perjantai 28. elokuuta 2015

Vink vink

Pari linkkiä ja vinkkiä, olkaa hyvät.
 
Maailman paras kynsilakka! Mä oon aina ennen ollut maailman huonoin käyttämään kynsilakkaa, koska en malttaisi ikinä odottaa sen kuivumista enkä ole kovin hyvä levittämään sitä kynsiin. Ongelmat ratkesivat, kun löysin tämän tosi edullisen, kestävän, helposti levittyvän ja ihan oikeasti minuutissa kuivuvan kynsilakan. Nyt en voisi kuvitella olevani ilman sitä.
Tämä ei ole mainos, vaikka siltä kuulostaakin, enkä hyödy tästä mitenkään. Ajattelin vaan kertoa että tätä Rimmelin lakkaa kannattaa kokeilla.
 
 
Ihanat pätkismuffinit! Leivottiin työpaikalla (nuorisotalolla) niitä Kinuskikissan ohjeella ja voi että kun oli hyviä. Itse en yleensä edes hirveästi mistään makeista herkuista tykkää, mutta nämä maistuivat mullekin. Ohjeen löydät täältä.
 



Sitten pääsenkin siihen mainososuuteen. Meidän yrityksen nettisivut on auenneet (http://dekorento.fi/) ja meitä voi seurata niin Facebookissa kuin Instagramissakin. Yrityksen blogiin kirjoitin ensimmäisen tekstin ja se löytyy täältä. Nettisivut ovat vielä vähän kesken, mutta oltiin niin malttamattomia niiden kanssa, että julkistettiin ne jo. Tärkeimmät asiat sieltä kuitenkin jo löytyvät.
 
Yrityksen perustamispaperit viemme ensi maanantaina Patentti- ja rekisterihallitukseen ja päästään aloittamaan työnteko vaikka heti seuraavana päivänä. Osalla meistä on jo asiakkaita tiedossa, osa taas on keskittynyt vielä vain ja ainoastaan perustamiseen liittyviin asioihin. Ollaan suunniteltu osallistuvamme kaikenlaisiin lisäkoulutuksiin ja kaikilla meillä on suuri halu koko ajan kehittyä työssämme. Aiomme osallistua Tikkurilan maalauskouluun, jossa pääsemme testailemaan erikoismaaleja ja sitten tietysti parin viikon kuluttua teemme opintomatkan Habitaren ammattilaispäiville. Tämä meidän ammatti on sellainen, että ikinä ei ole valmis, vaan aina on varaa opiskella lisää ja trendejä täytyy seurata aktiivisesti.
 
Tässä vielä meidän jengi. Ihan loistava porukka.
 
 
-Emma-
 
 
 
 
 
 
 


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Lintukoto

Olen ennenkin puhunut siitä miten kiva Ylöjärvellä on asua, koska vaikka kyseessä on pieni kaupunki, niin tämä on kuitenkin niin lähellä Tamperetta, ettei tunnu kuin asuisi ihan keskellä korpea. Ylöjärvi on ihana vehreä puutarhakaupunki, jossa järjestetään tapahtumia, kuten koko perheen jazzfestari kaupungintorilla. Lapsiperheelle tämä on juuri täydellinen asuinpaikka. Olen nyt viikon verran tehnyt nuoriso-ohjaajan töitä ja pakko kyllä sanoa, että Ylöjärven nuorisokin on niin mukavaa. Ymmärrän koko ajan paremmin, miksi mies halusi muuttaa takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa. Meidän perheen mielestä parasta täällä on yhteisöllisyys ja tietenkin luonto. Lennin mummo ja vaari asuvat keskellä ihanaa ulkoilualuetta ja ollaan käyty siellä rentoutumassa pitkin kesää. Uintia, saunomista, marjojen poimimista. Kerran laitettiin sauna lämpenemään ja tehtiin sillä aikaa pieni iltalenkki järven ympäri. Parasta!






Yhteisöllisyydesta ja kaupungin pienuudesta kertovat myös se, että tuttuihin törmää joka kerta, kun lähtee ovesta ulos ja melkein joka toisesta talosta tietää kuka siellä asuu. Meidän talossa kaikki tietävät että mä teen sisustussuunnittelua ja olen saanut jo paljon töitä naapureiden kautta. Taloyhtiön saunatilojenkin suunnittelun suhteen sain vapaat kädet ja siellä se remontti nyt pikkuhiljaa etenee, mun suunnitelmien mukaan. Blogiin tulee kuvia, sitten kun remontti on valmis. Harvoin vaan käy niin, että tullaan ihan ovikelloa soittamaan ja tarjoamaan töitä. Meillä on kyllä erittäin mukavat naapurit ja rauhallinen talo. Toki Ylöjärveltäkin löytyy niitä rauhattomiakin alueita ja taloja, mutta enimmäkseen tämä on sellainen lintukoto, josta ei halua ikinä muuttaa pois.

Me täällä nautitaan leppoisasta sunnuntaista, kun vihdoinkin mullakin on vapaapäivä. Tänään on kyllä vielä osuuskunnan kokous tiedossa, mutta siihen asti luvassa pelkkää rentoutumista.
Ensi viikolla sää kai muuttuu viileämmäksi, joten iloitaan nyt vielä näistä helteistä.

-Emma-






sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kaksi viikkoa yrittäjyyteen



Kahden viikon kuluttua, 31.8. on se päivä kun viedään osuuskunnan perustamispaperit Patentti- ja rekisterihallitukseen. Saadaan heti sieltä mukaan Y-tunnus, mutta niiden varsinaisessa hyväksymisessä menee kuulemma yleensä pari viikkoa. Voidaan kuitenkin ryhtyä heti tekemään töitä osuuskunnan kautta, vaikka ei siinä vaiheessa vielä missään rekistereissä ollakaan.
Me ollaan ahkeroitu, pidetty seitsemän, kahdeksan tunnin kokouksia, palaveerattu Ensimetrin ja Osuustoimintakeskuksen ihmisten kanssa, suunniteltu internetsivuja niiden tekijöiden kanssa, selvitetty pankki- ja vakuutusasioita ja keskusteltu aktiivisesti meidän omassa Facebook-ryhmässä. Ollaan luotu suhteita, etsitty kontakteja, tehty markkinointisuunnitelmaa ja -tutkimuksia, SWOT-analyysiä ja osuuskunnan sääntöjä unohtamatta. Valittiin myös meille hallitus ja toimitusjohtaja. Muutama iso asia on vielä tekemättä ja yksi niistä on hinnoittelu. Alustavasti ollaan päätetty käytännön töiden tuntihinta tarkkojen laskutoimitusten jälkeen, mutta tuotteistaminen ja sisustussuunnittelupakettien hinnoittelu on vielä ihan vaiheessa. Mun toiveena olisi, että mahdollisimman monella olisi varaa meidän suunnittelupalveluihin, mutta väkisinkin se maksaa aika paljon. Ei sitä tule aina ajatelleeksikaan, kuinka paljon työtä yhden suunnitelman tekeminen vaatii.


Meitä on tosiaan kahdeksan tässä osuuskunnassa ainakin näin alkuun. Otetaan oman harkinnan mukaan uusia jäseniä, mutta hyvin valikoiden. Me ei saada kilpailla toistemme kanssa hinnoilla, joten hinnat meillä tulevat samoista palveluista olemaan samat. Jokaisella meillä on kuitenkin niin oma tyyli ja oma kädenjälki sisustuksissa, että asiakkaan on helppo valita se kaikista eniten omantyylinen suunnittelija tai remontoija meistä.

Osuuskuntahan on siitä hauska yritysmuoto, että vaikka me ollaan kaikki käytännössä yrittäjiä, niin kuitenkin periaatteessa me ollaan työntekijöitä ja osuuskunta on meidän työnantaja. Ollaan oikeutettuja saamaan tarvittaessa soviteltua työttömyyspäivärahaa ja osuuskunta maksaa meidän palkat. Samalla me ollaan itse se osuuskunta. Meistä neljä valittiin hallitukseen, vaikka ollaankin kaikki tasaveroisia ja päätetään asioista yhdessä. Meillä on myös toimitusjohtaja, joka toimii hallituksen alaisuudessa. Hallitus hoitaa juoksevia asioita, mutta ylin päätäntävalta on osuuskunnan kokouksella, johon kaikki jäsenet osallistuvat. Tässä yritysmuodossa kaikilla jäsenillä on yksi ääni, ellei yhdessä muuta sovita. Me halutaan olla kuitenkin tasa-arvoisia. Moni muu yrittäjä on sanonut meidän perustamispuuhista kuultuaan, että ei minkään muun yrityksen pystyyn laittaminen ole näin monimutkaista ja työlästä. Osuuskunta on vähän erilainen yritys, joten perustaminenkin on vähän erilaista. Osuuskuntaan kuuluu niin paljon etuja ja hyviä puolia, että mielelläänhän tällaisen vaivan näkee tässä vaiheessa. Itse työnteko on kuitenkin se, mihin tähdätään, eikä se ole näin vaikeaa.



Tästä mä olen haaveillut, tätä mä haluan tehdä. Olen niin onnellinen, että mun ympärillä on aivan mahtava porukka, joka on yhtä valmis tekemään paljon töitä ja näkemään vaivaa, kuin minäkin. Aloitin uuden osa-aikaisen työn nuoriso-ohjaajana ja yrittäminen on myös ainakin aluksi mulle osa-aikainen homma, mutta ei sitä ikinä tiedä mihin tämä johtaa. Kiirettä ainakin pitää, mutta se ei haittaa, kun saa elää unelmaansa.


Alamme pitää osuuskunnan omaa blogia osoitteessa http://dekorento.blogspot.fi/.
Vielä sieltä ei tekstejä löydy, mutta kannattaa alkaa seurata sitten kun päästään kirjoittamisen makuun. Aiotaan vuorotellen kirjoittaa tekemistämme töistä ja muutakin mukavaa sisustukseen liittyvää.

-Emma-





perjantai 14. elokuuta 2015

Lastenhuoneesta kuuluu kummia

"Too too too, tää tää tää, kokokokakka..."
Sellaista höpinää. Lennin perhepäivähoitaja oli saanut ipanan sanomaan sanan kissa eräänä päivänä. S-kirjaimenkin Lenni osaa siis sanoa. Helpottavaa tietää, että ainakaan mitään rakenteellista estettä konsonanteille ei ole. Nyt täytyy kyllä kuitenkin varata aikaa puheterapiaan. Lenniä ei itseään selvästikään haittaa vaikka sitä ei kaikki ymmärräkään, vaan päinvastoin se vaan pitää sitä hauskana, kun ihmiset yrittävät arvailla ja tulkita sitä höpinää. Mutta eihän me voida vaan odottaa ja toivoa, että kaikki kirjaimet itsestään loksahtavat paikoilleen, jos meillä on mahdollisuus edesauttaa sitä tapahtumaa jotenkin. Onneksi mä ymmärrän Lenniä, koska tänäänkin aamupalapöydässä kuulin jotain ihanaa: "Äiti, minä haluan pussata sinua." Kyllä tuntuu kivalta, kun oma poika sanoo noin.



Lelujen saralla on tapahtunut uusia aluevaltauksia. Miraakkelin ihanat leikkiastiat ja -ruoat ovat kovassa käytössä ja dinoilla leikitään melkein yhtä paljon kuin autoilla. Paras leikki on, kun dinoäiti työntää lapsidinoja traktorin peräkärryssä ja koko jengi menee töihin äidin johdolla. Saatiin uusi ihana parkkitalokin ja sillä Lenni jaksaa leikkiä vaikka kuinka kauan. Kirjoista luetaan Pekka Töpöhäntää, Superisiä ja Timo Parvelan Keinulautaa.


Sitten vielä pieni vinkki Vauva-lehden lukijoille. Kannattaa lukea tarkkaan syykuun numero, koska siellä saattaa näkyä eräs tuttu lastenhuone. ;) Juttu tehtiin vähän aikaa sitten ja nyt malttamattomana odotan lehden ilmestymistä. Harmi kun toi ihana pandamatto kotiutui meille vasta kuvausten jälkeen, niin se ei päässyt lehteen.

-Emma-





perjantai 7. elokuuta 2015

#BOYFRIEND

Päätin sitten minäkin heittää lusikkani tähän soppaan ja lähteä mukaan #Boyfriend-haasteeseen, vaikka ei mulla sitä poikaystävää olekaan, vaan aviomies. Ei kai sen niin väliä. :)
Mitä mahtaa Santeri vastata mua koskeviin kysymyksiin?


Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

 Verinen ruumis. Eli fiktiivinen tai faktiivinen rikostarina.

Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Teen perheessä ruoan, joten Emma ei voi itse vaikuttaa asiaan - yleensä sekoitan oliiviöljyä ja viinietikkaa salaatin sekaan. 

 Mikä on hänen inhokkiruokansa?

Ruoka, jossa on pieniä kalanruotoja.
Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

 Punaviiniä. 

Mikä on hänen kengänkokonsa?

 38. 


Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

 Star Wars -kamaa on kellarissa kolme laatikollista, eli varmaan lisää sitä. 

Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

 Popcornia ja Lidlin Moped Mixiä. Näitä hän siis syö päivittäin kyllästymättä. 

Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

 Antti Tuiskua, Robinia, Elastista, Taylor Swiftiä, Britney Spearsia. Tässä kai yleisimmät, sitten lisäksi joitakin one-hit-wondereita. Emmalle ovat tsemppibiisit tärkeitä. 

Minkälaisista elokuvista hän pitää?

 Kauhuelokuvista, mutta koska hän aina pelkää, hän yleensä katselee pelkkää kämmentään. Meikäläisen hommaksi jää kertoa, mitä leffassa tapahtuu. 


Minkä väriset silmät hänellä on?

 Oudon väriset. Olen jo viiden vuoden ajan yrittänyt keksiä nimityksen niille. 

Kuka hänen paras ystävänsä on?

 Auski. 

Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

 Jätän vaatteitani ympäriinsä. 

 Missä hän on syntynyt?

Helsingissä. 

Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

Jonkin sortin mansikkakakku varmaan. Myös leipominen on meikäläisen heiniä. 

Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?

Kännykän.

Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Sisustaa.

Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?

Emma on aika konservatiivisten makujen ystävä, vaikka toisaalta mun kokkaukset on aika kokeellisia. Ei oikein voi pyytää "oudon ruoan" määritelmää mieheltä, joka laittaa viinirypäleitä lohipiirakkaan. 


Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Laukkua, juotavaa ja kännykkää. 

Mikä saa hänet ärsyyntymään?

Epäjärjestys kotona. 

Entäs piristymään?

Jonkin sortin hemmottelu, esim. jotain lempiruokaa tai hierontaa.
Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

Emma arvostaa aika monia julkkiksia, mutta ainakin Elastinen tulee mieleen. 

Millainen hän on vaimona?

Ihan jees. 

Milloin hän tapasi vanhempasi?

Serkkuni häissä 2010 kesällä. 

Mikä on hänen uusin villityksensä?

Sisustus on kyllä semmoinen kestovillitys, ettei muulle oikein taida jäädä sijaa. 

Millainen on hänen kotilook?

Löysät Mikki Hiiri -housut ja jokin niitä sopivasti täydentävä paita.Yleensä sukat ja 
villasukat - kyllä, myös kesällä. 

* * *

Aaa, ihana Santeri! :D
Jos jäi epäselväksi, niin monet näistä vastauksista sisälsi jonkinlaista huumoria. Kyllä se musta vaimona tykkää, en ole ihan vaan "ihan jees". Jatkuvaa sellaista pientä leikkimielistä nälvimistä meidän suhteeseen kuuluu paljon.

Haastan mukaan kaikki, joilta löytyy poikaystävä/aviomies, joka haluaa näihin kysymyksiin vastata!

-Emma-

PS. Pahoittelut kuvien laadusta! Poimin tähän parhaat puhelimella otetut kuvat meistä.






keskiviikko 5. elokuuta 2015

Kuvapostaus

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Tässä siis meidän mökkiviikonloppu kuvina.













-Emma-