ään ehä-ei-on anhha ei-ää ja a-a-a-a-aa." tarkoittaa, ellei ole tottunut kuuntelemaan Lenniä. Kirjoitettuna kyseinen lause näyttää vielä vaikeatajuisemmalta kuin kuulostaa, mutta siis mulle se oli ihan selvä lause, kun Lenni sen sanoi. "Tänään syödään kesäkeiton kanssa leipää ja maksamakkaraa."

 
Suuri hetki oli reilu vuosi sitten, kun Lenni oppi imemään pillillä, se kun ei myöskään halkiolapsille ole mikään itsestäänselvyys. Vauvanahan Lenni ei pystynyt ollenkaan imemään eikä imettäminen siksi onnistunut. Vähän aikaa sitten Lenni oppi puhaltamaan kunnolla, ennen se teki sen vain nenän kautta. Pieniä, mutta meille niin suuria askeleita.


Lenni on tällä hetkellä hyvin kiinnostunut autoista ja työkoneista, junista, pallopeleistä, avaruudesta, palapeleistä, dinosauruksista ja lukemisesta. Aika tyypillinen pikkupoika siis. Lennin lukuinto vaan vähän poikkeaa muista. Mikä tahansa kirja kelpaa, juuri tänään luin Lennin pyynnöstä ääneen kirjaa Palveluiden hinnoittelu ja Lenni jaksoi kuunnella vaikka kuinka pitkään. Itsekseen poika selailee kirjaa Yrityksen asiakasmarkkinointi ja muita hyvin tekstipitoisia kirjoja. Runot ja sanoilla leikkiminen kiinnostavat, ja Lenni keksiikin itse tutuista loruista omia versioita. Lenni tunnistaa paljon kirjaimia ja kyselee koko ajan mitä mikäkin teksti tarkoittaa. Lenni on vähän pikkuvanha lapsi, vastailee kysymyksiin aavistuksen nenäkkäästi ja neuvoo mitä aikuisten pitäisi tehdä. Toisaalta meidän poika on myös sellainen ihana sylivauva, joka tykkää halailla ja olla lähellä. Lenni on hyvin empaattinen ja on aina valmiina jättämään omat leikit kesken ja lohduttamaan, jos jollakulla toisella lapsella on paha mieli. Hyväsydäminen, kiltti, kohtelias, aurinkoinen, sosiaalinen, sellainen on meidän oma rakas ipana.

-Emma-


2 kommenttia:

  1. Sinulle on haaste blogissani :) http://justapeekinmyhead.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!