perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulu on kerran vuodessa vaan (ONNEKSI)

Olipa ihana joulu, mutta nyt voi huokaista helpotuksesta; se on ohi.
En olis jaksanut enää yhtään kinkkua tai laatikoita tai joululaulua.
Joulu on paras aika vuodesta, mutta onneksi se on vain kerran vuodessa.
Toisaalta on hyvä, että joulua juhlitaan kolme päivää, koska yhdestä päivästä
tulisi vain paha mieli, kahden päivän jälkeen jäisi kaipaamaan lisää ja neljä
päivää olisi vain ihan liikaa. Nyt palaa mielellään takaisin arkeen, vaikka toki
meillä pärähtää samantien käyntiin Lennin synttärivalmistelut. Onneksi ukkeli
ei syntynyt laskettuna päivänään eli 27.12, olisi tullut vähän kiire heti joulun
jälkeen järjestää ne pippalot...


Meidän aatto alkoi perinteisesti puurolla, Lumiukolla ja Joulurauhan julistuksella.
Sitten oli vuorossa perheille suunnattu jumalanpalvelus ja mummini haudalla käynti.
Napattiin mukaan mun äiti ja sisko ja tultiin meille ateriaa valmistelemaan.
Siskon kanssa hoidettiin kattaus- ja koristelupuoli, äiti ja mies raatoivat keittiössä.
Hävettää, mutta enpä ole koskaan ennen tajunnut, että miten paljon tekemistä
joulussa on. Kyllä ne on ne vanhukset olleet, jotka on jouluruoat ja kaikki valmistaneet
samalla kun me lapset ollaan maattu sohvalla ja katsottu telkkaria. Hyviä neuvoja ja
vinkkejä saatiin äidiltäni, joten ehkä tulevat joulut menee vähän sujuvammin.



Vähän ennen ruokailua saatiin paikalle vielä mun isä, veli ja mummo. Syötiin,
nautittiin ja päästiin rentoutumaan. Illan odotetuin vieras saapui myös punaisessa
asussaan, harmi vaan kun pojan ukki oli just silloin viemässä roskia. ;)


Rakastan lahjojen antamista, mutta onhan se pakko myöntää, että niiden saaminenkin
on ihan kivaa. Nyt ensimmäistä kertaa ikinä meinasin unohtaa avata omat lahjani, kun
olin niin täpinöissäni Lennin saamista paketeista. Voi mitä kaikkea kivaa pikkupoika
saikaan; Duploja, vauvapulkan, vaatteita, kirjoja, Brion junaradan, oman kokkaus-
setin, kerhotossut, sisustusjuttuja tulevaan huoneeseensa, palikoita, autoja...
Suuri kiitos kaikille Lennin puolesta.
Itse sain mm. Anja Snellmanin Pääoma-kirjan, joka on tullut jo melkein
luettua. Siitä kirjoitan sitten jossain vaiheessa enemmänkin.



Joulupäivä vietettiin enoni luona. Tapaninpäivänä miehen vanhemmat tulivat
meille syömään ja sen jälkeen siirryttiin mun vanhempien luokse kahville ja 
moikkaamaan tätini perhettä ja ukkiani. Meillä oli siis joulu neljän sukupolven
kesken. Lenni on isovanhempieni ensimmäinen lapsenlapsenlapsi ja mummoa
naurattikin kutsua omaa poikaansa ukiksi. :)


Askartelin Lennin kanssa jouluaatoksi jokaiselle vieraalle pienen lahjan jo
ruokailun yhteydessä annettavaksi. Ukille tehtiin vihreällä sormivärillä
sormenjälkijoulukuusi, tädille sormivärien ja maalarinteipin avulla
 joulukuusitaulu, enolle sormiväreillä ja pääsiäistipulla Hämmentävää
joulua-kortti, isomummolle jalan- ja kädenjäljistä valkoisen sormivärin
avulla enkelikortti ja mummille vihreästä Cernit-massasta ja punaisista kulkusista
mistelinoksakoriste.



Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille!

-Emma-


perjantai 20. joulukuuta 2013

Uuden vuoden uudet kujeet

Mies valmistui lähihoitajaksi, paljon onnea rakas Santeri! <3


Nyt meitä onkin kaksi lähihoitajaa tässä perheessä. Kummallekaan
se ei ole mikään unelma-ammatti, mutta hyvä ammatti kuitenkin ja
töitä riittää. Mulla on vielä vähän hakusessa, että mitä haluan sitten
isona oikeasti tehdä, mutta mies on päättänyt lähteä opiskelemaan
opettajaksi, kunhan saa viittä vaille valmiit suomen kielen opintonsa
tehtyä. Ne on kesken siis Tampereen yliopistolla ja sen takia muutetaankin
tammikuussa Tampereen viereen, Ylöjärvelle, miehen kotipaikkakunnalle.
Asunto on jo tiedossa (appivanhempien vuokralle, jaiks) ja miehelle on yksi
työhaastattelu sovittuna. Mä kotiudun sitten pikkuhiljaa uuteen elämään ja
aion olla hoitovapaalla vielä maaliskuun loppuun asti. Vois varmaan alkaa
töitä jo katselemaan ja ai niin, pitäähän Lennillekin hommata hoitopaikka!
Nää on kuitenkin vasta uuden vuoden murheita, onneksi nyt on vasta joulu. :)


Meillä on joulusiivous loppusuoralla ja nyt keskitytään kaikkein kivoimpiin
juttuihin, kuten ruokien valmistamiseen, joulumarkkinoilla käymiseen, 
lahjojen paketoimiseen ja askarteluihin. Mies näppäränä tyyppinä otti
Lennin sosepurkit uusiokäyttöön ja teki niistä tuikkulyhtyjä lahjapaperin
ja nauhan avulla. Näitä tulee meidän joulupöytään monta. :)

 
Lisäksi juhlakattaukseen pääsee mukaan isommasta lasipurkista
liiman ja tekolumen avulla tehty lyhty.


Ihan kohta on joulu, nautitaan valmisteluista ja odotuksesta! :)

-Emma-


maanantai 16. joulukuuta 2013

Tip tap Joulupukki

Reilu viikko enää jouluun, voi apua mihin tämä aika menee.
Luulin olevani hyvissä ajoin kaikkien koristeiden ja ruokien ja lahjojen suhteen,
mutta nyt tajusin, että meiltähän puuttuu vielä monen monta lahjaa eikä joulun 
herkuista ole valmiina kuin piparit ja joulutortut. Kiirettä pitää siis, aattoon
asti, eikä se varmaan vielä silloinkaan helpota.

Käytiin Haltialan kotieläintilalla joulutapahtumassa ja Lenni tapasi
itse Joulupukin ensimmäistä kertaa.



Meidän luona pidettiin kahden eri äitiporukan pikkujoulut viime viikolla. 
Leikkejä, lahjoja, glögiä, hyvää syötävää ja  äitiyden iloja ja murheita. 
Lasten keski-ikä oli 1v joten touhua riitti. Toisen näistä porukoista 
olen tavannut neuvolan perhevalmennuksessa ja toisen seurakunnan
esikoisvauvakerhossa viime keväänä. Samassa elämäntilanteessa
olevien äitien vertaistuki on parasta mahdollista enkä keksi oikein
muuta tapaa saada uusia kavereita tämän ikäisenä, kuin lasten kautta.
Oli niin hauska seurata mukuloiden touhuamista ja kuinka nää pienet ottaa
aina tilan niin hyvin haltuun. Kauheeta vipeltämistä joka paikkaan ja
 kaikki ympärillä oleva kiinnostaa. Lapset on ihan parhaita.


Miten mulle tulikin tästä juhlien jälkeisestä näystä ihan
taistelutanner mieleen:


Kuusi on koristeltu ja meillä on joulu alkanut.


-Emma-

maanantai 9. joulukuuta 2013

Talvitouhua & Joulupuuhaa

Meillä tuoksuu joulu! Leivottiin tänään piparit, tosin
pitää varmaan tehdä uusi satsi ennen joulua, kun ne
taitaa kadota parempiin suihin ennen sitä. Lennikin
sai pienen maistiaisen piparista ja tykkäsi tosi paljon.



On ollut kyllä niin kiireinen joulukuun alku, että huh.
Tässä pieni katsaus meidän touhuihin:

Muskarissa laulettiin ja soitettiin joululauluja.
Pikkutonttu.
Ensimmäistä kertaa pulkan kyydissä Ylöjärven mummolassa.

Värikylvyssä oli käsittelyssä punainen.


Soseilla ja puolukoilla maalaamista.
Meillä kyläili perhe, josta kerroin blogissani aiemmin.
(http://leveamminhymyilevaperhe.blogspot.fi/2013/10/eraan-perheen-tarina-voitto.html)


Lenni täytti sunnuntaina 11 kuukautta. Meidän rakas poika. <3
Nyt on luvassa pikkujouluja ja kaikenlaisia jouluvalmisteluja.

-Emma-


torstai 28. marraskuuta 2013

Silverjungle

Oltiin Lennin kanssa joitakin viikkoja sitten äitikaverin luona
lastenvaatekutsuilla ja eilen saapui postissa ne muutaman ihanat
vaatteet, joita en voinut siellä kutsuilla vastustaa. Merkki on
 kotimainen Silverjungle, jonka nettisivuille pääset tästä.
Mä niin ihastuin vaatteiden väreihin ja kuvioihin, että näitä
on kyllä pakko saada pian taas lisää. Dinopipo on ihan ehdoton.
Itselleni ostin söpön kukkarintaneulan.



Tosi laadukkaan oloisia materiaaleja. Kannattaa tutustua.
Toinen paikka, josta vähän aikaa sitten tilasin vaatteita,
oli yhdysvaltalainen Carter's, jonka sivuille pääset tästä.
Tehtiin muutaman mammakaverin kanssa yhteistilaus,
joten postikulut oli tosi pienet. Laadukkaan oloisia nekin
vaatteet ja mun mielestä ihan suht edullisia. Carter'silla
on vaikka kuinka paljon kaikkea kivaa, joten oli vaikea
valita, mutta tässä nyt ne mitä Lennille tilasin: kaksi bodya,
kaksi paitaa ja tonttulakki.




Meidän joulukuun pari ekaa viikkoa on jo ihan
täynnä ohjelmaa. Sitten on tietysti itse joulun valmistelut
ja Lennin synttärivalmistelut. Puuhaa riittää, toivottavasti
ehdin blogiakin välillä kirjoittaa lähiaikoina. :)
Lenni täyttää ensi viikolla jo 11kk. Tänään annettiin
sille ihan pieni tilkka tavallista maitoa ja hyvin maistui.

-Emma-

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ruokailut, päikkärit ja harrastukset

Noiden kolmen yhteensovittaminen on välillä vähän haastavaa.
Eilen opin sen, ettei pojan pidä antaa nukkua päikkäreitä enää
alkuillasta (yöunille herra suvaitsi mennä klo 23) ja että meidän 
lounasaika on ilmeisen pysyvästi siirtynyt tunnilla eteenpäin.
Harrastukset, eli muskari, värikylpy ja vauvajumppa tuovat 
omat haasteensa päivärytmin ylläpitämiseen. Muskari ja jumppa
alkavat klo 15 ja se sopi hyvin Lennin syömisten ja unien kanssa
silloin kun niihin ryhmiin piti ilmoittautua. Mutta eipäs sovi enää.
Siihen aikaan pojan pitäisi olla vetelemässä päivän toisia päiväunia
tai muuten saattaa käydä niin kuin eilen, eli tyyppi väsähtää
päivällisen jälkeen ja tarvitsee torkut. Värikylpy puolestaan alkaa
klo 10, mikä taas on meille liian aikaisin, koska Lenni joutuu
heräämään tunnin aikaisemmin kuin normaalisti. Siinä on tälle äidille
haastetta kerrakseen, kun yritän pitää rutiineista kiinni. Aika hyvin
olen kaikesta huolimatta onnistunut.


Syöminen on suulaen sulun jälkeen sujunut entiseen malliin.
Lenni syö yhtä paljon kuin ennenkin ja yhtä karkeaa ruokaa.
Maitoa menee paremmin kuin ennen leikkausta ja juominen
nokkamukista sujuu ihan loistavasti, vaikka jossain vaiheessa
meinasi epätoivo iskeä sen asian suhteen. Hapanmaitotuotteita
ollaan maisteltu ja haaveena olisi, että jouluna syötäisiin koko
perhe samaan maitoon tehtyä puuroa. :)
 Me käytiin viime keväänä muutaman kerran kokeilemassa
värikylpyä läheisessä leikkipuistossa ja osallistuttiin myös
Kiasman värileikkiin, josta kirjoitin täällä. Nyt sitten
äitikaverini keksi järjestää leikkipuistossa värikylpyä
tällaisen neljän kerran "kurssin" ja me ilmoittauduttiin heti
tietenkin ensimmäisten joukossa. Yksi kerta on nyt ollut
ja väriteemana oli vihreä. Vauvat pääsi tutustumaan
erisävyisiin vihreisiin esineisiin ja huiveihin, keinumaan
vihreässä lakanakeinussa ja maalaamaan hienoja taideteoksia.




-Emma-


torstai 21. marraskuuta 2013

Erään pienen pojan tarina: Niko

Suomessa syntyy vuosittain 130 halkiovauvaa, joten halkiot ovat
maassamme yleisimpiä kasvojen alueen epämuodostumia. Halusin
taas kertoa vähän muidenkin halkiolasten elämästä, joten
tässä olisi pienen, keskosena syntyneen Niko-pojan tarina.
Nimiä ei ole muutettu.

23-vuotias Jonna ja 29-vuotias Jani tapasivat 2 vuotta sitten netissä
ja aikansa siellä keskusteltuaan päättivät käydä kahvilla. Nopeasti kävi
selväksi, että tässä se nyt on, tuleva elämänkumppani, eikä kuuden
vuoden ikäerokaan haitannut. Pian seurustelun aloittamisen jälkeen Jani
muutti Jonnan luokse ja kuukauden kuluttua siitä pari meni kihloihin.


Jonna opiskeli vaateartesaaniksi ja Jani työskenteli myyjänä
turvapuhelinyrityksessä. Janilla oli entisestä suhteesta
pieni tyttö, joka tuli sujuvasti osaksi Jonnankin elämää. Asiat olivat
mallillaan, kunnes erinäisten asioiden seurauksena Jonna päätyi lääkäriin
munuaisultraan. Siinä selvisi, että toinen munuainen on alempana kuin
toinen ja jos se entisestään vielä laskeutuisi, niin saattaisi se aiheuttaa sen,
että Jonna ei pystyisi saamaan lapsia. Tieto oli shokki. Vaikka Jonna ja
Jani olivat olleet yhdessä vasta vähän aikaa, päättivät he yrittää lasta
kun siihen oli vielä mahdollisuus. Jonna raskautuikin heti ensimmäisellä
yrittämällä. Ilo oli suuri ja odotusaika meni aluksi hyvin.

Raskausviikolla 29 Jonna joutui sairaalaan raskausmyrkytyksen takia.
Vauva vietti vielä neljä päivää äitinsä vatsassa, kunnes tilanne
meni niin pahaksi, että Jonnalle oli pakko tehdä suunniteltu
hätäsektio. Poikavauva sieltä tuli, pituutta 35cm ja painoa 1050g.
 Jonna kertoo, että Janin läsnäolo sektiossa oli ensiarvoisen
tärkeää, varsinkin kun vauvan synnyttyä selvisi, että hänellä on
 molemminpuolinen huulihalkio sekä toispuoleinen ien-suulakihalkio.
Aluksi halkiot tuntuivat Jonnasta ja Janista pelottavilta, koska
he eivät olleet osanneet ollenkaan varautua asiaan eivätkä
tienneet halkioista mitään. Nopeasti he kuitenkin tottuivat poikansa
poikkeavaan ulkonäköön ja olivat sinut asian kanssa.


Vauva sai nimekseen Niko. Hän vietti elämänsä ensimmäiset
päivät keskoskaapissa Lastenklinikalla, mutta pääsi sitten
siirtymään jatkohoitoon Kätilöopistolle, jossa vanhemmatkin
pääsivät enemmän osallistumaan poikansa hoitoon. Kätilöopistolta
Niko siirtyi perheen kotipaikkakunnan keskussairaalaan, josta
pääsi lopulta kotiin muutama päivä sen jälkeen, kun hänen olisi
pitänyt lasketun ajan mukaan syntyä. Sairaalassa ollessaan Niko
oli saanut ravintonsa nenä-mahaletkun kautta, mutta kotona syöminen
lähti sujumaan tuttipullosta vellitutin avulla. Jonnan ja Janin oli
ollut tarkoitus mennä naimisiin raskausaikana, mutta avioliitto
solmittiin vasta Nikon synnyttyä.

Nikon huulihalkioiden leikkausta oli alunperin suunniteltu
marraskuulle, mutta paino ei ollut vielä noussut vaadittavaan
viiteen kiloon, joten leikkaus on joulukuussa. Jonna kertoo,
että tuntuu niin pahalta, kun ihmiset katsovat Nikoa "kuin
halpaa makkaraa" poikkeavan ulkonäön takia. Perheen elämä
on ollut raskasta, mutta tukea ja voimia he saavat läheisiltä
ihmisiltä. Vauva-arki on lähtenyt sujumaan hyvin ja vaikka
kotiutumisen jälkeen lääkärikäyntejä oli viikoittain, niin nyt
niitä on jo paljon harvemmin. Niko on reipas miehenalku,
joka juttelee ja nauraa paljon. Ihan lempparipuuhia on
katsella kun äiti neuloo tai kuunnella kun isä soittaa kitaraa.


Nikolle tuli juuri ikää puoli vuotta, onnittelut!
Ja paljon tsemppiä perheelle tuleviin leikkauksiin. :)

-Emma-

maanantai 18. marraskuuta 2013

Snadi Stadi

Eräs sateinen ja tuulinen päivä pohdittiin miehen kanssa, että
ei millään jaksettaisi olla kotona koko päivää mutta ei viitsitä lähteä
ulkoilemaankaan. Olin kuullut äitikavereilta paikasta nimeltä SnadiStadi,
joka on HopLop-tyyppinen leikkipaikka, joten sinne päätettiin lähteä.
Aluksi vähän epäilin, että saako Lenni mitään irti siitä, mutta kyllä me
vaan koko porukka viihdyttiin. Reissu tuli myös halvaksi, koska aikuiset
ja alle 1-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi. Tästä Snadi Stadin sivuille.

 

SnadiStadissa on erikseen pienten leikkijöiden puoli, mutta käytiin
tutustumassa koko alueeseen, koska arki-iltapäivänä paikalla ei
ollut juurikaan muita.
 

Lopuksi vielä mun tämänhetkinen askarteluprojekti. Teen Lennin
synttärikutsuja ja idean kortin koristeluun sain virkkaamastani
päiväpeitosta. En ole erityisen hyvä käsin tekemisessä,vaikka
intoa on senkin edestä. Synttäreitä juhlitaan tammikuussa, mutta vieraita
kutsutaan niin paljon, että pakko oli jo aloittaa kutsujen tekeminen.
Pidetään juhlat kahtena päivänä samasta syystä. Muitakin askartelu-
projekteja on synttäreihin liittyen, mutta ensin nyt nämä kutsut. :)



-Emma-

perjantai 15. marraskuuta 2013

Joulu lähestyy

Mä niin nautin syksystä ja viileästä ilmasta, mutta kyllä
nyt jo kaipaisi sitä lunta. Se tuo niin paljon valoa ja lisää
tunnelmaa pitkiin iltoihin. Jouluakaan en malttaisi odottaa,
mutta valmistelut sitä varten aloitan periaatteen vuoksi vasta
joulukuun ensimmäinen päivä. Tai ollaan me jo jotain tehty,
kuten hommattu aikalailla kaikki lahjat, mutta niitä ostellaankin
pitkin vuotta aina kun joku sopiva osuu kohdalle. Viime Jouluna
päätin myös tämän vuoden Joulun värimaailman ja koristeet.
Ollaan me otettu myös Lennistä joulukorttikuvat, tässä muutamia
ehdokkaita, jotka eivät läpäisseet tiukkaa seulaa valmiiksi korteiksi. ;)




Joulussa parhaita juttuja on lahjojen antaminen, rakkaimpien ihmisten
kanssa oleminen ja se yleinen rauhallinen tunnelma, mutta ennenkaikkea
Joulu on mulle kristillinen juhla. Kirkkoon liityin vasta aikuisiällä pitkän
itsetutkiskelun jälkeen. Uskonnollisuus näkyy meidän arjessa lähinnä vaan
rukousten kautta. Lenninkin elämään on iltarukous kuulunut ihan alusta
saakka. Kirkossa käydään säännöllisen epäsäännöllisesti, juhlapyhinä aina.
Olen kiinnostunut teologiasta ja opiskelen sitä ihan omaksi iloksi. Joskus
ehkä voisin hakea yliopistoon opiskelemaan.

Keräilen enkeliesineitä ja Lennilläkin on kaksi suojelusenkeliä.
Kirkko&Kaupunki-lehdessä oli artikkeli iltarukouksista.
Tänä Jouluna ollaankin ekaa kertaa ihan oman kodin rauhassa ja saadaan
meidän läheiset tänne kylään. Olohuoneesta tehdään ruokasali, oikea Joulun
ihmemaa. Vielä kun malttaisi odottaa joulukuun alkuun kaikkien koristeiden kanssa...

-Emma-