sunnuntai 21. syyskuuta 2014

KotiVisio 2014

Tampereen messuhallissa järjestettiin 30.-31.8. 2014 Lapsiperhe-, Keräily- ja KotiVisio-messut.
Me Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen eli TAKK:in sisustusalan perustutkinnon opiskelijat osallistuimme viimeksi mainittuun. Suunnittelimme ja toteutimme sisustusneuvontapisteen ja työnäytösalueen sisustukset sekä teimme työnäytöksiä. Sisustusalan ammattitutkintolaiset antoivat messuvieraille ilmaista sisustusneuvontaa.

Projektimme alkoi jo keväällä, kun pidimme koulussa ensimmäisen palaverin messuihin liittyen. Teimme pienryhmissä ehdotukset sisustussuunnitelmiksi ja juhannusta edeltävällä viikolla valitsimme niistä parhaan Tampereen messujen yhteyshenkilöiden avustuksella. Teemaksi valikoitui pastellisävyinen ja kodikas maalaisromanttisuus, ja johtavana ajatuksena oli tuunaus sekä kierrätys. Valitsimme ryhmästämme kolme vastuuhenkilöä varmistamaan suunnittelun ja toteutuksen sujuvuuden ja minä olin yksi näistä kolmesta.
Teimme ehdotelmia pohjapiirustuksista, keskustelimme niistä Facebook-ryhmässämme ja päädyimme yhteisymmärrykseen. Olimme yhteydessä mahdollisiin yhteistyökumppaneihin, joista suurin osa lähtikin mielellään mukaan projektiimme. Budjettimme oli pyöreä nolla, joten olimme kiitollisia kaikesta avusta.
FB-ryhmä toimi koko projektin ajan messuihin liittyvien asioiden tiedotusvälineenä ja yhdessä päättämisen apuna, koska meillä kaikilla oli menossa työharjoittelu, emmekä ehtineet näkemään kasvokkain. Pidimme esimerkiksi äänestyksen tapettimalleista.


Yhteistyökumppaneinamme meillä oli Studio Decor, Pirkanmaan kierrätys ja työtoiminta ry, Kangastus, Nooran verhoomo ja sisustus sekä Portaankorvan puutyö. Pidimme palaverin Studio Decorin kanssa ja valitsimme tapetit, haimme Kierrätyskeskuksista tavaroita, saimme Portaankorvan puutyöltä kuormalavat, Kangastuksen kanssa palaveerasimme verhokankaista ja saimme heiltä ompelupalvelunkin. Nooran verhoomo ja sisustus lahjoitti meille verhoilukangasta.




Irrottauduimme työharjoitteluista messuhommiin niin paljon kuin pystyimme, mutta itse en Ikeasta päässyt kovin paljon poistumaan. Onneksemme parilla meistä loppui hommat työmaalla ja he pystyivät olemaan kokopäiväisesti koululla rakentamassa ja tuunaamassa kalusteita messualueille.

Teimme kuormalavoista pöytiä sisustusneuvontapisteeseen. Hioimme ja maalasimme yhtä pöytää varten kaksi kuormalavaa ja niiden väliin sekä pöydän jaloiksi kiinnitimme 10x10cm kokoiset kuutiot, jotka myöskin maalasimme. Pöytien kansiksi laitoimme vanerilevyt, joista kahteen tuli pitsisabluunamaalausta ja yhteen kangas. Lopuksi teimme reunoista siistit lisäämällä listat.



Sisustusneuvonnan asiakkaita varten teimme kolme penkkiä. Jokaiseen penkkiin käytettiin kahden tuolin selkänojaa ja takajalkoja, joiden väliin tehtiin kaksi kehikkoa. Penkit maalattiin valkoisiksi. Istuinosaksi saimme koululta liimalevyä, jonka pehmustimme ja verhoilimme.



Teimme sisustustikkaat (joiden ei ollut tarkoituskaan kestää kiipeilyä) koululta löytyneistä puurimoista.
Maalasimme tikkaat valkoisella, harmaalla ja vaaleanpunaisella.


Senkki saatiin Kierrätyskeskuksesta. Hioimme sen kuluneen näköiseksi, vaihdoimme vetimet ja tapetoimme ovet koulusta löytyneellä jämätapetilla.


Teimme kaksi kattovalaisinta (ilman polttimoita siis). Runkona oli Ikean riisipaperivarjostimet ja siihen liimattiin valkoisia sulkia. Lopuksi vielä suihkaus hiuslakkaa. YouTubesta löytyy ohjevideo: https://www.youtube.com/watch?v=vJvjFAyrA4g.



Pystyin itse onneksi olemaan koululla koko messuviikon. Maanantaina pidettiin palaveria tekemättömistä asioista ja kirjallisista töistä, joita olin lupautunut tekemään. Hoidimme kalustetuunauksia koululla kaksi päivää ja keskiviikkona pääsimme jo messuhallille rakentamaan osastoamme. Tapetoimme seinät ennen kuin ne pystytettiin ja valmistauduimme työnäytöksiin. 14 tunnin päivät kävivät tutuiksi ja kotona jatkoin vielä kirjallisten töiden tekemistä. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin jaksoi. Ainoa asia, joka harmitti, oli se etten nähnyt Lenniä juuri ollenkaan. Toimme loppuviikosta messuille koululta tavaroita ja perjantaina saimme osaston valmiiksi jo hyvissä ajoin. Silloin paikalla oli ahkeroimassa suuri osa luokkalaisistamme, joten hommat hoituivat pikavauhtia. Perjantaina sain valmiiksi ja laminoitua portfolion messuvalmisteluista sekä koulutuksemme esittelyn ja listat kalusteista, tekijöistä ja yhteistyökumppaneista.

Alkutilanne messuhallilla:

Seinien tapetointia kaksipuoleisen teipin avulla.

Seinät ovat pystyssä!

Työnäytökseen valmistautumista.

Kalusteet melkein paikoillaan.

Pitsisabluunamaalausta:

Lauantaiaamuna messut aukesivat kävijöille klo 10 ja itse saavuimme hallille yhdeksältä. Olimme sisustusneuvontapisteellä kertomassa kiinnostuneille messuvieraille TAKK:in koulutuksista ja osastoistamme. Pääsin antamaan pienimuotoista sisustusneuvontaa ja työnäytöksiin osallistuin avustajan ominaisuudessa.
Messupäivät menivät tosi nopeasti. Olimme aikatauluttaneet homman niin, että jokainen sai pidettyä riittävästi taukoja ja kierrettyä messuille tutustumassa muihin näytteilleasettajiin. Itse bongasin paikalta ihanan sisustusliikkeen ja meninkin heti kysymään sieltä seuraavaa hajoittelupaikkaa. Aloitan Dekorossa nyt sitten lokakuussa harjoittelun.

Valmis työnäytösalue:


Valmis sisustusneuvontapiste:






Tehotiimi:

Sunnuntai-iltana olo oli haikea, mutta samalla helpottunut. Ja jotenkin tyhjä. Kaikki aika oli mennyt messuhommiin ja tuli sellainen olo, että miten sitä nyt aikansa käyttää. Onneksi kotona odotti pieniä remppaprojekteja, joten toimettomaksi ei tarvinnut ryhtyä. Maanantaina jatkui heti myös Ikea-harjoittelu.

Kyllä oli kaiken sen vaivan arvoista ja hyvä mieli jäi.
Kiitos kaikille mukana olleille!

-Emma-














tiistai 16. syyskuuta 2014

Hymypoika

Jos yhdellä sanalla pitäisi Lenniä kuvailla, niin se sana olisi hymypoika.
Sitä nimitystä ovat käyttäneet tutut ja tuntemattomat, naapurit ja sukulaiset, kaverit ja isovanhemmat.
Meidän talossakin kaikki tuntevat Lennin vain nimellä hymypoika, ei kukaan muista ukkelin oikeaa nimeä.



Meillä aamut alkavat yleensä sillä, että Lenni lauleskelee sängyssään ja kun isi tai äiti menee kurkkaamaan huoneeseen, niin heti maailman levein hymy valaisee pojan kasvot.  Lenni hymyilee tutuille ja tuntemattomille, kaupassa ottaa katsekontaktia ihmisiin ja virnuilee veikeästi. Omasta mielestäni paras hymy nähdään silloin, kun haen Lenniä hoidosta; pikkumies huutaa "äi-i!" ja juoksee suoraan syliin, suupielet korvissa asti.


Äitini, Lennin mummi, on kertonut, että minua oli vaikea saada hymyilemään 1-vuotiskuvissani.
Olen kehittänyt teorian, että lapsi oppii hymyilemään paljon, jos hänelle hymyilee paljon.
Raskausaikana jo päätin, että tälle lapselle hymyilen vaikka mikä tulisi, ja niin olen tehnytkin.
Me ollaan oikeasti aika leveästi hymyilevä perhe.


Ihana katsoa näitä kuvia Lennin ikimuistoisimmista hymyistä. Tulee vaan niin kova ikävä sitä avointa halkiohymyä, onneksi on paljon kuvia niiltä ajoilta.


Muistakaa hymyillä, se tekee hyvää!

-Emma-



sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Käsi kädessä

Ihanan kiireetön ja rauhallinen viikonloppu ollut.
Kyllä taas kaiken hötkyilyn jälkeen osaa arvostaa sitä, kun ei ole pakko tehdä mitään.
Perusviikonloppupuuhien, siivoamisen ja leipomisen lisäksi saatiin mummi, ukki ja täti kylään. Lauantaina käytiin ihan oman perheen voimin kirjastolla, jonne on viikko sitten pystytetty lähiseutujen päiväkotien ja perhepäivähoitoryhmien yhteinen taidenäyttely, Käsi kädessä. YLE uutisoi näyttelystä täällä.





 Kaikki muut teokset olivat esillä ulkona, mutta Lennin ja muutaman muun perhepäivähoitolaisen teos Myyrännäköinen Dinosaurus Rotta oli saanut kunniapaikan kirjaston sisältä. Kirjastovirkailijat kertoivat, että sitä oli kovasti käyty kuvaamassa ja ihailemassa. :)



Suosittelen ihan oikeasti tuota näyttelyä, jos Ylöjärvelle joku sattuu eksymään.
Kyllä lapset on luovia.


 Reippaana uuteen viikkoon!

-Emma-





torstai 4. syyskuuta 2014

Uutta oppimassa

Huh huh, vähän on kiirettä pitänyt viime aikoina. Työharjoittelu Ikeassa jatkuu, kodin remppaamista,
sukulointia, Suhupo ry:n asioita ja suuritöisimpänä tietenkin Koti Visio -messut. Kaiken tohinan keskellä Lennille syntyi uusi serkkukin. Niin kiire on ollut, että selkä pakotti mut taas rauhoittumaan muutamaksi päiväksi, kun noidannuoli iski raskaan työpäivän jälkeen. Nyt onkin hyvin aikaa kirjoitaa muutama juttu Suhupon seuraavaan jäsenlehteen. Blogiin kirjoitan messuista ihan ajan kanssa jutun, oli se vaan sellainen projekti...

Muutama viikko sitten käytiin ensimmäistä kertaa Pikku Kakkosen puistossa ystäväperheen kanssa.
Tosi kiva paikka ja lapsilla näytti olevan kivaa. Vähän eri meininki kuin tavallisessa leikkipuistossa.




Viikko ennen messuja (mun elämä tuntuu jakautuvan aikaan ennen ja jälkeen messujen...) vierailtiin pk-seudulla Lennin isomummon 80-vuotissynttäreillä ja samalla reissulla oli Suhupo:n hallituksen kokous.




Lenni oli kyllä juhlien tyylikkäin mies. <3

Pikkumies täyttää ensi viikolla jo 1v8kk. Ollaan saatu kokea ensimmäiset oikein klassiset itkupotkuraivarit,
vaikka enimmäkseen Lenni on oma aurinkoinen itsensä. Kiukkua aiheuttavat ulkoa sisälle tuleminen ja se, jos ei saa itse tehdä joitain asioita. Lenni onkin oppinut viime aikoina hurjan paljon uusia asioita, kuten riisumaan, osittain pukemaan, rakentamaan Duploilla ja kokoamaan Brion junaradan, avaamaan ja laittamaan kiinni kierrekorkillisen pullon ja puhumaan lauseita. Ensimmäinen lause oli "i-i ajaa" (isi ajaa) ja sitten se on laajentunut niin, että vuorollaan mummo/vaari/täti/ukki ajaa. Myös lause "o-ii ajaa" (kotiin ajaa) ollaan kuultu.
J-kirjain tulee hienosti pikkumieheltä, se oikein puheessaan korostaa sitä. Mies on opiskellut fonetiikkaa ja eräs ilta piti mulle pienen oppitunnin aiheesta, joten nyt taas ymmärrän paremmin, miten vaikea Lennin on tiettyjä kirjaimia muodostaa. Tärkeintä nyt on kuitenkin, että isi, äiti ja perhepäivähoitaja ymmärtävät Lennin puhetta. :)

Ihanaa syksyn alkua!

-Emma-