H-hetki

Tänään lähdetään sairaalaan ja huomenna on Lennin leikkaus.

Aion olla yötkin siellä pienen pojan seurana ja mies on luvannut olla

paikalla niin paljon kuin vain töiltään ehtii.

Hyvin se leikkaus varmasti menee ja tällä hetkellä jännitetään enemmänkin

sitä, että miten poika pärjää sen jälkeen, onko kipuja ja miten syöminen

lähtee sujumaan. Lenni on niin reipas poika,

että tuskin tuollainen pieni (iso) operaatio sitä paljon hetkauttaa.

Eiköhän tässä isi ja äiti ole ne, joista pitäisi olla huolissaan. :D

Tässä muutama kuva tältä päivältä.

Onpas komea kuolavana viimeisessä kuvassa. :D

Ollaan yritetty pitää itsemme kiireisinä tällä viikolla,

niin ei ole tullut liikaa ajateltua leikkausta.

Käytiin vauvakinossa ensimmäistä kertaa ja se olikin

yllättävän hauska juttu. Volyymit ei olleet niin kovalla kuin normaalisti

elokuvissa ja valoja vain himmennettiin, että pystyi lapsia

hoitamaan. Käytössä oli mikro, vaipanvaihtopiste ja vaippojakin. 

Leffa oli Laulu Marionille ja voin kyllä suositella kaikille,

oli kaunis tarina. :)

Eilen käytiin koko perheen voimin Maailma kylässä-festareilla.

Mies on töissä Diakonissalaitoksella ja kävimme moikkaamassa hänen työkaveriaan

ja entistä opiskelukaveriaan HDL:n ständillä. Tutustuimme afrikkalaiseen ruokaan

ja joimme päälle reilun kaupan kahvit. Festareilla olisi viihtynyt vaikka koko

päivän ja ensi vuonna mennään ehdottomasti uudestaan.

En voi tarpeeksi kiittää erästä halkiolapsen äitiä ja itse tätä

lasta, 8-vuotiasta suloista tyttöä kaikesta vertaistuesta.

Tapasimme heidät reilu viikko sitten ja siitä lähtien leikkaus ja

kaikki siihen liittyvä on ollut helpompi sulattaa.

Kiitos kaikille muillekin tuesta!

Kohta mennään...

-Emma-

Vauvateatteri

Käytiin muutama viikko sitten EMMAssa katsomassa Metropolia AMK:n esittävän taiteen

ja varhaisiän musiikkikasvatuksen opiskelijoiden vauvateatteriesitystä. "Elämän aamu" kertoi

tarinan toukasta, joka muuttui lopulta perhoseksi. Esitys oli kokemuksellinen, sitä ei 

katsottu vain paikallaan, vaan katsojatkin pääsivät mukaan liikkumaan ja olemaan

keskellä esitystä. Juttu oli aikuisenkin mieleen, mutta vaikutti siltä, että erityisesti Lenni

nautti teatterista.Yritin selvittää, että olisiko lähiaikoina jossain pääkaupunkiseudulla lisää

vauvateatteria, mutta en ainakaan goolettamalla löytänyt mitään tietoa.

Kertokaa ihmeessä, jos tiedätte tulevista esityksistä. :)

Lenni keskittyi esitykseen. :)

Samalla reissulla kävimme lelumuseossa, jossa oli esillä muunmuassa leluja

eri vuosikymmeniltä. Niitä oli hauska päästä katsomaan miehen kanssa,

kun kumpikin löysi sieltä omia lapsuuden lempparilelujaan. :)

Lelujunien ihmettelemistä.

Päästiin kokeilemaan huispaamista.

Lenni täytti 4 kuukautta ja pituutta pienellä on 65cm ja painoa 7,1kg.

Kävimme mummolassa ja mummi teki juhlapäivän kunniaksi kakun, joka kovasti kiinnosti Lenniä.

Lennin ensimmäinen leikkaus on siis viikon kuluttua.

Tuntuu niin oudolta ajatella, että kohta meillä on ihan erinäköinen poika.

Jos voisin muuttaa asioita, kuten Lennin kaikki syöminongelmat

nyt ja tulevaisuudessa, niin en haluaisi, että se leikataan. 

-Emma-

Oli vappu

Edellinen kirjoitukseni, ja erityisesti mieheni ensimmäinen kommentti halkioista

 herätti paljon keskustelua facebookin halkioyhteisössä. Hyvä että herätti,

näistä asioista on tosi tärkeää puhua. Erilaisten ihmisten hyväksyminen ja

suvaitsevaisuus nousivat pääasioiksi keskustelussa ja voin onnellisena kertoa, että

nykyään, halkiojärkytyksestä selvittyämme olemme mieheni kanssa taas entistä suvaitsevaisempia ihmisiä. :)

Tässä muutamia otteita keskustelusta (luvat julkaisemiseen olen saanut kirjoittajilta):

"Minulle lasteni halkiot eivät ole olleet surun,pelon,murheen tms paikka,enkä ole yhtään sen "parempi" ihminen kuin kukaan muukaan. En ole syyllistänyt itseäni tai ketään muutakaan poikien halkioista,enkä itseäni imettämisen puuttumisesta. Nämä ovat faktoja jonka kanssa eletään. Ennakkoluulottomuus ja avoimuus uudelle,mille tahansa ovat arvoja jotka olen omista lähtökohdistani huolimatta sisäistänyt ja ne ovat niitä arvoja joita haluan lapsilleni antaa elämässä eteenpäin vievänä voimana. Kapeakatseisuus,ennakkoluulot ja tietämättömyys ovat kaiken uuden ja hyvän esteenä elämässä."

"Meilläkin neidin rakas kummitäti on nyt vasta vuosien päästä kertonut, kuinka ensin ihan pelkäsi katsoa vauvaa kasvoihin, kun näytti niin "erilaiselta", mutta nopeasti siihen "tottui" ja hänkin suri kanssani avoimen hymyn menetystä. En ehkä silloin olisi asiaa ymmärtänyt jos olisi silloin kertonut, mutta nyt pystyn ymmärtämään hyvin. Kun pystyy myöntämään itselleen, että erilaisuus pelottaa, pystyy pelolleen tekemään jotain."

 "Kieltämättä noi kommentit kuulostaa ihan hirveiltä tälleen kun itellä on halkio, mutta toisaalta varmasti ihan ymmärrettävä reaktio. Muutenkin tolla epämuodostuma-sanalla on aika negatiivinen kaiku, monet tuntuu ajattelevan, ettei sen kanssa voi elää normaalia elämää ja että näyttää tyyliin hirviöltä tai vähintäänkin epämääräseltä. Johtuu varmasti tietämättömyydestä. Myönnettäköön että eräänkin kerran nuorempana poistuin Husukesta kovin kiukkuisena, siellä kun kehtasivat sanoa, että mulla on epämuodostuma! Enhän MINÄ voi olla epämuodostunut, eihän sellaiset näytä edes ihmisiltä! No epämuodostumahan se on ja mitäpä sitä kieltämään, en vain aiemmin ollut ajatellut koko asiaa."

 Ymmärrän jokaisen keskustelijan näkökulman. :)

Meidän perhe vietti vapun mukavissa tunnelmissa, käytiin

keskustassa pyörimässä, syötiin munkkeja, juotiin simaa ja mentiin ajoissa nukkumaan.

Vappupäivänä käytiin perinteisellä piknikillä Tähtitorninmäellä. 

Ukin sylissä.

Senaatintorilla oli porukkaa.

Ostettiin Lennille meidän mielestä hassu vappupallo, joka sitten vapun jälkeen laitettiin

pojan sängyn viereen, kun ajateltiin, että se tykkää katsella sitä.

Ihmeteltiin sitten muutaman iltana, että miksi Lenni ei suostu käymään nukkumaan

ja yölläkin kun herää, niin ei millään meinaa nukahtaa uudelleen. Alkoi olla jo vähän

neuvoton olo, kunnes sitten mieheni keksi ottaa pallon pois Lennin näköetäisyydeltä.

Poika nukahti samantien eikä ole sen jälkeen ollut nukkumisongelmia.

Huh huh. Nyt tuntuu kamalalta ajatella, että Lenni on ollut vaan tosi peloissaan,

eikä me olla autettu sitä. Onneksi asia selvisi ja nyt on taas rauha talossa. :)

Pelottava pallo.

Lennin ensimmäinen leikkaus on 27.5. Alkaa jännittämään. :)

Aurinkoisia päiviä!

-Emma-

Ajatuksia ja asenteita

Saatiin tietää Lennin huuli- ja ienhalkiosta rakenneultrassa.

Aluksi ei oikein edes tajuttu mistä on kyse. Olin lukenut halkioita käsittelevän

artikkelin Vauva-lehdestä ja tiesin jotain asiasta, mutta miehelläni ei

ollut mitään käsitystä jutusta. Rakenneultrassa meille oli tärkeintä se,

että vauva on terve (halkiohan ei ole sairaus!) ja sukupuolen selviäminen.

Soitettiin ultran jälkeen heti isovanhemmille, että vauva on poika ja sitten vasta sanottiin,

että ai niin, sillä on muuten halkiokin.

Käytiin samana päivänä ulkona syömässä miehen kanssa ja

silloin hän tunnusti, että ei ole ikinä voinut sietää epämuodostumia.

Yritettiin lohduttaa toisiamme, mutta siitä hetkestä eteenpäin

halkio alkoi tuntua mullekin isommalta asialta.

Viikon kuluttua rakenneultrasta käytiin Naistenklinikalla Sikiötutkimusyksikössä.

Vasta siellä tajusin, että halkio saattaa tarkoittaa kehitysvammaisuutta tai

jotain muuta siihen liittyvää oireyhtymää. Vauva tutkittiin tunnin kestäneessä

ultrassa tosi tarkkaan ja kaiken todettiin olevan sen perusteella hyvin.

Multa otettiin lapsivesinäyte ja viisi päivää odotettiin sen tuloksia.

Meidän elämän kamalimmat viisi päivää.

Lopulta selvisi, että vauvalla on normaalit kromosomit ja sen

jälkeen halkio tuntui oikeasti tosi pieneltä jutulta.

Kun Lenni sitten syntyi ja saatiin tietää myös suulakihalkiosta, 

niin se oli ihan alusta asti ihan täydellinen poika.

Mun ensimmäinen kommentti Lennistä olikin, että

onpas se söpö. :)

Olin odottanut jotain ehkä pelottavamman näköistä, mutta Lenni olikin

aivan ihana ja suloinen suurisilmäinen pieni mies.

Välillä saadaan pitkiä katseita, kun käydään Lennin kanssa vaikka kaupassa.

Erehdyin jo raskausaikanakin lukemaan nettikeskusteluja, joissa väitettiin,

että halkiot johtuvat siitä, että äidit ovat raskausaikana käyttäneet huumeita.

Ei olisi pitänyt lukea, tuli vähän paha mieli.

Halkio ei ole kuitenkaan estänyt meitä elämästä tavallista vauva-arkea

ja osallistumasta kaikenlaisiin aktiviteetteihin. Kerron uusille ihmisille

aina avoimesti halkiosta ja kaikesta siihen liittyvästä.

Mitä sitten, jos joku katsoo pitkään. Jos huomaan sellaista, niin alan

yleensä suukottelemaan Lenniä ja kertomaan sille miten

täydellinen ja ihana poika se on ja kuinka paljon äiti sitä rakastaakaan.

Olkoot muut mitä mieltä vaan, mutta mä olen itse sitä mieltä että oma poika on paras poika.

Käytiin Lennin kanssa vauvajumpassa ja sen jälkeen kahvilla Hakaniemen

kauppahallissa, jossa on aivan ihana sisustusliike, josta saa mm. Mailegin

tuotteita. Pitkän harkinnan jälkeen ostin sieltä Willow Treen New Life-veistoksen.

Siinä kuvastuu niin hienosti meidän rakkaus Lenniä kohtaan. <3

-Emma-