keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Mustikkaa

Nyt niitä saa, nimittäin mustikoita! Meillä on muutama ihan täydellinen mustikkapaikka, joissa kasvaa marjoja enemmän kuin ikinä jaksetaan kerätä. Ja ne apajat löydettiin ihan kodin läheltä. Kohta saa myös viinimarjoja ja karviaisia ja mökillä mummon mansikkamaalta päästään ensi viikonloppuna keräämään herkkuja. Mummolan pihalta täältä Ylöjärveltä kerättiin myös mansikoita ja mies teki herkullisen mustikka-mansikka-kääretortun.






Kylläpäs nyt ollaan jo jotenkin niin syksyisissä tunnelmissa... Mutta ei se vielä mitään, koska mun mies ajattelee jo joulua. Santeri on perustanut Kerä lankaa -nimisen ryhmän Facebookiin ja kannustaa neulontataitoisia ihmisiä tekemään joululahjaksi villasukkia vähävaraisille ihmisille. Santeri itse aikoo lahjoittaa villasukat seurakunnalle, joka jakaa ne eteenpäin, mutta muitakin väyliä voi käyttää. Itse en osaa neuloa, mutta aion virkata jotain pientä kivaa, että pääsen osallistumaan tähän kampanjaan. Kerä lankaa -ryhmän löydät täältä ja tapahtuman täältä.


-Emma-

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Ongelmana nimenanto

Tässä vaiheessa osuuskunnan perustamista voin jo sanoa, että nimen keksiminen yritykselle on se kaikista vaikein homma. Meitä on kahdeksan eri alojen ihmistä mukana ja teemme sisustussuunnittelua, pintaremontteja, verhoilua, graffittitaidetta, pienremonttikonsultaatiota ja muuta vastaavaa. Mutta se nimi! Sen pitäisi olla tarpeeksi kuvaava ja kertoa asiakkaille meidän toimialoista, suomenkielinen, helposti mieleen jäävä, lyhyt ja naseva, hauska ja erilainen. Apua. Ollaan kokouksissa ja meidän omassa FB-ryhmässä keskusteltu nimestä ihan alusta lähtien ja ei vaan keksitä sopivaa. Nyt ajattelin heittää pienen haasteen kaikille teille, jotka blogiani käytte lukemassa; keksikää nimi meidän yritykselle ja voin kiitokseksi siitä tarjota omaa työtäni (esimerkiksi sisustussuunnitteluapua) tai jonkun pienen tuotepalkinnon. Voittaja saa päättää kumman haluaa. Tuotepalkintokin toki liittyy sisustukseen jollain tapaa. Kommentteihin voi lisätä oman ehdotuksensa.
Kiitos jo etukäteen!

Mulla menee nykyään aika palvelujen hinnoittelua ja markkinointia opiskellessa. Meidän yrityksen perustamisen deadline lähestyy uhkaavasti, joten tekemistä riittää sillä saralla. Lisäksi suunnittelen parhaillaan meidän taloyhtiön saunatilojen uutta ilmettä, yritän kasata Suhupo ry:n jäsentiedotetta ja hoitaa miljoonaa muuta pienempää ja suurempaa asiaa samalla. Onneksi tykkään stressistä, kun ei tää muuten niin kivaa olisikaan. ;)



Tähän väliin teki ihan hyvää ottaa pieni aikalisä ja suunnata Helsinkiin viikonlopuksi. Isovanhemmat niin nauttivat Lennin seurasta, että saatiin miehen kanssa nukkua aamuisin pitkään, kun mummi ja ukki ottivat pojan hoitaakseen. Iltaisin käytiin miehen kanssa kahdestaan kävelyllä, kun isovanhemat jäivät nukkuvan Lennin kanssa kotiin. Käytiin Linnanmäellä ja nautittiin lauantain kesäisestä ilmasta. Mummi teki taas bravuurijälkkäriään eli Brita-torttua ja parasta oli se, kun koko perhe oli koolla. Nyt on taas akut ladattu ja jaksan keskittyä tuleviin haasteisiin uudella innolla.




-Emma-



torstai 23. heinäkuuta 2015

Auko, ka-o

Jippii, jippii, jippii! Meidän lapsi on oppinut sanomaan K-kirjaimen. Eikä pelkästään sanomaan, vaan käyttämään sitä myös sanoissa. Auto ei olekaan enää "au-o" vaan "auko", kato ei olekaan "a-o" vaan "ka-o". Myös T-kirjain ollaan välillä kuultu, mutta huomattavasti harvemmin sanojen yhteydessä. Lenni treenaa konsonantteja jokeltelemalla samaan tapaan kuin vauvat. 


Muistutuksena tosiaan asiaan perehtymättömille, että näille halkiolapsille konsonantit, erityisesti painekonsonantit ovat usein tosi vaikeita sanoa. Yleensä puheterapia on tarpeen, kuten varmaan meidänkin tapauksessa jossain vaiheessa. Lenni puhuu muuten ihan täydellisesti ja omaa ihan valtavan sanavaraston, käy keskusteluja meidän kanssa ja kyselee ihan koko ajan kaikkea kaikesta. Konsonanteista puuttuvat tällä hetkellä kokonaan vielä P, R ja S, joten Lenni vain yksinkertaisesti jättää ne sanomatta puheessaan. Joudun usein toimimaan tulkkina ton meidän supersosiaalisen ipanan kanssa, koska Lenni tykkää mennä juttelemaan kaikille eikä sitä sitten ymmärretäkään. Toki se on vaikea tajuta mitä lause "Ä-ään yö-ään ehä-ei-on anhha ei-ää ja a-a-a-a-aa." tarkoittaa, ellei ole tottunut kuuntelemaan Lenniä. Kirjoitettuna kyseinen lause näyttää vielä vaikeatajuisemmalta kuin kuulostaa, mutta siis mulle se oli ihan selvä lause, kun Lenni sen sanoi. "Tänään syödään kesäkeiton kanssa leipää ja maksamakkaraa."

 
Suuri hetki oli reilu vuosi sitten, kun Lenni oppi imemään pillillä, se kun ei myöskään halkiolapsille ole mikään itsestäänselvyys. Vauvanahan Lenni ei pystynyt ollenkaan imemään eikä imettäminen siksi onnistunut. Vähän aikaa sitten Lenni oppi puhaltamaan kunnolla, ennen se teki sen vain nenän kautta. Pieniä, mutta meille niin suuria askeleita.


Lenni on tällä hetkellä hyvin kiinnostunut autoista ja työkoneista, junista, pallopeleistä, avaruudesta, palapeleistä, dinosauruksista ja lukemisesta. Aika tyypillinen pikkupoika siis. Lennin lukuinto vaan vähän poikkeaa muista. Mikä tahansa kirja kelpaa, juuri tänään luin Lennin pyynnöstä ääneen kirjaa Palveluiden hinnoittelu ja Lenni jaksoi kuunnella vaikka kuinka pitkään. Itsekseen poika selailee kirjaa Yrityksen asiakasmarkkinointi ja muita hyvin tekstipitoisia kirjoja. Runot ja sanoilla leikkiminen kiinnostavat, ja Lenni keksiikin itse tutuista loruista omia versioita. Lenni tunnistaa paljon kirjaimia ja kyselee koko ajan mitä mikäkin teksti tarkoittaa. Lenni on vähän pikkuvanha lapsi, vastailee kysymyksiin aavistuksen nenäkkäästi ja neuvoo mitä aikuisten pitäisi tehdä. Toisaalta meidän poika on myös sellainen ihana sylivauva, joka tykkää halailla ja olla lähellä. Lenni on hyvin empaattinen ja on aina valmiina jättämään omat leikit kesken ja lohduttamaan, jos jollakulla toisella lapsella on paha mieli. Hyväsydäminen, kiltti, kohtelias, aurinkoinen, sosiaalinen, sellainen on meidän oma rakas ipana.

-Emma-


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Herra Hakkaraisen talo

Päivä vaikutti aamulla aurinkoiselta, joten päätettiin lähteä maakuntamatkailemaan Sastamalaan. Olin siellä pari viikkoa sitten ystäväni luona Mary Kay -meikkikutsuilla ja sillä aikaa perheen miehet kiertelivät nähtävyyksiä katselemassa. Tällä kertaa päästiin sitten koko perhe tutustumaan paikkakuntaan tarkemmin. Ensimmäinen kohde oli ihana Herra Hakkaraisen talo, josta tietysti erityisesti Lenni nautti. Ja oli meillä aikuisillakin kivaa.


Talo oli jaettu kolmeen kerrokseen. Keskikerroksessa oli Hakkaraisen koti, jonka ullakolle pääsi käymään. Siellä kummitteli, hui! Keskikerroksesta löytyi myös keskiaikahuone ja ritarihuone.




Alakerrassa oli avaruushuone ja Koiramäen lasten kylä. Vanhanaikainen kauppa ja siellä olevat leikkiruoat olivat erityisesti Lennin mieleen.



Talon takapihalla oli Mauri Kunnaksen Hurjan hauskaa autokirjaa mukaillen tehty liikennepuisto. Se on yksi Lennin lempparikirjoista ja luettiin sitä matkalla Sastamalaan. Lenni oli niin onnellinen. Työnnettiin sitä polkuautossa ja kun palautettiin auto talliin, totesin liikennepuiston työntekijälle, että selkä ei oikein tykännyt tästä, mutta pojan onnellisen hymyn näkeminen teki siitä sen arvoista.



Minä itte -autopesula oli Lennin mielestä koko liikennepuiston paras juttu.


Herra Hakkaraisen talo oli tosi kiva paikka ja parasta oli se, että se ei ollut mikään näyttely, vaan tavaroilla sai leikkiä ja lapsille oli paljon kivaa tekemistä teemahuoneissa. Jokaiselle löytyy varmasti mieluisaa puuhaa. Talon kotisivuille pääset tästä.

Seuraavaksi suuntasimme syömään. Sastamala oli niin vieras paikka, että ruokapaikka täytyi etsiä Googlen avulla. Päädyimme lounaalle Hakkaraisen talon lähellä sijaitsevaan Vammalan Saluunaan. Erinomaista ruokaa ja ystävällinen palvelu, voin suositella!

Ikäväksemme alkoi sataa vettä, joten ajelimme autolla keskustan nähtävyyksiä katselemassa ja sitten lähdimme kiertelemään lähiseutujen upeita kirkkoja. Kävimme tutustumassa Tyrvään, Pyhän Olavin ja Pyhän Marian kirkkoihin. Lenni tykkää kirkoista kovasti ja pyytää aina päästä käymään niissä. Mauri Kunnas on kotoisin Sastamalasta ja Pyhän Olavin kirkko on ollut esikuvana Koiramäki-kirjojen kirkolle. Melko lastenkulttuurillinen päivä meillä siis oli.


-Emma-












keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Jaa että yrittäjäksi

Mietin ensimmäisen kerran joskus vuosia sitten, että olisi kiva ryhtyä yrittäjäksi. Mies torppasi ajatuksen heti, koska hänellä oli ollut huonoja kokemuksia yrittäjyydestä. No, eipä siinä mitään, koska ei mulla silloin ollut mitään selkeää visiota edes toimialasta. Ajatus jäi kuitenkin muhimaan ja ajattelin, että saan miehenkin puhuttua ympäri jossain vaiheessa. En olisi ehkä muuten kuunnellut miestä, mutta tämä asia oli sen verran iso ja meidän koko perhettä koskettava, että en voinut päätöstä tehdä yksin.

Lähdinpä sitten opiskelemaan sisustajaksi ja päädyin työharjoitteluun Dekoro-Kaarnalaivaan. Yrittäjyyskipinä iski siellä todenteolla, kun juttelin ihanien yrittäjien Katjan ja Sirpan kanssa ja seurasin heidän työskentelyään. Koulutuksen aikana olin projektipäällikkönä koulumme osastolla sisustusmessuilla ja toisille messuille osallistuin sisustusneuvojan ominaisuudessa ja markkinoin sisustussuunnittelijan palveluitani potentiaalisille asiakkaille. Tajusin, että joo, kyllä mä osaan ottaa vastuuta ja hommat hoituu. Pystyn organisoimaan asioita ja asiakaspalvelutilanteet sujuvat. Vahva ehkä yrittäjyydelle tässä vaiheessa.

Osana sisustajan koulutustani osallistuin yrittäjyyskurssille, jossa sain paljon uutta tietoa, tutustuin kannattavuuslaskelmiin ja kuulin ensimmäistä kertaa sanan osuuskunta. Omimmalta yritysmuodolta tuntui siinä vaiheessa toiminimi, koska ajattelin, että mistä ihmeestä saisin kasaan riittävän ison ja innostuneen porukan osuuskuntaa varten, että sen yritysmuodon monet edut pääsisivät oikeuksiinsa. Noh, olisin voinut tarkemmin katsoa ympärilleni, sillä ne mun omat luokkakaverithan niitä samanhenkisiä ihmisiä olivat. Valmistuttuamme etsimme palkkatöitä sisustusalalta, mutta koska niitä ei juurikaan ole, otti joku puheeksi osuuskunnan perustamisen. Osallistuin Osuustoimintakeskuksen osuuskuntainfoon ja pidin muille innokkaille oman pienen infotilaisuuteni yrittäjyydestä. Osa porukasta karsiutui heti, mutta meitä on tällä hetkellä jäljellä kahdeksan innokasta tulevaa yrittäjää. Mukaan lähti myös mieheni, tämä sama tyyppi, joka oli niin yrittäjyysvastainen vielä muutama vuosi sitten. Palavereja, pöytäkirjoja, liiketoimintasuunnitelmia, kannattavuuslaskelmia, vakuutuksia... Aivan uusi maailma on auennut meille.


Nyt olemme asettaneet elokuun viimeisen päivän yrityksen perustamispäiväksi. Paljon on vielä tekemistä, että saadaan kaikki hommat hoidettua siihen mennessä, mutta uskon että se on aika realistinen tavoite. Töitähän me ollaan nimenomaan valmiita tekemään. Meidän perheen ainoa haaste on yrittämiseen liittyen ajankäyttö. Mulla ja miehellä on kummallakin päivätyöt, lisäksi mies tekee iltaisin ja viikonloppuisin keikkatöitä sekä opiskelee. Niin ja onhan meillä pieni lapsikin. Uskon kuitenkin siihen, että saadaan arki taas pyörimään uudella tavalla ja asiat järjestyvät kyllä.

Mielenkiintoinen syksy tulossa. :)

-Emma-





maanantai 13. heinäkuuta 2015

Turisteina Helsingissä

Jatkoa seuraa meidän tutuissa kaupungeissa turisteina pyörimiselle. :D
Olen asunut elämästäni 28 vuotta Helsingissä, olen syntynyt siellä ja perhe ja kaverit ovat siellä. Olen siis helsinkiläinen, ihan syntyperäinen, eikä muualla asuminen muuta sitä. Käydään mun vanhempien luona eli Helsingin mummolassa kerran pari kuussa. Tänä viikonloppuna päätettiin toteuttaa sama juttu kuin kesäkuussa Tampereella, leikittiin siis turisteja tuttuakin tutummassa kaupungissa.

Päivä alkoi ratikkamatkalla. Lenni on viimeksi päässyt ratikan kyytiin puolitoista vuotta sitten, joten aikamoinen elämys oli kyseessä. Paljon oli ihmeteltävää ja katseltavaa. Meille aikuisille se oli vain tapa päästä paikasta toiseen, mutta Lennille se taisi olla päivän kohokohta.



Sitten käytiin kahvilla ystävämme kanssa. Kiitos, Tinja, oli kiva nähdä pitkästä aikaa!
Cafe Lasipalatsin terassi oli aurinkoinen ja kahvi hyvää.



Piipahdettiin molemmissa Granitin liikkeissä ja niissä oli paljon tuotteita 50% alennuksessa.
Tämä oli ehkä äidin päivän kohokohta. ;)


Käytiin kävelyllä Esplanadin puistossa, ihmeteltiin turisteja, jäätiin kuuntelemaan katumuusikoita ja syötiin jätskit. Katseltiin laivoja ja torielämää Kauppatorilla.


Hypättiin Suomenlinnan lauttaan ja tehtiin risteily edestakaisin nousematta lautasta perillä. Lenni tykkäsi kovasti ihan vaan kun pääsi laivan kyytiin. Ensi kerralla sitten käydään ihan Suomenlinnassa asti retkellä, sekin kun kuuluu meidän jokakesäisiin aktiviteetteihin.





Tehtiin ratikkamatka takaisin ja sitten meillä olikin hyvin väsynyt pieni mies. Päivä oli erittäin rentouttava ja saatiin uusia näkökulmia Helsinkiin, kun kuljettiin ympäriinsä ilman varsinaista päämäärää ja tehtiin mitä mieleen juolahti. Ehdittiin pysähtyä ja katsella ympärillemme eri tavalla, kuin asuessamme Helsingissä. Mentiin pitkälti Lennin ehdoilla ja sen mukaan, mistä tiesimme Lennin tykkäävän ja hyvin onnistuimme. Hyvä päivä meidän perheen elämässä.

-Emma-





maanantai 6. heinäkuuta 2015

Miraakkeli

No nyt löytyi Tampereen paras lastentarvikeliike! Ihan sattumalta kävelin sisään Miraakkeliin ja olin samantien myyty. Juuri sellainen liike, jota olen etsinyt, aivan ihania leluja ja vaatteita. Pyysin saada kuvata siellä ja tässä muutamia makupaloja. Miraakkelin kotisivuille pääset tästä.


Kauniita vaatteita kaiken kokoisille lapsille. Poikien vaatteissa oli vähän sellaista Vaahteramäen Eemeli-tyyliä. :)


Soittorasioita ja iso valikoima värikyniä.


Puisia marakasseja ja minikoon tamburiineja.


Pienille työmiehille kaikenlaista kivaa lasten koossa. Timpurin kyniä, vasaroita, ruuvimeisseleitä, työhanskoja, mittoja ja ehkä maailman söpöin juttu eli hyvin pieni vatupassi. :)


Herkullisia leikkiruokia, nam!



Miraakkeli ei ole mikään uusi liike, vaan se on toiminut Tampereella jo vuodesta 1970. Alunperin Miraakkeli myi ja valmisti naistenvaatteita ja -asusteita, mutta laajensi toimintaansa myöhemmin lastenvaatteisiin. Nykyään yritys toimii nettikauppana ja tässä ihanassa putiikissa Aleksanterinkadulla. Kannattaa käydä, jos vaikka kesälomareissu suuntautuu Tampereelle! :)

-Emma-



keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Elefantit marssivat nyt seinällä

Lennin huoneessa oli yksi seinä, joka vaivasi mua pitkään, kun en oikein tiennyt mitä sille laittaa. Yhdessä vaiheessa siinä oli vain Tuu tuu tupakkarullan sanat sisustustarrana, mutta se oli jotenkin niin tylsän näköinen. Sitten hommasin siihen lisäksi aakkosjulisteen Dekorosta ja pallovaloketjun. Lopulta luovuin sisustustarrasta ja tilalle kehystin Elefantti-kuosista lahjapaperia. Sama kuosi on siis Lennin päiväpeitossa. Ihan kiva tähän mennessä, mutta saa nyt nähdä löydänkö vielä paremman vaihtoehdon tauluksi. Sellainen itse väritettävä juliste houkuttelisi, niin saataisiin vähän Lennin omaa taidetta seinälle.



Sängyllä pötköttävät Ikeasta ostettu Oiva-nukke, Pentikin sammakot, huuto.netistä löydetty koristetyyny Eero Aarnion Pony-kuvalla sekä Hietsun kirppikseltä hommattu nalle.




Uusi matto ja autovalaisin ilahduttavat ainakin äitiä Lennin huoneessa. Poika ei itse ole kiinnostunut sisustamisesta, mutta ehtiihän sitä vielä, kun ikää on vasta 2v5kk. Lenni kyllä huomaa muutokset huoneessaan ja saattaa joskus jotain kommentoidakin, mutta varsinaisia mielipiteitä ei olla vielä kuultu. Toivon kyllä, että Lenni innostuu tästä äidille niin rakkaasta asiasta, mutta miehenkin tapauksessa sisustuskärpäsen puremaa sai odotella 31 vuotta. Nyt päätetään Santerin kanssa melkein tasapuolisesti tämän oman kodin sisustuksesta, vaikkakin minä niitä trendejä seuraan ja jaksan paremmin kierrellä kaupoissa tutustumassa kaikkiin uutuuksiin ja imemässä uusia ideoita. Meillä on onneksi melkolailla sama maku, joten en yleensä joudu näkemään kauheasti vaivaa saadakseni jonkin hankinnan menemään läpi. Enemmän joutuu mies myymään mulle omia ideoitaan. ;)

Miten muilla, hoituuko sisustaminen tasapuolisesti puolison kanssa?

-Emma-