maanantai 30. syyskuuta 2013

Hirvipataa ja muita herkkuja

Meillä oli viime viikolla neuvola. Poika on kasvanut todella hyvin,
paljon paremmin kuin olisin voinut uskoakaan. Käyriä kun katseltiin,
niin nyt ollaan jo 0-käyrällä entisen miinus ykkösen sijaan. Motorinen
kehitys on ajantasalla, mutta erityistä huomiota lääkäri kiinnitti Lennin iloiseen
luonteeseen ja hyviin vuorovaikutustaitoihin. Nämä asiat ollaan toki huomattu
itsekin, joten mieltä lämmitti eniten kasvukäyrät. Hieman ollaan oltu
huolissamme, että saako poika tarpeeksi maitoa, kun annetaan sitä ruiskulla
edelleenkin. Määräthän on toki helppo laskea, mutta ollaan jääty vähimmäis-
määrästä useimpina päivinä. Alempana taulukko suositelluista korvikemääristä.
Nähtävästi maito on kuitenkin riittänyt ja on sen Lennistäkin huomannut,
kun tyyppi itsepintaisesti vain kieltäytyy juomasta enempää. Pojan ruoka
ei enää läheskään aika ole sosemaista. Tehdään ihan tavallista ruokaa
(vauvoille sallituista aineksista, ilman suolaa) ja pilkotaan sitä vähän,
niin yleensä kaikki katoaa pieneen masuun. Hampaattomallakin halkiosuulla
saa nähtävästi hyvin pureskeltua ruoan. :)


Ei se siis välttämättä aina ole niin, että syöminen on halkiolapsilla haastavaa.
Lenni syö karkeampaa ruokaa kuin monet halkiottomat, ei-sormiruokailevat ikäisensä ja se
on hienoa. Sormiruokailuakin voi halkiolasten kanssa harrastaa, jos
se tuntuu itselle sopivalta vaihtoehdolta. :)

Maitomäärät 
  • 0-1kk -> 500-600ml/vrk
  • 1-2kk -> 600-800ml/vrk
  • 2-3kk -> 700-1000ml/vrk
  • 3-5kk -> 700-1200ml/vrk
  • 5-6kk -> 700-1000ml/vrk, sisältää vellin
  • 6-8kk -> 600-800ml/vrk, sisältää vellin
  • 8-10kk -> 600ml/vrk, sisältää vellin
  • 10-12kk -> 600ml/vrk, sisältää vellin
(lähde: Ensimmäinen ruokavuosi. 2008)


Me viihdytään miehen kanssa museoissa. Tajuttiin yksi päivä kuitenkin, ettei
olla ikinä käyty yhdessäkään seitsemästä Helsingin kaupunginmuseoon kuuluvasta
paikasta. Ollaan kyllä ennenkin huomattu, miten vähän tiedetään kotikaupungistamme,
mutta siinä vaiheessa tuntui että yleissivistyksestä puuttuu iso pala.Valitsimme
kiinnostavimman näyttelyn ja suuntasimme osoitteessa Sofiankatu 4 sijaitsevaan
museoon. Näyttelyn nimi oli Hulluna Helsinkiin ja siitä voit lukea lisää täältä.



Vanha jääkaappi.




Meillä oli viikonloppuna juhlien aika, kun itse täytin 28 vuotta
ja Lenni vietti ensimmäistä nimipäiväänsä. :)
Iloista viikkoa kaikille!

-Emma-

tiistai 24. syyskuuta 2013

Arboretum

Me käytiin heinäkuussa ottamassa perheestämme studiokuvat.
Jopa kissamme Marple pääsi mukaan ja kuvaaja muistikin jälkikäteen meidän 
porukan juuri Marplen takia, oli kuulemma niin kuvauksellinen ja mainio kissa. :)
Kuvaustilanne oli hauska ja parin viikon kuluttua siitä kävimme valitsemassa parhaat kuvat.
Valinta vaikutti aluksi vaikealta, mutta loppujenlopuksi sieltä erottui ne helmet.
Kuvaaja kysyi, että haluammeko hänen muokkaavan kuvista Lennin arven pois,
mutta kielsimme ehdottomasti. Ei Lenni näyttäisi tuolta meidän ihanalta pojalta ilman
arpeaan. Emme kuitenkaan loukkaantuneet kysymyksestä, vaan laitoimme 
sen tietämättömyyden piikkiin. Eihän kuvaaja voinut tietää, miten paljon muistoja
arpeen liittyy ja vuosien kuluessa tulee liittymään vielä enemmän. 
Arpi on osa Lenniä.
(niin ja tämä mamma on kymmenen kiloa laihtunut näiden kuvien ottamisen jälkeen ;)




Käytiin tutustumassa Viikin Arboretumiin (puulajipuistoon).
Tietoa paikasta löytyy täältä. Varsinkin nyt syksyllä siellä
oli niin kaunista, että voin suositella paikkaa retkikohteeksi. :)




Pikkumiehellä on nyt käytössä isän vanhat kumisaappaat ja haalari.
30 vuotta ikää siis niillä. On se vaan hienoa, kun anoppini on ne säästänyt. :)


Ihanan viileät ilmat nyt, me tykätään.
Hyvää syksyä kaikille!

-Emma-

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Värileikki

Pikku-ukko täytti sitten jo 8kk. Kaksi kolmasosaa vauvavuodesta ohi. Tuntuu haikealta,
mutta samalla on niin hienoa kun Lenni kasvaa. Uusimpia taitoja on seisomaan
nouseminen tukea vasten, muutama haparoiva askel tuettuna ja katon osoittaminen,
kun pojalta kysyy, että missä on lamppu. Pelkästä "nännän" hokemisesta ollaan siirrytty
monipuolisempaan jokelteluun ja äänen käyttäminen on Lennin lempparijuttuja (ja sillä on
muuten kova ääni, varsinkin julkisilla paikoilla...).


Me oltiin Kiasmassa vauvojen värileikissä. Oli kyllä niin hauskaa, että voin suositella
kaikille muillekin vauvallisille. Työpajoja on lokakuuhun asti, mutta en tiedä varmaksi sanoa,
että onko niissä ryhmissä vielä tilaa. Kannattaa kuitenkin kysellä. Työpajan voi varata
omallekin vauvaporukalle. Tietoa ja yhteystiedot löytyy täältä.


Väriteema vaihtuu viikoittain ja tällä viikolla väreinä oli musta ja valkoinen.


Työpaja alkoi pienellä kierroksella Kiasmassa. Kävimme tutustumassa muutamaan
Marja Kanervon teokseen taiteilijan Esiinkatoavaa-näyttelyssä. Lenni tykkäsi erityisesti
valtavasta tilasta, joka kokonaisuudessaan oli Enemmän, vähemmän-nimistä teosta.
Siellä kaikui ääni hienosti. :)


Sitten siirryimme pajaan, jossa vauvat pääsivät pötköttelemään lattialle ja tutustumaan
väriteeman mukaisesti muunmuassa kiviin, simpukankuoriin, perunasuurimoihin ja lääkehiileen.
Lenni maisteli kaikkea antaumuksella, mutta lääkehiili aiheutti irvistyksen. Pienet ihmiset
selvästi nauttivat touhusta ja puolitoista tuntia hurahtikin hetkessä. Paikalla oli pesumahdollisuus
ja vaipanvaihtoalustat käytössä. Kiasma oli kaikinpuolin vauvaystävällinen paikka ja
vaunujen kanssa mahtui tosi hyvin liikkumaan. Taaperoikäisillekin on oma työpajansa, josta
löytyy tietoa täältä.


Taideteoksen sai viedä mukaan kotiin, joten nyt vaan pitää etsiä kehykset sille. :)


Huomenna jatkuu taas meidän touhuaminen, tällaista tällä kertaa. :)
 

-Emma-

perjantai 6. syyskuuta 2013

Syksy

Piti olla itse yhteydessä Huuli- ja suulakihalkiokeskukseen, mutta saimme
kuin saimmekin kaivatun tiedon; Lennin seuraava leikkaus on lokakuun lopussa.
Siinä suljetaan suulaki. Odotettavissa siis taas kipuja ja syömisongelmia, mutta
selvittiin me edellisestäkin leikkauksesta, niin selvitään tästäkin. Välillä ei enää muistakaan,
että Lennillä on halkio, vaikkakin huulen arpi on melko silmiinpistävä. Mutta ei sitä
halkiotakaan huulessa lopulta huomannut enää, kun niin tottui pienen pojan ulkonäköön. :)
Jännä on ollut huomata, miten huuliplastian jälkeen on suulaen halkio alkanut kaventua.
Näyttää siltä, että ienhalkiokin on pienempi, mutta voihan se olla vain kuvittelua tai
sitten todella pojan kasvun myötä tapahtunutta muutosta.


Nyt on sitten syksy ja meidän ihanan touhukas arki on alkanut!
Säännöllisesti harrastetaan vauvajumppaa ja muskaria. Syyskuun lopussa päästään
toivottavasti aloittamaan rokkimuskari, joka on sen verran erikoiselta kuulostava juttu,
ettei ryhmää ole saatu vielä täyteen. Värikylvyissä aiotaan käydä ja ensi viikolla lähdetään
ihmettelemään Kiasman vauvojen värileikkiä, josta tietoa löytyy täältä. Vauvakino,
vauvojen tanssiesitys, mahdollinen vauvasirkuskurssi ja tietysti paljon vaunulenkkejä
ja lounastreffejä mammakavereiden kanssa, niistä on meidän syksy tehty. :)

Ihan omia, kotoa poistumista vaativia harrastuksia ei tällä äipällä voi oikein olla
miehen vuorotyön vuoksi. Lukeminen on tietysti mun juttu, mutta haaveilen siitä, kun pääsen taas
harrastamisen nimissä suunnittelemaan meidän sisustusta. Vuosi sitten kävin Työväenopiston
sisustussuunnittelun peruskurssin ja intoa riittäisi jatkaa siellä opittujen asioiden harjoittelemista.
Mutta mistä sitä aikaa saikaan ostaa lisää? Pohjapiirustuksenkin tekemiseen saisi kulumaan hetken
jos toisenkin. Henkireikiä mulle on ne hetken, kun mies lähtee pojan kanssa vaunulenkille tai kun pääsen
tapaamaan kavereita ihan vain tunniksi pariksi. Niiden hetkien avulla jaksaa taas yllättävän hyvin.


Pakko vielä suositella hyvää lounaspaikkaa! Helsingin Pitäjänmäessä on ravintola nimeltä Dylan Pink,
jossa käväisimme mammakavereiden kanssa syömässä. Tilaa oli hyvin ja vaunujen kanssa mahtui liikkumaan. Syöttötuoleja löytyi enemmän kuin useimmista ravintoloista ja lapsille oli oma leikkinurkka. Ruoan hinta-laatu-suhde oli erinomainen ja kuulemma erityisesti paikan sunnuntaibrunssi on kokemisen arvoinen.
Dylan Pinkin kotisivuille pääset tästä.

-Emma-