Miten se on jo noin iso poika

Välillä kotona tulee epäilyttävän hiljaista ja äidin sydämeen hiipii kaksi pelkoa;

joko rakas lapsi on tekemässä jotain vaarallista tai tuhoamassa paikkoja.

Useimmiten kohtaan kuitenkin tämän näyn:

Mä olen tosiaan ensikertalainen tässä äitiydessä, joten mulle tulee välillä järkytyksenä se,

miten paljon asioita 1-vuotias osaa ja tajuaa. Ihan huvikseen (oli vähän tylsä päivä) laskin,

että pikkumies ymmärtää ainakin 100 substantiivia. Toi meidän vauva siis, en voi käsittää!

Eilen meillä oli operaatio "etsi pipo", kun oltiin lähdössä ulos. Etsin sitä joka paikasta, ei löytynyt,

kunnes sitten älysin kysyä Lenniltä, jonka päässä olin pipon viimeksi nähnyt. Lenni nauroi hölmölle 

äidille ja osoitti sängyn alle; siellähän se sitten oli. Lennillä on myös tapana kommentoida mun ja

miehen keskusteluja ja se osoittaa ymmärtävänsä pelottavan paljon siitä mitä puhutaan.

Voi että me Lennin kanssa nautitaan ulkoilusta nyt kun ei ole lunta!

Poikanen kävelee tosi hienosti jo ulkonakin, vaikka (kuten kuvasta näkyy) aika paljon

keskittymistä se vaatii. Käydään keinumassa ja hiekkalaatikolla ja kävelyillä. Tätä iloa

ei kauan enää jatku, kun mulla alkaa reilun viikon kuluttua opiskelut, joten pitää nyt 

yrittää ottaa kaikki irti näistä päivistä. :)

Viikonlopuksi suunnataan taas Helsinkiin. Seuraava reissu sinnepäin on 29.3. kun SUHUPO ry:llä

on jäsentapaaminen ja vuosikokous. Muistakaas halkioperheet ilmoittautua ja saapua paikalle. ;)

"Sunnuntaiaamuna
käveli rakkaus
minua eteisessä vastaan.
Sillä oli pylly paljaana,
se tahtoi syliin.
Painoi poskensa omaani
vasten ja sanoi ”äiti” ."

-Emma-