tiistai 27. elokuuta 2013

Ryhmähenkeä

Eilen bussissa tuli meille ennestään tuntematon nuori nainen kysymään,
että onko Lennillä huulihalkio. Myönsin asian ja ajattelin, että onkohan tällä
naisella itselläänkin halkiollinen lapsi, mutta sitten katsoin häntä tarkemmin
ja huomasin tuskin erottuvan arven hänen huulessaan. Emme ehtineet vaihtaa
kuin muutaman lauseen, koska jäimme Lennin kanssa seuraavalla pysäkillä,
mutta saimme hyväntuuliset tsemppaukset seuraavaan leikkaukseen ja 
kohtaamisesta jäi todella hyvä fiilis. Ehkä sitä eri tavalla nykyään kiinnittää
itsekin ihmisten ulkonäköön huomiota, kun välillä huomaan katsovani 
itseänikin peilistä, että näkyykö huulessa arpea. :D
Kävimme kaupassa täydentämässä sosevarastoja päästyämme sairaalasta 
huulenkorjausleikkauksen jälkeen ja vauvanruokahyllyllä eräs mies katsoi 
Lenniä pitkään ja sanoi että "samassa veneessä ollaan". Hänellä itsellään
oli melko hyvin korjattu oikeanpuoleinen huuli-ien-suulakihalkio. Juttelimme
aiheesta vähän pidempään ja mies antoi sähköpostiosoitteensakin, jos meille
 tulee kysyttävää. Yllättäen tuttavapiiristäkin on alkanut löytyä halkiollisia ihmisiä.
Kaikista vaikeuksista ja ongelmista huolimatta halkiolla tuntuu olevan yhteisöllistävä
vaikutus. Juuri tuon kaupassa tapaamamme miehen kommentti, samassa veneessä ollaan,
sai tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sama juttu on muidenkin halkiollisten
ihmisten ja halkiolasten vanhempien kanssa. Kai se on sitä vertaistukea parhaimmillaan.
Jossain määrin olen kiitollinenkin Lennin halkiosta, koska muuten olisi jäänyt
monta mukavaa ihmistä tapaamatta. :)

Vauvanvaatteita...
Niitä löytyy. Minä ja anoppi tykätään kierrellä kirppiksillä ja mukaan
tarttuu melkein aina jotain Lennille. Tällä hetkellä poika käyttää koon 74 vaatteita
 ja me oltaisiin hukuttu kaikkiin pieneksi jääneisiin, ellei raskaana oleva tuttu olisi 
ottanut isoa kassillista niitä ja loput kolme Ikea-kassillista saatiin vietyä kirppikselle.
Käyn säännöllisesti läpi kaikki Lennin vaatteet, otan pieneksi jääneet sivuun ja
laitan isompia tilalle. Niin, niitä viimeksi mainittujakin on jo ihan kiitettävä määrä.
Tavoitteena olisi, että jokaista vaatetta ehtisi käyttää edes kerran. :)

Kirppisreissun satoa.


Toki välillä ostan vaatteita uutenakin; seuraavana hankintalistalla on
talvihaalari. Lempparimerkkejäni ovat Next, Me&I, PompDeLux ja Gap.
Uudet vaatteet ovat usein turhan kalliita siihen nähden, että niitä ei vauvalla tule
kovin montaa kertaa käytettyä. Ei tarvitse kahta kertaa miettiä ostanko
pojalle uudet, 24,95€ hintaiset farkut vai kirppikseltä hyväkuntoiset, 4€ maksavat
pöksyt. Talvihaalari on kuitenkin sellainen ostos, että siihen haluan panostaa.

Mansikkapaita ostettiin sillä aikaa kun Lenni oli ensimmäisessä leikkauksessa, muistoksi.

Pojan mummo teki kuolalappuja, joille meillä on erittäin paljon tarvetta. :)
Lennillä suosin kirkkaita värejä, vaikka ne ei aina omaa silmää miellytäkään.
Pojan iho on niin vaalea, että haaleat sävyt sais sen näyttämään haamulta.
Omaa lasta on kiva pukea, varsinkin kun oma pukeutuminen on vähän mitä sattuu. :D



Lopuksi vielä linkki mun miehen tekemään videoon. :)


-Emma-

maanantai 19. elokuuta 2013

Yhtä sirkusta

Meidän pikku-ukko ryömii!
Se on aina tykännyt kovasti pulloista, joten tyhjä kivennäisvesipullo oli sitten lopulta
riittävän suuri motivaattori liikkeelle lähtemiseen. Tyylihän on vapaa, joten Lenni ryömii
asettamalla kädet eteensä päällekkäin ja vetämällä itseään eteenpäin. Jalat ei ole vielä
yhtään mukana hommassa. Päivä päivältä vauhti vaan lisääntyy ja ihan uusin juttu on se,
että Lenni nostaa sivuun edessä olevat lelut, kun haluaa jonkun tietyn lelun luokse.
Yksi maailman hienoimmista jutuista on päästä seuraamaan
ihan vierestä miten vauva kehittyy. Ja nyt on sitten isi ja äiti (kissaa unohtamatta)
helisemässä joka paikkaan ehtivän pojan kanssa. :)


Käytiin Tuusulan Taiteiden yössä tutustumassa vauvasirkukseen.
Vaikka mies niin aluksi luulikin, kyse ei ollut siis siitä, että kuinka monta
vauvaa saadaan mahtumaan kuplavolkkariin. Sirkuksen ohjaaja sanoikin, että parempi
nimitys on perhesirkus, koska vanhemmat touhuavat vauvansa kanssa yhdessä.
Kyseessä ollut tutustumiskerta kesti puoli tuntia. Alkulämmittelyn ja esittelyjen jälkeen
oli vuorossa akrobatiaa, jonglöörausta ja muita helppoja temppuja. Lenni tykkäsi tosi paljon
ja vähän harmittaa, että syksyksi meillä on jo niin paljon harrastuksia, ettei sirkus mahdu
mukaan. Juttelin ohjaajan kanssa tunnin jälkeen ja ihan vaan googlettamalla sanan 
"perhesirkus" kuulemma löytää ainakin pääkaupunkiseudulta useampiakin paikkoja,
joissa järjestetään vauvasirkusta. Meidän perhe suosittelee. :)





Joku aika sitten kirjoitin juomanokista, joita ei enää valmisteta,
mutta ne on nyt sitten otettu uudestaan tuotantoon. Meilläkin saattaa mennä
nykyään jopa 50ml maitoa nokan avulla, loput sitten vielä ruiskulla.
Edistystä tapahtuu. :)

-Emma-

tiistai 6. elokuuta 2013

Kirjoja

Me ollaan mieheni kanssa bibliofiilejä.
Meillä on reilun tuhannen kirjan kotikirjasto ja enemmänkin kirjoja
varmaan olisi, jos asuntomme olisi isompi. On jäänyt moni hyvä teos
hankkimatta, kun ei ole tilaa enää yhdellekään kirjahyllylle. Saimme tosin
siskoltani juuri kaksi laatikollista kirjoja, joista emme vaan voineet kieltäytyä
 ja nyt pähkäilemme, että minne ne saadaan mahtumaan. Osa kirjoistamme on 
kellarissa säilytyksessä, mutta se ei tunnu oikealta. Lenni on tosi kiinnostunut
 kirjoista ja erityisesti niiden kiskomisestapois hyllystä.
 Tätä vaihetta ollaankin pelätty ja nyt kun Lenni osaa
liikkua, niin ollaan vähän pulassa. Saa ehdottaa hyviä ratkaisuja
miten saisi kirjat pysymään hyllyssä, kun ylemmille hyllyille niitä
ei oikein voi siirtää, kun ei sitä tilaa ole enää ollenkaan. :)



Lennillä itselläänkin on jo pieni kirjasto.
Pikkumiehen lempparikirjoja ovat Kurnuttajat - tarina sammakoiden
kasvattamisesta, Leonardo leijonavauva sekä äitiyspakkauksesta saatu
Iloinen lorutoukka. Ollaan miehen kanssa luettu Lennille siitä lähtien, kun
 pikku-ukko oli muutaman viikon ikäinen. Luetaan siis muitakin kuin 
lastenkirjoja ja nyt on mulla ja Lennillä kesken Veikko Huovisen
Hamsterit. Muutaman sivun saa kerralla luettua, kun Lenni jo kyllästyy
kuuntelemaan. Mutta pikkuhiljaa. Uskon että ääneen lukeminen auttaa
kielen oppimisessa ja koska lukeminen ylipäätään tekee
aikuisillekin hyvää, niin miksei sitten vauvoillekin. :)


Itselläni on kesken aina useampikin kirja ja tämän hetkisistä
voin ehdottomasti suositella Richard Wrightin Pikku Jumalia.
En ole ihan loppuun lukenut sitä vielä, mutta jo nyt se on päässyt
henkilökohtaiselle parhaiden kirjojen top 10-listalle. Aivan nerokas
kirja. Mieheni lukee parhaillaan Nietzschen Antikristusta ja sekin
on kuulemma sellainen, että ei malttaisi lopettaa lukemista.


Ihanaa loppukesää!
Me odotellaan jo innolla syksyä. :)

-Emma-

torstai 1. elokuuta 2013

Maito-ongelma

Kesäiset terveiset Lenniltä!
Lennin huulenkorjausleikkauksesta on pari kuukautta ja harmiksemme
maito menee edelleen pääosin ruiskulla suuhun. Olimme nyt kesällä halkioperheiden
tapaamisessa Tampereella ja saimme siellä erittäin ystävälliseltä ihmiseltä (suuren suuri kiitos!)
kaksi Ainun juomanokkaa, joita olemme käyttäneet vaihtelevalla menestyksellä.
Juuri niitä juomanokkia ei kai enää valmisteta, vaikka ne kuulemma erityisesti
halkiolapsilla toimivat hyvin leikkauksen jälkeisissä syömisongelmissa. Yleensä siis,
ja kyllä ne meilläkin ovat olleet avuksi. Paremmin menee maito pullosta juomanokan
kuin tutin avulla. Jos joku halkioperhe niitä nokkia löytää vielä jostain kaupasta, niin
kannattaa siis varmastikin ostaa pois. Ainu valmistaa kuitenkin edelleen muunlaisia
 juomanokkia, kovia ja pehmeitä, joten eiköhän valikoimista jotain vastaavaa löydy.
Me ei tiedetty aiemmin edes että on semmoisia olemassa tai että niistä voisi olla
apua, joten toivon että tästä vinkistä olisi jollekulle muulle hyötyä. :)


Imetyksestä ja siis meidän tapauksessa sen mahdottomuudesta olen
jo aikaisemmin kirjoittanut, mutta edelleen välillä huomaan miettiväni asiaa.
Olisinko voinut yrittää vielä enemmän, olisiko se sittenkin voinut onnistua..?
Turha tietysti pohtia tällaisia eikä imetys ole mikään hyvän äitiyden mittari.
Lennin ollessa pienempi, sain muutaman kerran suurta kummastelua osakseni,
kun julkisella paikalla syötin poikaa pullosta. Jopa lähipiirissä jotkut ovat
ihmetelleet, että miksen imetä. On kurja joutua selittelämään asiaa, jolle
ei voi mitään ja siltikään ei aina ole viesti mennyt perille. Joidenkin halkiolasten
kohdalla imetys saattaa onnistua ja se lisää itselleni välillä sitä tunnetta,
että olisiko vain sinnikkäästi pitänyt jatkaa yrittämistä. Mutta kun ei onnistunut
niin ei onnistunut ja vilpittömät onnittelut niille, joilla imetys sujuu.
Ehkä joskus pääsen vielä itsekin sen kokemaan. :)


Lenni on kehittynyt viime aikoina hurjasti.
Ilman tukea istumisen pikkumies oppi pari viikkoa sitten ja nyt onnistuu jo
siirtyminen istuma-asennosta makuulle. Liikkuminen sujuu peruuttamalla ja
eteenpäin ryömiminenkin on ihan käsillä. :)

-Emma-