sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Miesten kesken

Sain tilaisuuden olla Lennin kanssa kaksin Lennin viimeisenä päivänä ennen päivähoitoon siirtymistä. Se oli kuitenkin erilaista kuin viikonloppuisin – vain me kaksi. Emma oli jo lähtenyt kouluun, eikä ollut pilaamassa aamurutiineitamme, joihin kuului muun muassa kalsareissa kekkulointi.


Tein aamupuuron ja join kahvia. Aamupalan jälkeen lähdimme perhekerhoon kälyni ja veljenpoikani kanssa. Eipä siellä muita isiä näkynyt, mutta ei tuo haitannut, koska yleensä minulla on enemmän keskusteltavaa naisten kuin miesten kanssa. En seuraa urheilua, en tunne autoja. Yhteisten puheenaiheiden keksiminen miesten kanssa on aina ollut vaikeampaa.

Kerhossa Lenni oli kuin kala vedessä, leikki toisten lasten kanssa eikä arastellut missään vaiheessa. Helppohan siinä oli isän olla. Juttelin toisten äitien kanssa lapsista, ja se tuntui ah! niin luonnolliselta.
Kotona laitoin Lennin päikkäreille, mutta ei se halunnut vielä nukkua, vaikka menikin tavalliseen aikaan petiin. Isin kanssa oli kivempaa. Siinä sitten leikittiin (kalsareissa jälleen). Autot ovat Lennin mielestä se kovin juttu, ja nyt on kuvioihin tullut mukaan myös pehmomiekka. Sen käyttöä harjoiteltiin. Sitten päikkärit jo kelpasivatkin. 

Jossain vaiheessa äiti tuli koulusta, ja mummokin tuli kahville. Kauhean lyhyeltä se yhteinen aika Lennin kanssa jäi sitten lopultakin tuntumaan. Onneksi – kyllä, onneksi – Lennillä oli syntyessään halkio, eikä Emma voinut imettää. Pulloruokinnan ansiosta sain hoitaa Lenniä aivan kuten Emmakin, enkä siis vain vaihtaa niitä kuuluisia kakkavaippoja. 

Viime aikoina minun ja Lennin suhteeseen on tullut erityistä syvyyttä. Meillä on kivaa yhdessä. Välillä sitä joutuu olemaan kenkku isi, joka pukee, pesee hampaat ja komentaa. Mutta se nyt on pikkujuttu meidän molempien mielestä. En edes yritä kuvailla, miltä tuntuu, kun Lenni oppii uusia asioita, auttaa kotitöissä tai tulee halaamaan. Rakkaus on tunne, ei sille ole sanoja. 

-Santeri-

torstai 27. maaliskuuta 2014

Lukulistalla

On ollut melkoista menoa tämä viikko. Maanantaina alkoi mun opiskelut ja Lenniä on ollut hoitamassa
vuorotellen mummi ja täti. Huomenna on sitten miehen vuoro jäädä pojan kanssa kotiin. Hoitopaikassaan
Lenni aloittaa ensi viikolla, joten oli nyt tällainen kevyt alku meidän arjelle ja Lennikin sai rauhassa totutella
olemaan päivät ilman äitiä.

On ollut kyllä mielettömän kivaa koulussa ja tuntuu, että olen vihdoinkin löytänyt oman alani. Upeeta, että
mulla tämän koulutuksen jälkeen mahdollisuus saada töitäkin sisustusalalta, jotenkin ihan käsittämätöntä.
Alaan liittyvien kirjojen ja lehtien lukeminen on nyt saanut ihan uusia ulottuvuuksia ja olenkin jo haalinut
kaikenlaisia kodin remontoimiseen ja laattatöihin liittyviä kirjoja. Ihan omaksi iloksi (ja tulevaisuuden hyödyksi) vaan.


Vaikka meillä onkin kotona aikamoinen oma kirjasto, niin tuolla Ylöjärven kirjastossa on kiva vierailla.
Kuljeskella, selailla kirjoja, istua välillä lukemaan ja parastahan on valloittaa lastenosasto Lennin kanssa.
Rakennus itsessäänkin on ilo silmälle, oon aina tykännyt siitä tosi paljon.


Mun viimeisimmät kirjastolöydöt on Vicki Iovinen Tyttökavereiden opas taaperovuosiin, Suvi Aholan Kamala, ihana äiti ja Paul Reiserin Lapsekas parisuhde. Kaikkia voin suositella, mutta eniten nauroin ääneen lukiessani Vicki Iovinen tekstiä, että jos sen perusteella haluaa kirjansa valita. :)


 (lainaukset kirjasta Tyttökavereiden opas taaperovuosiin)

 "Taaperot ovat niin rajuja ja arvaamattomia, että me äidit yleensä vain reagoimme kriisiin toisensa jälkeen
emmekä ehdi järjestelmällisesti opettaa lasta ymmärtämään hänelle asetettuja odotuksia ja pitämään niistä kiinni. Jos urheiluaiheisesta vertauksesta on apua, niin ajattele, että pelaat puolustajana taskukokoista Michael Jordania vastaan. Et ehdi lainkaan toimia, vaan pelkästään reagoida."

"Taaperoa kiehtovat toiset ihmiset, etenkin toiset hyvin pienet ihmiset, ja tämä tuottaa meille vanhemmille paljon iloa. Jostain syystä me äidit suorastaan juovumme ihastuksesta, kun lapsemme osoittavat kiinnostusta muita lapsia kohtaan. Meistä tulee näiden minipoliitikkojen kampanjapäälliköitä. Etsimme tuntikausia heille leikkitoveria, sovimme milloin tämä tulee meille leikkimään ja milloin me menemme hänen luokseen, mielistelemme mahdollisten kavereitten vanhempia ja menemme aivan sekaisin taaperoperinteisiin kuuluvien kekkereiden järjestämisestä ja sellaisiin osallistumisesta."

"Taapero liittää aivan tavallisiin esineisiin hyvältä tuntuvaa taikavoimaa. Siksi riepu tai nuhjuinen pehmolelu on hänelle niin rakas. Ainoastaan taaperon äiti voi tuntea alastonta pakokauhua: kun tulemme illalla kotiin hoidettuamme ainakin tuhat asiaa taapero vanavedessämme, huomaamme että kallisarvoinen taikakalu on kadonnut jossain matkan varrella. Olen kirjaimellisesti repinyt keltaisia sivuja soitellessani hätääntyneenä pesulaan ja kemikalioon ja lääkärin vastaanotolle löytääkseni kadonneen rievun ennen nukkumaanmenoaikaa."

Lennille on lainassa kirjastosta ja serkkupojalta aivan ihania kirjoja myös, Aristokatit, Koiramäen lapset ja Näkki, Lapsen oma luontokirja sekä Kurkista ja katso taidetta. Isi ja äitikin lukee näitä mielellään. :)


Lenni-prinsessalta vielä terveisiä kaikille! Mikäköhän tossa mun hiuspannassa sitä niin kiehtoo, kun aina pitää saada se omaan käyttöön. :D


-Emma-

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kun lapsi päästää vanhempansa helpolla

Sitähän välillä sanotaan, että ongelmien määrä on vakio. Tai että kukaan ei saa suurempaa taakkaa kuin mitä jaksaa kantaa. Oli niin tai näin, mä tunnen välillä melkeinpä huonoa omaatuntoa siitä, miten helpolla ollaan Lennin kanssa päästy. Kaikki perusasiat on sujuneet aina kaikinpuolin mukavissa merkeissä, joten halkioon liittyvät ongelmat ja leikkaukset on kai sitten se, mitä me tarvittiin sen muuten niin helpon vauva-arjen vastapainoksi.


1. Nukkuminen
Lenni on aina nukkunut hyvin. Ensimmäisen kerran nukkui kokonaisen yön heräämättä kertaakaan 1,5kk iässä. Mä olin raskausaikana varautunut siihen, että yöt ja päivät on samanlaista vauvanhoitoa vaan, mutta toisin kävi. Lenni tuntui tajuavan jo ensimmäisenä yönä synnytyssairaalassa, että mitä siihen vuorokaudenaikaan kuuluu tehdä (muutamaa maitotankkausta lukuunottamatta siis). Yösyötöt loppuivat pari viikkoa ensimmäisen leikkauksen jälkeen eli noin 5kk iässä. Siitä lähtien Lenni on nukkunut 12 tunnin yöunia.
Silloin kun tutti oli vielä käytössä saattoi minimies herätä pari kertaa yössä kitisemään pudonneen tutin perään ja hampaiden puhjetessa on ollut ihan yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä vähän vaikeampia öitä, mutta muuten on tämä unen suhteen suuritarpeinen äippä hyvinkin tyytyväinen. Päiväunista: Vielä 1-vuotissynttäreiden aikaan Lenni nukkui päikkäreitä 30 minuutista 45 minuuttiin, mutta nyt on sekin asia muuttunut parempaa suuntaan ja ukkeli vetelee tunnin-kahden unia päivisin.


2. Syöminen
Imetyspeikkoon en nyt kajoa. Lenni söi maidot pullosta pienenä ja siihen oli tyytyminen. Tuttina oli vellitutti, johon oli tehty ristiviilto ja maito melkeinpä valui ulos pullosta. Ei mitään ongelmia. Sitten siirryttiin soseisiin, ei mitään ongelmia. 7kk iässä alettiin antamaan pojalle sormiruokaa ja koostumukseltaan karkeampia soseita, ei edelleenkään ongelmia. Tällä hetkellä Lenni syö ihan tavallista ruokaa hyvällä ruokahalulla eikä nirsoile minkään suhteen. Isin tekemä kalakeitto on uusin ykkössuosikki. Uudet maut aiheuttaa ensin irvistyksen, mutta lautanen tyhjenee siitä huolimatta. Pikkuhiljaa poikanen opettelee syömään itse lusikalla.

3. "EI"
Taapero ei olisi taapero, ellei se testaisi rajojaan. Yllättävän usein menee kuitenkin kiellot perille.


4. Ja kaikki muu
Ei ole ollut kuin yksi korvatulehdus ja pari nuhaa. Lenni on mielettömän positiivinen ja leppoisa tyyppi.
Ei suurempia kipuiluja hampaiden kanssa, ei vatsavaivoja, ei vierasta ihmisiä. Ja kaikki muutkin kuviteltavissa olevat "helpon lapsen" määritelmät.

Suurin osa mainitsemistani jutuista on sellaisia, jotka ei varsinaisesti ole Lennin "ansiota". Monta kertaa ollaan kuitenkin mietitty miehen kanssa, että kyllä meidät on päästetty helpolla vauvanhoidossa. Ehkä tulevaisuudella on meidän varalle sitten jotain vaikeampia asioita. Ehkä Lennin uhmaikä on aivan hermojaraastavan paha, ehkä seuraava lapsi on vaikkapa koliikkivauva. Jotain varmasti on tiedossa, sitä odotellessa...


Jos ongelmien määrä on vakio, niin on myös rakkauden määrä. Eli tottakai lastaan rakastaa huolimatta siitä, miten rankka vauva- ja/tai taaperoaika sattuu olemaankaan. Tämän tekstin tarkoitus on vain ja ainoastaan ihmetellä sitä, kuinka helppo elämänvaihe tämä viimeisin reilu vuosi meille on ollut.
Ja huokaista helpotuksesta; se ei ole ollutkaan niin vaikeaa kuin etukäteen kuvitteli.

-Emma-



maanantai 17. maaliskuuta 2014

Päivän asut

Nokka vuotaa, yskittää... Lenniä siis. Yli viikon jo kestänyt flunssa, mutta sehän ei pikkumiehen
menoa haittaa. Ollaan jatkettu touhuja ihan normaalisti jättipaketti nenäliinoja mukana.


Vaikka toi talvi nyt saapui uudestaan, niin mun ajatukset on jo ihan keväässä. Niin paljon olen hamstrannut
kivoja kevät- ja kesävaatteita Lennille, että malttamattomana odotan sitä, kun ulos mennessä ei tarvitse pukea kuin se yhden kerroksen ja sitten menoksi. Mulla vaihtelee noi lempparivaatemerkit vähän väliä,
mutta tämän hetken suosikit on Gap, Polarn O Pyret, Benetton ja Villervalla. Ja suurin osa tietysti kirppiksiltä hommattuina. Tässä muutamia äidin silmää miellyttäviä asuja. :)

Po.P:in hihaton paita ja KappAhlin pöksyt. Sinisen ja punaisen yhdistelmä on tosi kiva ja sopii mun mielestä hyvin nimenomaan pienelle pojalle.

Aivan ihana Po.P:in kesäasu, vielä vähän iso, mutta kesällä varmaan just sopiva. :)

Po.P:in paita ja Benettonin ihanan väriset housut.

Villervallan housut (tämänhetkinen lempparivaate!) ja Po.P:in paita. Ja äitin pikku mannekiini. ;)
Oranssi on meillä suuressa suosiossa ja keltaisiakin vaatteita löytyy Lennin kaapista paljon. Minimiestä luullaan aina välillä tytöksi, tiedä sitten johtuuko värivalinnoista. :D

Indikidual-paita (ainakin Halpa-Hallin valikoimissa) ja Po.Pin housut.

Benettonin pöksyt ja paita on Seppälästä.

Ja sitten meidän ihan perus kotiasu. Body on niin tykätty ja käytetty, että tekstit on kuluneet eikä 
siis mitään tietoa merkistä, mutta housut on Po.P:in.


Aurinkoista viikon alkua!

-Emma-



perjantai 14. maaliskuuta 2014

Miten se on jo noin iso poika

Välillä kotona tulee epäilyttävän hiljaista ja äidin sydämeen hiipii kaksi pelkoa;
joko rakas lapsi on tekemässä jotain vaarallista tai tuhoamassa paikkoja.
Useimmiten kohtaan kuitenkin tämän näyn:


Mä olen tosiaan ensikertalainen tässä äitiydessä, joten mulle tulee välillä järkytyksenä se,
miten paljon asioita 1-vuotias osaa ja tajuaa. Ihan huvikseen (oli vähän tylsä päivä) laskin,
että pikkumies ymmärtää ainakin 100 substantiivia. Toi meidän vauva siis, en voi käsittää!
Eilen meillä oli operaatio "etsi pipo", kun oltiin lähdössä ulos. Etsin sitä joka paikasta, ei löytynyt,
kunnes sitten älysin kysyä Lenniltä, jonka päässä olin pipon viimeksi nähnyt. Lenni nauroi hölmölle 
äidille ja osoitti sängyn alle; siellähän se sitten oli. Lennillä on myös tapana kommentoida mun ja
miehen keskusteluja ja se osoittaa ymmärtävänsä pelottavan paljon siitä mitä puhutaan.


Voi että me Lennin kanssa nautitaan ulkoilusta nyt kun ei ole lunta!
Poikanen kävelee tosi hienosti jo ulkonakin, vaikka (kuten kuvasta näkyy) aika paljon
keskittymistä se vaatii. Käydään keinumassa ja hiekkalaatikolla ja kävelyillä. Tätä iloa
ei kauan enää jatku, kun mulla alkaa reilun viikon kuluttua opiskelut, joten pitää nyt 
yrittää ottaa kaikki irti näistä päivistä. :)



Viikonlopuksi suunnataan taas Helsinkiin. Seuraava reissu sinnepäin on 29.3. kun SUHUPO ry:llä
on jäsentapaaminen ja vuosikokous. Muistakaas halkioperheet ilmoittautua ja saapua paikalle. ;)

"Sunnuntaiaamuna
käveli rakkaus
minua eteisessä vastaan.
Sillä oli pylly paljaana,
se tahtoi syliin.
Painoi poskensa omaani
vasten ja sanoi ”äiti” ."

-Emma-

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Lennin huone

Mä pääsin siihen hakemaani koulutukseen! Oon niin onnellinen, koska kyseinen ala on mun unelma,
eli musta tulee nyt sitten sisustaja. Kaikki asiat on just nyt niin hyvin kuin vain voi olla. Ainoa pieni
ongelma on se, että mihin saadaan Lenni hoitoon kun mun opiskelu alkaa 24.3. ja Lennin päivähoito
vasta 1.4. mutta kyllä me jotain keksitään. Asioilla on aina tapana järjestyä. :)

Yksi parhaista asioista uuteen asuntoon muuttamisessa oli nyt ehdottomasti se, että Lenni sai oman huoneen.
Mä kun (ylläripylläri) tykkään sisustaa, niin suunnitelmat pojan huoneen suhteen oli valmiit jo paljon ennen
muuttoa. Budjetti toi tietysti omat haasteensa eikä vielä olekaan sen takia läheskään valmista, mutta tässä
nyt pientä esittelyä Lennin valtakunnasta. Huone ei ole ihan siisteimmillään näissä kuvissa, koittakaa kestää.

Ikean leikkikeittiö oli ihan ehdoton hankinta meidän Junior Master Chefille. Leikkiruokia ja -astioita
tuli mummolta ja vaarilta joululahjaksi, mutta suurimman osan niistä on tämä leluhullu äiti hamstrannut
pääosin kirppiksiltä ja huuto.netistä.



Ikeaa ja kirppislöytöjä taas. Ikkunassa roikkuu Taiteiden yön avaruustapahtumasta ostettu kuumailmapallo.
Lennin sänky on Brion ja maalaattiin se valkoiseksi, kun ei ihan hirveästi lämmetty aiemmalla haaleanvaalealle
jonkun puun sävylle.


Verhot ja mustavalkoinen matto on tosiaan Ikeasta, mutta liikennematto oli kirppislöytö ja 
maksoikin hurjat 2 euroa...


Leluja säilytetään jo vuosia mukana kulkeneessa Ikean Expedit-hyllyssä. Tarkoitus olisi hommata lisää
noita mustia kangaslaatikoita niin että ainoastaan kirjat olisi näkyvillä. Sammakkoreppu oli synttärilahja
ja toi ihana pieni leppisreppu on tarkoitettu taaperon taluttamiseen, siinä on talutushihnakin. :D


Lentokonehylly ostettiin miehen kanssa Lennille joululahjaksi huuto.netistä. Yövalona toimiva
pallolamppu oli myös joululahja. Kivileppäkerttu on Virtain perinnekylästä ja kärpässieni on säästöpossu
(taitaa siellä muutama kymmensenttinen jopa ollakin tällä hetkellä, vaikka koristeena sitä vaan on käytetty).


 Halusin pääosin mustavalkoisen sisustuksen Lennin huoneeseen, koska lelut tuo sinne niin paljon väriä.
Vielä olis hommaa huoneen kanssa. Tapetit pitäisi repiä pois ja maalata seinät, kehystää pari kuvaa
tauluiksi ja vähän pohdiskella liikennematon kohtaloa, koska mulla oli alunperin toisenlainen matto
siihen kohtaan suunnitteilla. Onneksi aikaa on, ei toi huone tosta mihinkään katoa. :)

Lelut jotenkin oudosti valtaa tilaa myös olohuoneesta. Lennin lempparileluja on 

autot


ja pallot (jotka päätyy välillä ruokapöydälle...).


Ihanaa viikonloppua!

-Emma-

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Jee jee jee, Lenni pääsee perhepäivähoitoon!
Se oli meidän ensisijainen toive eikä oltaisi millään haluttukaan laittaa noin pientä lasta
päiväkotiin. Viime viikolla tuli tieto hoitopaikasta ja Lenni aloittaa siellä 1.4. Ollaan
kyllä niin iloisia. Meidän perheen asiat on muutenkin niin hyvin. Miehellä on tosi kiva
työpaikka ja mulla on jopa mahdollisuuksia saada hakemani opiskelupaikka. Olin
eilen valintatilaisuudessa ja perjantaina tulee sitten tieto, että miten kävi. Peukut pystyyn!


Elämä Ylöjärvellä on kyllä ihanan rauhallista. Koko keskusta hiljenee jo alkuillasta, kun
kaupat menevät kiinni. Täällä asuu paljon lapsiperheitä ja vanhuksia ja naapurit tulevat
juttelemaan. Tänäänkin oli pitkä keskustelu naapurin mummon kanssa, kun tultiin ulkoilemasta.
Hän muistaa kun mun mies oli tällainen Lennin ikäinen ja on sitä mieltä, että poika näyttää
ihan isältään. Lenni on kuulemma tervetullut sitten heille leikkimään, kun vähän tästä vielä kasvaa. :)
Ja hei, jos joku joskus jostain syystä eksyy Ylöjärvelle, niin kannattaa piipahtaa ihan tässä
keskustassa sijaitsevalla Into-lastentarvikekirppiksellä (http://www.lasteninto.fi/). Suosittelen,
myyjät ja sisustus ja siisteys on vertaansa vailla. Ja saattaa vieltä löytyä vaikka tuollaisia
helmiä, kuten kuvassa oleva Ticket to Heavenin vk-haalari...


Helsinkikin kutsuu meitä aika ajoin ja viime viikonloppuna olimme siellä synttäri- ja 
valmistujaisjuhlien merkeissä. Onnea vielä sankareille!


Loppuviikkona luvassa vieraita, perhekerho ja oleilua oman porukan kesken.
Perjantain sauvavuoro on niin kiva ja jotenkin nostalginen juttu, kun muistaa omasta
lapsuudesta samat tuoksut ja tunnelman.

Saunanpuhdas pikkumies.

-Emma-