keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Juhannus

Mieheni suvun perinteenä on kokoontua juhannukseksi Kihniöön,
jossa suvulla on suuri tontti ja mökkejä. Tontilla on myös anoppini 
lapsuudenkoti, mummolaksikin kutsuttu, jossa juhannusjuhlia sitten vietetään.
Aattoaamuna aletaan valmistaa rosvopaistia edeltävänä jouluna varastoon
hankituista kinkuista, joita sitten syödään pari päivää. Juhannuksen jälkeen
anoppi vielä tekee jäljelle jääneestä lihasta keiton, joka maistuu ihan taivaalliselle.
Menoa ja meininkiä riitti tänä vuonna, kun paikalla oli jo neljä seuraavan sukupolven
edustajaa (Lennin lisäksi siis pojan serkku ja kaksi pikkuserkkua). Yötön yö
vietettiin nuotion äärellä sukulaisten kesken. Lennikin oli mukana, tosin ei
tainnut tyyppi vielä saada hommasta hirveästi irti vaunuissa nukkuessaan.
Lapsuudenperheeni ei ole ikinä tehnyt mitään erikoista juhannuksena, aina
vaan ollaan oltu Helsingissä, joten mielestäni on tosi hienoa päästä osallistumaan
tällaisiin juhannusperinteisiin.








Me ollaan Yöjärvellä lomailemassa nyt, mutta parin päivän päästä kutsuu taas Kihniö.
Hyvää kesän jatkoa!

-Emma-

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kesä on alkanut

 Lenni voi paksusti. Viimeisimmät mittaukset neuvolassa kertoivat,
että pituutta pojalla on 66,4cm ja painoa 7650g. Hyvin on kasvanut,
vaikka vähän mietinkin etukäteen, että onko leikkauksen jälkeiset
syömisongelmat vaikuttaneet kasvuun.

Lennin lounas, maito menee edelleen ruiskulla.
Kesäksi meillä on vaikka mitä suunnitelmia; Lennin ensimmäinen ulkomaanmatka
Viroon, huvipuistokäyntejä, museoita, halkioperheiden tapaaminen, mökkeilyä ja  koko perheen 
voimin aiotaan osallistua scifi-fantasia-tapahtuma Finnconiin, jossa kävin
aikaisemmin lähes joka vuosi. Kesä lähti kivasti meillä käyntiin, kun pikkuveljeni
pääsi ylioppilaaksi. :)

Enon sylissä.
Miehen loma alkoi tänään ja sen kunniaksi nautittiin lasilliset kuoharia. :)


Me ei juurikaan alkoholia käytetä ja voisin kuvitella, että useilla on vaikeuksia hyväksyä
edes tällaista määrää, kun perheessä on pieni lapsi. Raskausaika oli
tietenkin täysin alkoholiton ja sitä ennenkin juotiin välillä vain lasillinen viiniä
ruoan kanssa. Samaan meininkiin ollaan palattu eli joskus sunnuntailounaalla
lasillinen punaviiniä tekee ihan hyvää. :)
Raskauden ensimmäiset viisi viikkoa poltin tupakkaa, kun en tiennyt olevani raskaana.
Tupakat lensivät roskiin heti, kun tein raskaustestin. 
Savuttomuus oli yllättävän helppoa, kun en tehnyt sitä itseni takia.
Olin yrittänyt useasti aikaisemminkin lopettaa, mutta motivaatio ei ollut riittävä.
Syyllistin itseäni pitkään (ja ehkä edelleenkin) alkuraskauden tupakoinnista
ja olin varma, että se aiheutti Lennin halkion. Useampi lääkäri on meille
kuitenkin vakuuttanut, että näin ei ole, mutta ajatus siitä, että olen
saattanut itse aiheuttaa sen, että Lenni joutuu kärsimään leikkauksista
on aika.. kammottava.
Meillä on miehen kanssa suunnitelmissa alkaa kiertää kouluissa pitämässä
pienimuotoista päihdevalistusta. Mies työskentelee alkoholin takia dementoituneiden
parissa ja itsekin olen lähihoitajana suuntautunut mielenterveys- ja päihdetyöhön.
Rankin työpaikkani on ollut osasto, jossa oli korvaushoidossa muun muassa
raskaana olevia huumeidenkäyttäjiä. Oli vaikeaa säilyttää ammatillisuus,
kun omat asenteet ja paheksunta nousivat niin vahvasti pintaan.
En tiedä kuuntelisivatko nuoret meidän valistusta, mutta aiotaan ainakin yrittää
esimerkkien voimin havahduttaa ne kuuntelemaan meitä. :)

Rauhallista, mutta iloista juhannusta kaikille!
Me suunnataan huomenna mökille. :)

-Emma-

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Kaikki hyvin

Lennin leikkauksesta on kaksi viikkoa.
Olin sitä edeltäneen yön pojan luona sairaalassa ja
nukuin melko huonosti. Näin painajaisia ja heräilin kuuntelemaan
Lennin tuhinaa.

Viimeisiä avoimia hymyjä.
Poika pääsi leikkaukseen heti aamusta, klo 8.
Neljään tuntiin ennen sitä ei saanut syödä,
mutta koska Lenni heräsi vasta puoli kahdeksalta,
ei nälkä ehtinyt oikein tullakaan.
Nähtiin pikaisesti kirurgi ja sitten se olikin jo menoa.

Lähdössä leikkaukseen.

Siinä vähän äitiä itketti ja pyörittiin vielä hetki osastolla.
Lähdettiin kuitenkin pian kaupungille ostoksille ja
käytiin syömässä Töölön torilla sijaitsevassa Mamma Rosassa.
Olen käynyt siellä viimeksi lapsena ja siitä lähtien
haaveillut paikan ruoasta. Ihan yhtä hyvää oli kuin ennenkin. :)


Soittelin pitkin aamupäivää osastolle, että jokos se leikkaus on ohi.
Kesken lounaan sitten saatiin kuulla,
että Lenniä ollaan just tuomassa takaisin, joten aika kiire
tuli syödä loppuun. :)
Kaikki oli mennyt hyvin, mutta poikanen oli aika väsynyt.
Vietettiin ilta sairaalalla, mutta yöksi mentiin kotiin.
Seuraavana aamuna tavattiin kirurgi ja oltiin taas päivä osastolla
Onneksi mies on vuorotyössä ja niille päiville sattui vapaat. :)



Syömisen kanssa meillä oli sitten ongelmia puolitoista viikkoa.
Osastolla ollessamme hoitajat useimmiten
syöttivät Lennin, joka vain huusi ja tappeli vastaan.
Tuttipullossa oli käytössä hassun pitkä ja lörppä tutti,
josta Lenni ei tykännyt yhtään.
Tilanteesta kertoo jotain se, että ennen leikkausta Lenni
veti pari litraa maitoa päivässä, mutta leikkauksen jälkeen
vain muutaman sata millilitraa. Kyllä siinä äidin (ja isänkin)
sydämeen sattui, kun pienellä oli kipuja ja muutenkin
syöminen tuntui varmasti oudolta.
Kotiin pääsimme neljäntenä päivänä leikkauksesta
ja sama meininki jatkui. Kamalaa pakkosyöttöä ja tuntui,
ettei mikään auta. Soseet upposivat paremmin kuin maito,
joten niiden määrää lisättiin huomattavasti, että Lenni saisi
edes jotain syötyä. Vieläkään ei pojalle kelpaa tuttipullo,
vaan maito annetaan ruiskulla suuhun. Meneehän se niinkin,
mutta toivottavasti pulloon siirrytään jossain vaiheessa takaisin. :)

Pojan sänky sairaalassa ja äidin (ei niin mukava) vuode. :)

Kotiin lähdössä. <3
Yritän ehtiä pian kirjoittamaan lisää, tässä nyt tällainen raportti tällä kertaa. :)

-Emma-