tiistai 29. syyskuuta 2015

Hiljaista ja pimeää

Blogissa on ollut nyt vähän aikaa hiljaista, mutta siihen löytyy hyvä syy. Yleensä en ihan hirveän henkilökohtaisia asioita täällä jaa, mutta tämä asia on sellainen, josta puhutaan mielestäni liian vähän. Asia, joka koskettaa tosi monia ihmisiä ja joitakin jopa monta kertaa elämän aikana. Kyseessä on siis keskenmeno ja se, mitä siihen liittyen tapahtuu sairaaloissa ympäri Suomea.

Meidän perheessä ehdittiin jo hetken aikaa iloita tulevasta perheenlisäyksestä. Olin itsekin luottavainen, että kaikki menee hyvin, onhan mulla takana yksi onnelliseen lopputulokseen päättynyt raskaus. En missään vaiheessa vakavissani ajatellut, että mitään pahaa voisi tapahtua, vaan että kaikki menee varmasti hyvin, koska niin meni viime kerrallakin. Raskausoireet iskivät vähän kummalliseen aikaan, viikko ennen kuukautisten alkamisajankohtaa, joten mut ohjattiin neuvolasta ultraan selvittämään miten pitkällä raskaus on. Ultrassa näkyi sikiö, joka vastasi viikkoja 5+5. Pikkuinen möykky vasta. Verikokeilla selviteltiin raskaushormonin pitoisuuksia, jotka olivat kummallisen alhaalla. Suunnilleen niihin aikoihin loppuivat raskausoireet eikä tuntunut enää "raskaalta". Pieni toivonkipinä eli vielä, vaikka en oikein enää uskonut iloiseen lopputulokseen. Seuraavassa ultrassa, kahden viikon kuluttua, näkyi tyhjä sikiöpussi. Diagnoosi; tuulimunaraskaus.

Sain ohjeeksi mennä heti seuraavana päivänä Tays:iin naistentautien poliklinikalle ja sinne meninkin. Taas diagnoosiksi tuli tuulimuna ja koska kohtu ei ollut alkanut tyhjentyä, päätettiin se hoitaa lääkkeellisesti osastolla. Sain samalla käynnillä esilääkkeen, jonka piti aloittaa tyhjentyminen. Kahden päivän kuluttua menin osastolle sovitusti ja sain varsinaiset tyhjennyslääkkeet, Cytotecit. Sain niitä ensin neljä, sitten kaksi, sitten taas kaksi. Ei mitään vaikutusta. Ihan aavistus kipuja, ei muuta. Päivä kääntyi iltaan ja pääsin yöksi kotiin oman perheen luokse. Seuraavana aamuna menin takaisin osastolle. Olin ollut edellisestä illasta lähtien syömättä ja juomatta, kuten olin saanut ohjeistukseksi. Hoitajat väläyttelivät kaavinnan mahdollisuutta. Odottelin osastolla kolmisen tuntia, kunnes pääsin tapaamaan lääkäriä. Taas ultrattiin, lääkäri kutsui kollegan paikalle ja sain kuulla sanat, joita en olisi missään nimessä halunnut kuulla; "Ei me nyt oikein tiedetä mitä siellä on." Kiva. Sain kolme mahdollista diagnoosia; tuulimuna, keskenmeno tai kohdun ulkoinen raskaus.

Tulossa oli viikonloppu, joten asian hoitamista päätettiin jatkaa maanantaina. Sovittiin, että silloin ultrataan uudestaan ja päätetään mitä tehdään. Okei. Maanantaina menin aamulla osastolle, taas syömättä ja juomatta. Olo oli aika huono. Osastolla sain kuitenkin kuulla, että lääkärit eivät ole paikalla, joten joudun menemään naistentautien poliklinikalle päivystyspotilaana. Verikokeet otettiin vielä osastolla ja sitten suuntasin polille. Pääsin onneksi makoilemaan, koska olo huononi koko ajan. Verikokeiden tuloksia odoteltiin muutama tunti ja sitten pääsin tapaamaan lääkäriä. Ultrassa tuli taas vahva epäily joko kohdun ulkoisesta raskaudesta tai "tavallisesta" keskenmenosta. Päätettiin tehdä kaavinta päivystysluonteisesti vielä samana päivänä, koska kohdussa kuitenkin oli paljon raskausmateriaalia. Jos raskaushormoni lähtisi sen jälkeen selvästi laskemaan, ei kyseessä olisi kohdun ulkoinen raskaus. Menin takaisin osastolle, meinasin pyörtyä ja sain tipan käteen. Viiden tunnin odottelun jälkeen leikkaussalista tuli vihdoinkin soitto ja pääsin kaavintaan.

Heräsin siihen, kun kurkusta vedettiin joku putki pois. Olo koheni nopeasti ja pari tuntia kaavinnan jälkeen olin jo jalkeilla. Oli muuten ihanaa päästä syömään ja juomaan! Jäin osastolle yöksi. Seuraavana aamuna otettiin taas verikokeet ja raskaushormonin taso oli laskenut jonkin verran. Edelleenkään kukaan ei voinut sulkea pois kohdun ulkoisen raskauden mahdollisuutta, mutta tässä vaiheessa todennäköisempää oli keskenmeno. Pääsin kotiutumaan iltapäivällä, ohjeena raskaushormonin seuranta ensin osastolla ja myöhemmin terveyskeskuksessa.

Santeri kirjoitti kaksi runoa:

*
Onko äidin masussa vauva
(pidätettyä raivoa)
Ei ole
isi ja äiti oli väärässä

Sitten se leikkii jo autolla eikä
kuuntele vastausta

Huomenna taas kysyy
onko äidin masussa vauva

joka päivä se enkeli meitä kiduttaa
sillä tavalla viattomasti ettet voi

edes sanoa sille että tästä ei enää
puhuta

Näin minua karkaistaan

*

Illalla kaavinnan jälkeen vein vaimolle
postissa tulleita kortteja
Joukossa oli Mikkelin mummolta 
kortti
jossa toivotettiin onnea 
perheenlisäyksen johdosta
ja luin sen vielä ääneen
Jossakin lähellä joku varmasti
purskahti itkuun se oli ehkä silloin
sisälläni

Miten voivat hyvät tavat tehdä niin
kovasti kipeää

*

Noissa runoissa on hienosti kiteytettynä kaikki meidän viime aikojen tunteet; suru, viha, pettymys, syyllisyys, lohduttomuus, turhautuminen ja suurimpana kuitenkin ilo siitä, että meillä on Lenni, meidän täydellinen, ihana poika. Välillä mä mietin, että onko mulla oikeutta olla surullinen tästä keskenmenosta, koska onhan mulla jo yksi lapsi. Tyhmä ajatus, tiedän. Välillä syytän itseäni keskenmenosta, välillä olen vihainen itselleni siitä, että en pystynyt pitämään sikiötä hengissä. Ei, ei se niin ole, mutta tunteet tulevat vähän jäljessä, vaikka järjellä ajatellen tiedän, että en olisi voinut tehdä mitään toisin. Nyt yritän vain päästä kiinni normaaliin elämään. Haluan jatkaa kaikkea kuten ennenkin, vaikka mikään ei ole kuten ennen. Pitää vain yrittää pysyä positiivisena.

-Emma-






maanantai 21. syyskuuta 2015

Dekoron ja Kaarnalaivan uutuuksia

Olin tuossa vähän aikaa sitten taas pitkästä aikaa töissä Dekorossa ja Kaarnalaivassa, näissä ihanissa sisustus- ja lahjatavaraliikkeissä, joihin teen keikkaa. Oli niin kiva päästä vaihteeksi tekemään myyjän töitä. Toki tykkään kovasti nuoriso-ohjaajan hommista, mutta sisustustuotteiden myyminen liippaa kuitenkin lähempää sitä mun ominta alaa eli sisustamista. Kaikkia ihania uutuuksia oli tullut myyntiin, tässä joitain niistä.

Miss Etoilen juhlatuotteita ihanissa väreissä.


Nicolas Vahén herkkuja.



House Doctorilta kaikkea pientä kivaa.




Huonetuoksuja ja saippuoita. Kaarnalaivasta löytyy muutenkin iso valikoima kaikenlaisia
 kauniita ja hyväntuoksuisia sappuoita.


Värityskirja ja muitakin mielenkiintoisia kirjoja tullut valikoimiin.


Pääsin somistamaan! Se on ihan parasta. Kattaus ja venetsialaisten teemalla liikkeen
ulkopuolelle vähän tuotteiden esillepanoa.



Jonkinlaista yhteistyökuviota on meidän firma kehittelemässä Dekoron ja Kaarnalaivan kanssa. Tällä viikolla olisi tarkoitus palaveerata aiheesta ja katsoa mitä keksitään. Dekoron verkkokaupan löydät täältä ja Kaarnalaivan täältä. Yhteinen liiketila löytyy Tampereen Tullintorilta.

-Emma-







sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Yrittäjyys ja muuta mullistavaa

Se on siis ihan oikeasti virallista. Olen nyt yrittäjä. Yrityksen nimi on DEKOrento osk.
Tarjoan sisustussuunnittelupalveluita ja koristemaalausten tekoa sekä muita maalaustöitä.
Tätä mä haluan tehdä jossain vaiheessa kokopäiväisesti, mutta se  vaatii vielä paljon työtä, markkinointia ja brändin kehittämistä. Osa meidän porukasta tähtää jo nyt siihen, että pystyisivät elättämään itsensä yrityksen kautta, mutta ei me kaikki siihen samantien pystytä. Tykkään niin paljon myös muista töistäni, että mielelläni olen aluksi osa-aikainen yrittäjä.



Vanha opettajani Tampereen aikuiskoulutuskeskuksesta otti yhteyttä ja kysyi kiinnostustani lähteä opiskelemaan sisustajan ammattitutkintoa. Se olisi siis kattavampi ja syvällisempi opintokokonaisuus kuin tuo jo suorittamani sisustajan perustutkinto. Pitkällisen harkinnan jälkeen (riittääkö aika, jaksanko käydä töissä ja toimia yrittäjänä ja pyörittää lapsiperheen arkea ja opiskella yhtä aikaa, sopiiko miehelle, sopiiko kaikkiin mahdollisiin aikatauluihin...) päätin hakea koulutukseen ja sain jo tiedon, että mut on sinne hyväksytty. Lukujärjestyskin on jo tiedossa ja siitä löytyy kaikkea mielenkiintoista, kuten värioppia ja valaistusta sekä sisustustyylien ja piirtämisen opiskelua.



Meidän firmasta tehtiin juttu paikallislehteen. Uusimmassa Vauva-lehdessä on esiintyy myös tuttuja naamoja ja tuttu lastenhuone, kannattaa lukaista se. :)


-Emma-

perjantai 11. syyskuuta 2015

Habitaren herkkupaloja

Käytiin firman naisten kanssa työmatkalla Habitaren ammattilaispäivillä.
Tarjolla oli VAU-elämyksiä, tulevia trendejä, silmiä ja mieltä hivelevää muotoilua, oivalluksia, "hei, miksen mä ole tullut ajatelleeksi tätä?"-hetkiä, inspiraatiota sekä suhteiden luomista ja verkostoitumista. Olin todella tyytyväinen tämän vuoden messuihin ja sain niistä paljon enemmän irti kuin viime vuonna. Osaltaan tähän vaikutti varmasti upea seura, josta sain nauttia yöhön asti, kun matkattiin samana iltana vielä takaisin Tampereelle.

 Tässä parhaita paloja Habitaresta. Messuilla pääsee vierailemaan vielä sunnuntaihin asti.


















-Emma-

Ps. Tulevista trendeistä kirjoitan oman postauksen, kuten viime vuonnakin.





tiistai 8. syyskuuta 2015

Synttäreitä

 Töissä pääsen järjestämään nuorisotalon 20-vuotisjuhlat. Juhlien teemaksi valittiin 90-luku, koska suurin osa talolla käyvistä nuorista on syntynyt 2000-luvulla eikä tiedä edes mikä Spice Girls on. Tilanne vaatii korjauksen, joten ysäri it is. Ideoitiin jo vähän työkaverin kanssa juhlia; neonvärit, Speden Spelit, ysäridiskofiilis. Bändi ja rap-artisti meille on jo varattuna, joten muuta erityistä ohjelmaa ei varmaan järjestetä. Mä niin tykkään suunnitella ja järjestää kaikenlaisia juhlia, joten mikäs sen hienompaa kuin että mulle maksetaan siitä palkkaakin. Tein fiiliskuvakoosteen suunnittelun tueksi.


Nuorisotalon synttäreiden jälkeisenä päivänä päästään sitten juhlimaan 25-vuotiasta Suhupo ry:tä Vantaalla sjaitsevaan Viihdekeskus Flamingoon. Ilmoittautuminen on vielä vähän aikaa käynnissä täällä, joten kaikki suhupolaiset nyt kipin kapin ilmoittautumaan mukaan.

Omiakin synttäreitäni pääsen pian viettämään. 27.9. täytän 30 vuotta. Vanhempani haluavat järjestää sukulaisille juhlat synttäreideni kunniaksi ja oman perheen kesken mennään juhlistamaan jo 26. päivä ravintola Juureen (ravintolan svut löytyvät täältä). Kehuttu paikka ja kuulemma hyvää ruokaa. Olisin alunperin halunnut mennä ravintola Meripaviljonkiin (ihana kelluva ravintola), mutta sinne oli - ei niin yllättäen - jo kaikki pöydät varattu mun synttäriviikonlopulle. Joskus täytyy kyllä sinnekin päästä. Paljon juhlia tiedossa lähiaikoina, mutta nyt on tiedossa vuoden tärkein tapahtuma, Habitare, ja tänä vuonna pääsen osallistumaan sinne ammattilaispäivänä. Seuraava blogikirjoitus onkin sitten Habitaren kuulumisia ja sisustuksen uusia tuulia.


-Emma-

torstai 3. syyskuuta 2015

Handmade by KOTONA

Ootteko jo tutustuneet Handmade by KOTONA -tuotteisiin?
Jos ette, niin kannattaisi. Mä oon ihan hurahtanut niihin. Kauniita, käytännöllisiä ja käsintehtyjä kotimaisia sisustusesineitä melkeinpä kaikkiin kodin tiloihin. Käsityölainen Pia Artinsalo valmistaa jokaisen tuotteen itse. Blogiyhteistyön merkeissä meille saapui paketillinen ihania esineitä ja ne sopivat meidän sisustukseen kuin nenä päähän. Jopa mies on kerrankin tyytyväinen mun valintoihin.


Ihana kortinpidike puuhelmistä, tutustu tuotteeseen täällä.
Meillä on nähtävästi alkanut keltainen hiipimään lastenhuoneesta kodin muihinkin huoneisiin...


Pehmopilven löydät täältä.
Näitä voisi hommata useammankin kodin eri tiloihin, tämä yksilö on lastenhuoneen ovessa.



Maja-koristetyynyyn voit tutustua täällä.
Mun on ollut tosi vaikea löytää omaa silmää miellyttäviä koristetyynyjä Lennin huoneeseen, koska olisi kiva, että ne olisivat myös mittasuhteiltaan sopivia lapselle. Ilahduinkin kovasti, kun Pian tuotteista löytyy nimenomaan lapsille tehtyjä tyynyjä, jotka ovat vielä kivan näköisiäkin.


Nämä tuunatut keittiövälineet ovat niin hienot, että en melkein raaskinut ottaa niitä käyttöön. Toki kokkaaminenkin on kivempaa, kun on kauniit välineet sitä varten. Nämä löydät täältä.


Kiitos Pia tästä yhteistyöstä! Meidän koti on taas vähän kauniimpi. :)

-Emma-