lauantai 29. marraskuuta 2014

Uniongelmia ja salakonsonantteja

Siirrettiin Lenni pari viikkoa sitten nukkumaan isojen poikien sänkyyn.
Ensimmäinen yö meni hienosti, mutta sitten tapahtui jotain. Aina ennen itsekseen nukahtunut
poika on nyt joka ilta valvonut nukkumaanlaiton jälkeen vielä tunnin pari, noussut sängystä ja tullut
huoneen ovelle kurkkimaan. Ukkeli kikattaa ja sanoo "joo" kun sitä komentaa takaisin sänkyyn
ja kyllähän se sinne meneekin, mutta nousee heti uudestaan. Illat on siis nykyään aikamoista showta.
Harmittaa kyllä, koska ikinä ennen ei ole nukkumisen kanssa ollut ongelmia, ei edes vauvana.
Iltarutiinit ollaan pidetty ihan samanlaisina, mutta kai se vapaus nousta sängystä milloin huvittaa houkuttelee.
Huoh. No, olihan tämä arvattavissa jo etukäteen. En missään vaiheessa kuvitellutkaan, että Lenni
makaisi kiltisti sängyssä, jos on mahdollisuus päästä sieltä pois. On siinä tietysti puolensakin, kuten se,
että viikonloppuaamuisin voi herätä siihen että pieni sormi silittää käsivartta ja hento ääni kuiskaa "äi-i".
Ehkä tämä on vaan joku vaihe ja pian taas illat on helpompia, mutta saa toki antaa hyväksi koettuja
vinkkejä, miten tässä pitäisi toimia. :)



Minä ja Lenni ollaan viime aikoina oltu vuorotellen kipeinä, nyt on taas Lennin vuoro.
Yskää, nuhaa, kuumetta. Arvasin jo eilen, että kuume nousee pian, kun poika halusi olla
vain sylissä ja halia äitiä. Siitä tietää että kipeäksi ollaan tulossa.


Huomattiin tänään miehen kanssa hauska ilmiö; Lenni osaa sanoa tosi monet konsonantit nyt
kun on kipeenä. Kai se liittyy nuhaan ja nenän tukkoisuuteen, mutta riemulla ei ollut rajaa, kun
Lenni sanoi ensimmäistä kertaa sanan "isi" sanan "ihi" sijaan. Välillä Lenni käyttää sanoissa K-, L-
ja T-kirjaimia, mutta kun kehutaan sitä niistä, se menee jotenkin hämilleen eikä suostu sanomaan niitä
uudestaan. Eli poika _pystyy_ sanomaan konsonantteja, mutta vaikuttaa siltä, että se pitäytyy mielummin
tutussa ja turvallisessa puhetyylissään (Mikki Hiiri = I-i ii-i). Välillä vaan lipsahtaa. ;)


Kohta onkin jo joulukuu, ihanaa!
Dekoron ja Kaarnalaivan myymälässä Tampereen Tullintorilla on tämän viikonlopun ajan kaikki
DIY-joulukalenterit ja adventtikynttilät -50%, joten jos joku on viime tippaan jättänyt asian, niin
sieltä kannattaa kalenteri hakea. Mulla jatkuu harjoittelu enää viikon ja olo on haikea, mutta odotan
kyllä toisaalta kovasti jo itsenäisyyspäivänä alkavaa viikon lomaa. Aiotaan valmistella Lennin kanssa 
joulua, leipoa pipareita ja laittaa koristeet esiin. Toivottavasti saataisiin luntakin pian.

-Emma-



tiistai 25. marraskuuta 2014

Liitutaulu

Tulipa hyvä mieli, kun ystäväni lähetti alla olevan kuvan.
Mun ja miehen vuonna nakki tekemät kuusenkoristeet on käytössä ja ihan kivan näköisiä jopa.
Tehtiin niitä joululahjaksi aikana ennen Lenniä. Taikataikinasta piparimuotin avulla kuvioita, ripustusnarua verten reikä, uunissa paistaminen, maalaaminen ja koristelu. Tosi yksinkertaisia tehdä. :)


Liitutaulutarrat on pitkään olleet jo in-juttu, uusimpana villityksenä onkin nyt magneettitarra. 
Itse pääsin vasta hiljattain jotenkin sisälle tähän koko liitutaulujuttuun ja Lennillä onkin odottamassa
sen huoneen oveen kiinnitettävä tarra (kunhan vaan väliovi ensin saadaan vaihdettua uuteen...).
Keittiön seinätkin kuitenkin kaipasivat jotain särmää ja keittiö onkin aika yleinen paikka liitutaululle.
Toinen vaihtoehto oli meillä eteinen, mutta keittiöön se tarra päätyi. Nyt pitäis vaan joku tosi hieno
kuva siihen piirtää, ideoita otetaan vastaan. :)

Mä sain ostettua tarran mukavasti kesken työpäivän, kun Dekoro myy niitä.
Tästä pääset verkkokauppaan ostoksille.


Viikonloppuna vierailtiin taas Helsingin mummolassa ja saatiin kotiinviemisiksi ukin lapsuudenaikainen
kelkka. Se tuskin pääsee meillä ulkokäyttöön, mutta kivasti sopii joulukodin sisustukseen. :)


Täällä kirjoittelee nyt yksi erittäin leveästi hymyilevä mamma. Pari kuukautta olen käynyt fysioterapiassa
ja tänään loppui käynnit, koska harjoitukset on tehonneet niin hyvin. Ennen kärsin päivittäin selkäkivuista,
mutta nyt kipua on ehkä kerran viikossa ja fyssarin jumppaohjeet oikeasti tehoavat. Kun koko elämänlaatu on parantunut, ei voi muuta kuin hymyillä. :)

-Emma-




sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Rakas MOMO-kotimme


Meidän perhe asuu ihan tavallisessa kerrostalossa.
Tällaisessa 1970-luvulla rakennetussa momo-talossa. Momo eli modest moder
on keksitty kuvaamaan sotien jälkeen 50-, 60- ja 70-luvuilla rakennettuja kerros- ja rivitaloja.
Elementtirakentamista, laatikkomaisuutta, sarjatuotantoon sopivia pohjaratkaisuja, sitä on meidän
rakas momomme. Kaksi kolmasosaa Suomen asuinrakennuksista on rakennettu sotien jälkeen, joten
voisin väittää että hyvin suuri osa suomalaisista asuu momo-kodissa. Momot ovat aliarvostettuja ja
vaikka aikanaan nämä talot olivat hyvinkin moderneja, eivät ne enää nykyään erityisesti silmää miellytä. Tutustuin momoon lainattuani kirjastosta Katja Lindroosin kirjan MOMO - koti elementissään, joka on näiden väheksyttyjen talojen ja asuntojen ylistyspuhe. Kirjailija sanoo, että jokainen sukupolvi ihailee isovanhempiensa aikojen rakennuksia, joten ehkä seuraava sukupolvi osaa sitten arvostaa momoa. Toivon niin ja ainakin itseni kirja sai ajattelemaan kodistamme ihan uudella tavalla. Momokotien nettisivut löytyvät täältä.


Mä seuraan aktiivisesti sisustuksen trendejä, mutta pyrin sisustamaan oman kodin vain ja ainoastaan
omien mieltymysten mukaan. Kodin pitää olla mun, tai siis meidän näköinen. Joskus kuitenkin
trendien joukosta löytyy asioita, jotka istuvat meidän sisustukseen. Be-polesin The Paper Bag on juuri sellainen. Kuinka monelta löytyy tämä supersuosittu ja monikäyttöinen paperikassi?


Meillä se palvelee käsitöiden säilytyksessä. :)

-Emma-



sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäivää

Tänään juhlittiin Lennin supermahtavaa isiä, mun rakasta aviomiestä melko perinteisin menoin.
Aamupala, lahjat ja kortit vuoteeseen (ei vaan isimies meinannut malttaa pysyä sängyssä tarpeeksi kauan!).
Santeri leipoi isälleen pullapitkon ja käytiin kahvittelemassa mummolassa. Omaa isääni muistin WhatsAppin kautta isänpäivärunolla, koska oltiin jo viikko sitten jätetty Helsinkiin lahja ja Lennin tekemä kortti, että äitini voi ne tänään antaa päivänsankarille.

"Ei väliä minkä ikäinen,
aina olen sun lapsonen.
Paljon olen saanut sulta,
siis kiitos ja onnea isä-kulta!"


Isi valmisti itse isänpäiväpäivällisen. Hunaja-kanelipossua, lohkoperunoita, uunijuureksia, bearnaisekastiketta, salaattia, valkosipulivoita ja jälkkäriksi muromysli-hedelmäpaistosta. Kyllä se taas ylitti itsensä, vaikka aina tosi hyvää ruokaa tekeekin. Ollaan Lennin kanssa onnekkaita, kun saadaan joka päivä herkkusapuskaa.
Kutsun miehen kokkaustyyliä pyttipannuiluksi, koska se pystyy kehittämään mistä tahansa kaapista löytyvistä aineksista jonkun ihan mahtavan ja herkullisen aterian. Ja aina se yllättää raaka-aineiden yhdistelyllään, tosi mielikuvituksellisia mutta nerokkaita yhdistelmiä ollaan saatu syödä.

Ruoan jälkeen isi ja poika lukivat vaikka kuinka pitkään ja äiti sai hoitaa kotityöt. 
Hyvä työnjako näin isänpäivänä. :)


Lennin asu sopi päivän teemaan. :)

Tosi kiva kortti-idea muuten; kaksi lapsen käden ääriviivojen mukaan tehtyä läpyskää, joiden väliin haitarimallinen paperi. Kun kortin avaa, lapsi ikään kuin levittää kätensä ja tekstinä meillä oli "Rakastan isiä ainakin näin paljon!". Seuraavaksi isänpäiväksi vinkki. ;)


Vielä kerran hyvää isänpäivää kaikille isille, isoisille ja isoisoisille!

-Emma-





torstai 6. marraskuuta 2014

Arvonnan voittaja!


Rakas mieheni toimi onnettarena ja Cats let nothing darken their roar-kalenterin
onnellinen uusi omistaja on selvinnyt:

hienoja julisteita, etenkin kissajulisteet :) 

Paljon onnea!


Lennikin toivottaa voittajalle onnea.
Oli pakko ottaa siitä kuva, kun oli taas niin tukka pystyssä (äitin poika <3).
Jännästi tuntuu toi hiuslaatu periytyvän Lennille meiltä kummaltakin vanhemmalta. 
Multa poika on perinyt kiharat ja mieheltä tuuheat hiukset. Niin ja pikkuhiljaa on
vauvavaaleus häipymässä ja juurikasvu on jo tosi tummaa. Olisihan se hassua ollutkin,
jos Lenni olisi jäänyt blondiksi, kun miehen kanssa ollaan kumpikin tummahiuksisia.

Mä olen ollut tämän viikon Dekoro-Kaarnalaivassa ihan yksin töissä ja hyvin on mennyt.
Oon oikea tehomyyjä ja tänäänkin tein hyvin kauppoja. ;)
East of Indian tuotteet on tällä hetkellä lemppareita ja niihin kuuluu esimerkiksi ylemmässä
kuvassa näkyvä muistilappulehtiö. Niin nättejä tuotteita, suosittelen tutustumaan.

-Emma-




maanantai 3. marraskuuta 2014

Joulupaniikki! (melkein)

Voi apua, joulu on jo ensi kuussa! Piti aloittaa tosi hyvissä ajoin kaikki valmistelut
ja joululahjojakin ostella pitkin vuotta, ettei sitten vaan tule kiire. Aikaisempina vuosina
olen onnistunutkin toteuttamaan jouluvalmisteluja ihan kaikessa rauhassa, mutta nyt on
ollut niin hullun kiireinen syksy ja niin paljon kaikkea muutakin elämässä, että enpä ole
tainnut vielä ajatustakaan uhrata joululle. Vai olenko?

Viime jouluna päätin jo tämän vuoden väriteeman. Valkoista, hopeaa, kultaa ja uutuutena mustaa.
Meillä vaihtelee värit joka toinen joulu ja tällä kertaa halusin bling bling -jouluun vähän ryhtiä mustilla koristeilla.


Viime jouluna Lennillä oli kuvakalenteri ja mietinkin että millainen joulukalenteri täksi vuodeksi keksitään.
En halunnut tavara- enkä suklaakalenteria ja olin jo kallistumassa samaan kuin viime vuonna, mutta
sitten löysin huuto.netistä lorupussi-joulukalenterin. Se onkin ihan täydellinen Lennille, joka tykkää loruilla.


Osa lahjoista on jo valmiina, osan tekeminen vähän kesken vielä. Tykkään itse tehdä mahdollisimman paljon lahjoja, mutta toki osa ostetaan ihan valmiina. Lennille joulupukki tuo luultavasti vain muutaman rakkaudella valitun paketin.



Vietettiin viikonloppuna perhetuttujen kanssa tämän vuoden ekat pikkujoulut.
Tästä se juhlakausi lähtee käyntiin!


Nyt on tiedossa ihan erilainen joulu kuin koskaan ennen. Lenni osaa ja varmaan mielellään osallistuukin
valmisteluihin. Päästään luomaan pikkumiehelle jouluperinteitä. Ai niin, ja pitääkin muistaa tästä lähtien, että kyllä se Joulupukki vaan on olemassa...

-Emma-