Kesäjuhlat

Kesäjuhlat. Kevätjuhlat. Sama asia mulle. Jotenkin tuntuu hassulta kutsua kevätjuhlia nimenomaan KEVÄTjuhliksi, koska kesän tuloahan siinä juhlitaan. Kevään puolella ne juhlat toki useimmiten järjestetään, mutta kesäjuhlat kuulostaa vaan niin paljon kivemmilta, eikö vaan?

Mutta itse asiaan, eli niihin juhliin. Lennin pph ja alueen muut perhepäivähoitajat järjestivät yhdessä kesäjuhlan läheisessä leikkipuistossa. Kahviteltiin ja lapset esiintyivät. Kyllä sai äiti ja isi taas olla ylpeitä Lennistä, koska se oli niin hienosti oppinut kaikki laulut ja leikit ja muiden mukana siellä esiintyi. Viime vuonna oli vähän erilaiset juhlat, kun Lenniä rupesi ujostuttamaan H-hetkellä eikä laululeikeistä tullutkaan sitten mitään.

Kesä alkaa mun mielestä aina ylppäreistä. Joka vuosi toivon, että joku tuttu pääsee ylioppilaaksi, että päästään juhlimaan. Ja joka vuosi on toive toteutunut. Tällä kertaa vuorossa oli mun serkun ylppärit.

Omista ylioppilasjuhlista on kulunut jo 10 vuotta, aika hurjaa. Kirjoitin ihan hyvät arvosanat, mutta ylpein olen äidinkielen E:stä, koska se oli vain paria pistettä vaille L. En ole siis yhdenkään ällän ylioppilas, mutta eipä niillä arvosanoilla hirveästi merkitystä ole. Muutenkin alan olla sitä mieltä, että ammattikoulun käyminen olisi ollut fiksumpi vaihtoehto. Lukion käyminen ja yo-tutkinto ei ole hyödyttäneet mua mitenkään. Onneksi älysin sitten lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi ja sisustajaksi, niin sain hyviä ammatteja ja pienemmän riskin pitkäaikaistyöttömyyteen. Nuorempana haaveilin korkeakoulututkinnosta, mutta olen ymmärtänyt ettei se ole vaatimus hyvään ja onnelliseen elämään. Ei siitäkään tutkinnosta hyötyä olisi, jos ei ole töitä tarjolla. Saa nähdä minne elämä tässä vielä kuljettaa, mutta tuskin kolme tutkintoa mulle riittää. Enköhän pian taas lähde jotain opiskelemaan.

Ihan pian saan blogiinkin uusia sisustuskuvia, kun meidän keittiöremontti on ohi. En malta odottaa että pääsen esittelemään teille meidän uudistunutta kotia. :)

-Emma-

Ps. Leveämmin hymyilevä perhe on nyt myös Facebookissa, käykäähän tykkäämässä. :)
 https://www.facebook.com/leveamminhymyilevaperhe


 

SINÄ LOUKKASIT MINUA

Arvosteletko kaupan kassajonossa muiden ruokaostoksia ja ulkonäköä? Kommentoitko leikkipuistossa vanhemmalle, miltä tämän lapsi näyttää? Kerrotko kanssaihmisille, kuinka rumia, ällöttäviä ja vastenmielisiä he ovat? Kehotatko ostarilla pyörivää nuorta tekemään itsemurhan?

Niinpä. Et tietenkään. Ei kukaan järkevä ihminen tee niin. Tai ei ainakaan pitäisi. Silti, bloggaajat joutuvat usein tulilinjalle, kun jollakulla on tarve purkaa pahaa oloaan. Blogeihin voi kommentoida nimettömänä ja nimettömänä on niin helppo loukata, satuttaa ja ilkeillä.  Mutta ei kenenkään pitäisi saada tällaisia kommentteja:

"V***n kaksnaamainen pullukka huora! Tajuutsä et kukaan ei lue sun blogii koska oot niin säälittävä, etkä saa ikinä munaa tolla naamalla ja parempi jos vaa tekisit jotai tolle naamalles... painu sinne v*****n mistä tulitki ja kato peiliin ja jätä ne pullat yms. pois ihan suosiolla. Oot sairas ja lihava lehmä! ammu ittes!"

""Kateelliset muuta keksi." väitätkö että joku olisi sinulle kateellinen? :D sinun elämässäsi ei ole mitään kadehdittavaa tai ihanteellista. Ruma, Läski, loismatonen joka kuluttaa yhteiskunnan rahoja."

"sun muodoillas et oo voinu sairastaa anoreksiaa, oot säälittävä huomiohuora jolla ei ole yhtään ystävää ja joka baarissa istuu yksin nurkassa turpa kiinni"

”Mietin kuvia katsoessa, kuinka Eve on tosi pullukka. Olet kertonut syömis ongelmista hänen kanssaan. Ei hän kyllä näytä yhtään siltä ettei ruoka maistu. No, tietty jos annat makeita välipaloja asia saa toisen näkökannan. Silloinhan ruoka ei enää maistu ja lihominen on taattu. Eikö neuvolassa jo puututa asiaan? Ylipainoinen lapsi noin varhaan on kyllä lihava nuori/aikuinen.” (Kyseessä on normaalipainoinen vauva.)

”Usein sanotaan, että geenien sekoittaminen tuottaa terveitä jälkeläisiä. Aina se ei kuitenkaan näy sattuvan kohdalle." (Kirjoittajan lapsen vammaisuudesta.)

"V***u oot nolo tapa ittes"

"ootko harkinnu itsarii? Jos oot ni mitä sä tääl enää oot?"

Olen mukana Sinä loukkasit minua -kampanjassa monen muun bloggaajan kanssa.
#sinäloukkasitminua

Ilkeät kommentit loukkaavat myös netissä. Me toivomme asiallista kommentointia blogeihin.

A girl with too many pictures  -  Ai karkkii!  -  Aiatar  -  Aikuistumiskipuja  -  All hearts are wonderful  -  Am I Invited  -  Annun elämä uusiksi  -  Arkilove  -  By Tinja Katariina  -  Elämänilon alkulähteillä  -  Elämää pyörätuolista käsin  -  Emilia Christine  -  Enni Heidi  -  Ennin kengissä  -  Essi Maaninka  -  Fifty Ways  -  Haaveilen kaikesta  -  Haaveita ja oikeeta elämää  -  Harmaa ja muut iloiset värit  -  HeioonJenna  -  Hulivilini  -  Ida Parviainen  -  Ihanan karmea  -  Ikimuistoista  -  Inku-chan  -  Inspiration  -  Jemppuu  -  Jenni's Lullaby  -  Kaaosta ja kukkamekkoja  -  Kadun aurinkoisella puolella  -  KIDULT  -  Kitujainen.com  -  Kotiäidin elämää  -  Kouluta Ite Paremmin  -  Kun äiti kelaa  -  Kuvastin  -  Käenpesä  -  Lady of The Mess  -  Leveämmin hymyilevä perhe  -  Chasing Happiness  -  Life à la Annika  -  Life is an illusion  -  Lifestyle by Maiju Kristiina  -  Love yourself first  -  Loyal Companion  -  Maalia kohti  -  Mammalaiffii  -  Mansikkatilan mailla  -  Marjukka Katariina  -  Meidän Pieni Ryyni  -  Mieleni on maalaus  -  Minäkö keski-ikäinen?  -  Moonika Kristiina  -  Munakoisoni ja minä  -  My life, with love Alesya  -  Nani - Be yourself  -  Napsahduksia  -  Natalia  -  Never Give Up  -  Nightwish Diamonds  -  Nuori ajattelija  -  On my way  -  Operaatio Äiti  -  Optimismia ja energiaa  -  Outi's life  -  paint my house BLACK  -  Paiqo  -  Perhosia masussa  -  Pieni Lintu  -  Pikku Bambin Blogi  -  Pinkit korkokengät  -  Privaattikamaa  -  Rakkaudella Hannele  -  Reborn Beast  -  Rouva Y  -  Ruusumäki  -  Saijis  -  Smagatsoff  -  Something different by Emilia  -  Spread your wings  -  Syvältä  -  Tassuttelijan päiväkirja  -  Teijan Kauneus Blogi  -  The Blind Leap  -  The Diary of Mariella Elisabeth  -  The World According to Jani  -  Thrill Me Tonight  -  Tipulassa  -  Touch the sky  -  Tuulanneli  -  Unelmia jahdaten  -  Unelmiin tai sinne päin  -  Vilhelmiina Lyydia  -  Waldgeistory  -  Weekend Chic  -  XL elämää  -  Zeninan  -  Äiti ja melukylän lapset  -  Äiti on vihannes  -  Äiti yrittää

Sisustushaaveilua

Vihdoinkin se päivä koitti, kun sain ensimmäisen String-hyllyni! Kauan olinkin siitä jo haaveillut. Hyllyn paikka oli etukäteen tarkkaan mietitty ja olin kerännyt muutaman vuoden ajan kauniita esineitä, jotka halusin nimenomaan kyseiselle hyllylle esille. En oikeastaan tiedä edes, että miksi tässä kesti niin kauan saada ostettua se, mutta siinä se nyt on, keittiön seinällä. Kyllähän jokaisella uskottavalla sisustajalla pitää vähintään yksi String olla. ;)

Mä täytän tosiaan syyskuussa 30 vuotta (!!) ja mies tuossa jo kyselikin, että mitäs rouva toivoisi synttärilahjaksi. Jotain isompaa ja kalliimpaakin saa kuulemma olla. Sen innoittamana lähdin sitten listaamaan suurimpia sisustushaaveitani, jos vaikka siltä listalta löytyisi kiva synttärilahjakin.

Artekin E60-jakkara, luultavasti valkoisella laminaatilla. Arvostan Artekia kovasti, mutta haluan sitä omaan kotiin hyvin valikoiden. Meidän arkiruokapöytänä toimiva pöytä on Artekin ja se saa nyt toistaiseksi riittää. Joskus on jakkaran vuoro.

Design House Stockholmin Block-valaisin. Tietenkin. Miksei meillä jo ole sitä? Vähän sama juttu kuin tuon String-hyllyn kanssa, tämäkin on sellainen itsestäänselvä sisustuselementti.

Normann Copenhagenin tyyli on sellainen mistä tykkään yleisesti ottaen, mutta ihan ykköshaaveita on valkoinen Tablo-pöytä ja Folk-kynttilänjalka.

Hay on varmaan mun ikuinen lempparimerkki ja ajattelin alkaa Kaleido-tarjottimia keräämään. Tällä hetkellä kotoa löytyy yksi sellainen, joten alkuun olen jo päässyt. ;)

Muutolta haluan lisää Dots:eja, monissa eri väreissä.

En aluksi tykännyt Menun POV-seinäkyntteliköstä, mutta nyt sekin pääsee mun haavelistalle.

House Doctor on myös yksi mun lempparimerkeistä. Erityisesti himoitsen tällä hetkellä Tube-maljakoita ja Stripes-kulhoja.

Granitin valikoimista ehkä suurin haave on tällä hetkellä Slinga-valosarja.

Huh, oli siinäkin jo. Kyllä niitä haaveita olisi paljon, paljon lisääkin, mutta nämä ovat ehkä nyt ykkösinä mielessä. Nämä sopisivat meidän tämänhetkiseen kotiin. Voi olla, että siinä vaiheessa kun muutamme (joskus kaukana tulevaisuudessa), niin sisustushaaveetkin muuttuu. Jos ja kun on enemmän tilaa, uusia tarpeita (esimerkiksi vierashuone), uutta näkemystä ja uusia mieltymyksiä... Sitten saattaa tämäkin lista näyttää ihan erilaiselta. :)

Millaisia sisustushaaveiluja teillä on?

-Emma-

Play, work, play

Mun ns. voimalause on jo pitkään ollut "play, work, play". Siinä on jotain hyvin rauhoittavaa, mutta samalla myös aktivoivaa, voimaannuttavaa. Saan siitä energiaa tehdä töitä, kun on työn aika, koska sen jälkeen seuraa aina lepo ja leikki. Toisaalta taas saan siitä helpotusta, kun huono omatunto tekemättömistä töistä vaivaa vapaa-ajalla.

Olen yrittänyt pitää viime aikoina vapaa-ajan ja työt tiukasti erillään, koska opiskeluaikana se oli vaikeampaa ja välillä tuntui, että perhe-elämä kärsi siitä. Tykätään miehen kanssa kuitenkin kumpikin kovasti työnteosta ja ollaan perustamassa osuuskuntaa mun sisustusalan koulukavereiden kanssa. Mies tekee siis tällä hetkellä kahta työtä ja on usein 11 tuntia päivässä hommissa. Työn määrä lisääntyy toki vielä entisestään osuuskunnan myötä, mutta onneksi sen kautta on mahdollisuus yrittää osa-aikaisesti. Voidaan itse päättää mitä hommia tehdään ja kuinka paljon. Tavoitteena toki on tehdä voittoa, mutta ei haluta edelleenkään Lennin joutuvan kärsimään isin ja äidin työnteon takia.

Päivän parhaita hetkiä on aina vaan ne, kun koko perhe päivällisen jälkeen istutaan Lennin huoneen lattialla ja leikitään autoilla ja duploilla, kokataan leikkiruokia, kootaan palapelejä ja luetaan kirjoja. Niitä hetkiä en vaihtaisi mihinkään. Töitä ehtii tekemään vielä vuosikausia, mutta Lenni on vain hetken pieni. Toisaalta en jaksaisi jatkuvaa kotona olemista. Musta ei olisi kotiäidiksi, koska en vain ole sellainen ihminen. Muistan miten outoa oli aloittaa opiskelut hoitovapaan jälkeen, kun olin tottunut kaikkien tapaamieni aikuisten kanssa juttelemaan vain lapsista. Vaati totuttelua, että oppi taas puhumaan muistakin asioista.  Nykyään saan Lennin kanssa olemisesta enemmän irti, kun elämässä on muutakin sisältöä kuin kotona oleminen. En kuitenkaan koe olevani ns. uraäiti ja muutenkin sellainen jaottelu on mun mielestä aika hölmöä. Kukin tekee tavallaan. Mä ajattelen olevani äiti, joka viettää monipuolista ja palkitsevaa elämää ja osaa pitää itsestäänkin huolta.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Emma-

Rokkia, lisää rokkia

Meillä on viime aikoina soinut kitara, rummut ja Hevisaurus, kaikunut kaikenlaiset laulut ja hienoja tanssimuuvejakin on nähty. Lapsi tykkää musiikista, sen tekemisestä ja kuuntelemisesta. Isimies soittaa kitaraa ja laulaa, joten eipä se mikään ihme ole, että Lennikin on innostunut.

Ukulele ostettiin Lennin ollessa vauva ja pikkukitara on miehen lapsuuden peruja. Meille on hirveän tärkeätä, että Lenni tykkää musiikista ja alkaisi isompana harrastaa laulua tai jonkin instrumentin soittamista. Itse en ole niin musikaalinen, mutta mies on tosiaan senkin edestä ja kyllä mäkin koen, että musiikki on tärkeä osa elämää. Väkisinkin, kun on tuollaisen tyypin kanssa naimisissa. Soitettiin raskausaikana mun vatsalle kaikenlaista musiikkia, mä lauloin tuutulauluja ja Lenni innostui silloin potkimaan erityisesti Viikatetta kuullessaan. Nykyään parhaat tuutulaulut on kaikkein pahinta örinäheviä, varsinkin automatkoilla ne toimii unettavasti. Lauloin Lennille tosi paljon vauva-aikana, jopa melkein enemmän kuin puhuin. Tykkäsin höpötellä sille kaikenlaista kun oltiin kahdestaan kotona ja keksin aiheesta kuin aiheesta laulun. Oli vaipanvaihtolaulua, ruokailulaulua, vaatteidenvaihtolaulua ja tottakai me tanssittiin sitten yhdessä. Lenni alkoi laulaa noin vuoden iässä itse ja nykyään tulee kaikki tutut lastenlaulut ulkomuistista. Omiakin hoilotuksia kuullaan aina välillä, erityisesti viime aikoina on laulettu "rokkia, lisää rokkia" ja siihen kuuluu tietty tanssikin.

Meidän pieni rokkimies on aika hauska tapaus.
Rock on! ;)

-Emma-

Keskellä kaupungin sykettä

 "Avara ja valoisa kulmahuoneisto keskellä kaupungin sykettä!
Upeat näkymät kahteen ilmansuuntaan avautuvista ikkunoista.
Luonto alkaa heti takapihalta ja kirjasto, posti, kaupat, pankit,
uimahalli sekä päiväkodit ja koulut ovat kaikki kävelyetäisyyden
päässä. Upeat ulkoilumahdollisuudet ja lähimmälle uimarannalle
matkaa on vain kilometrin verran."

Hih. Ei, kyseessä ei ole mikään todellinen asuntoilmoitus, vaikka aika hyvältä kuulostaakin, eikös?
Kuvailin tuossa juuri meidän asuntoa ja leikittelin vähän ajatuksella siitä, että asutaan tosiaan ihan Ylöjärven keskustassa, mutta kuitenkin ihan keskellä luontoa ja metsää. Mahtava ja harvinainen yhdistelmä. Ehkä tuo "kaupungin syke" on vähän harhaanjohtava termi, koska tällainen lähiömäinen pikkukaupunkihan tämä vain on. Kuten useimmat tietävät, olen syntyjäni helsinkiläinen ja me muutettiin tänne vasta reilu vuosi sitten. Aluksi koin pienen kulttuurishokin, mutta nyt olen jo kotiutunut oikein hyvin. Ehkä se shokki olisi ollut isompikin, ellei Tampere olisi tuossa ihan vieressä, yhtä kaukana siis kuin Helsingissä lähiöt ovat keskustasta. Nyt ei tunnu kuitenkaan siltä, että asuisi keskellä ei mitään, vaikka pieni paikka tämä onkin. Jokaisella kauppareissulla törmää tuttuihin, naapurit tuntevat toisensa jopa vuosikymmenien ajalta, täällä on leppoisa tunnelma.

 Meillä on leikit siirtyneet ulos, oman kotitalon pihalle. Polkupyörällä ajamista ollaan treenattu ja tämän hetkinen hittijuttu on katuliidut. Seikkaillaan tuolla lähimetsässä ja sinne voisi vaikka eksyä, sen verran iso metsä on kyseessä. Onneksi ei olla ainakaan vielä eksytty, koska mies tuntee nämä seudut kuin omat taskunsa asuttuaan täällä lapsuutensa.

Meillä jatkuu makuuhuoneen remontti yöhön asti, pian on valmista.
Ihanaa viikonlopun jatkoa!

-Emma-

Ujosti hymyilevä poika

Saatiin Lennistä ihanat 2-vuotiskuvat, kun kerhossa oli kuvaukset. Kuvat liittyvät kivasti Lennin elämäntilanteeseen, koska niiden avulla muistetaan aina, että poika oli ollut jo vuoden perhepäivähoidossa. Edelliset kerhon kuvaukset olivat nimittäin juuri olleet, kun Lenni aloitti hoidossa. Kuvat päätyivät isovanhempien, iso-isovanhempien ja kummien iloksi, vaikka Lenni ei ihan oma itsensä niissä ollutkaan. Jotenkin niin vaisu hymy pojalla, ei yhtään sellainen leveä ja rempseä hymy kuin yleensä.

Lennin perhepäivähoitaja jää eläkkeelle juhannuksena. Nyt jo tuntuu haikealta, koska ollaan ehdottomasti sitä mieltä, että Eila on paras mahdollinen hoitaja. Hän on koko työuransa toiminut lastenhoitajana ja sen kyllä huomaa. Lapset ovat hänelle niin tärkeitä, kärsivällisyys on loputon ja kasvatusote lempeä mutta jämäkkä. Eila on palkittu työstään perhepäivähoitajana, enkä yhtään ihmettele. Meille, varsinkin Lennille, tulee varmasti ikävä Eilaa. Asiat ovat kuitenkin järjestyneet niin hyvin, että Lenni pääsee juhannuksen jälkeen aloittamaan perhepäivähoidossa kummitätinsä eli Santerin veljen vaimon luona. Siellä on serkut leikkikavereina ja uskon, että Lenni viihtyy. 

Ihania nämä arkipyhät, kun niin mukavasti tuovat taukoa työviikkoon. Mä menen perjantaina töihin, mutta miehet jäävät kotiin. Ei haittaa sadepäivätkään, koska meillä on makuuhuoneen remontti käynnissä ja niissä hommissa varmaan kuluu viikonloppu. Laitan kuvia sitten valmiista makkarista. Ollaan nyt ainakin päädytty siihen, että osa kirjahyllyistä siirtyy olohuoneeseen tuomaan kodikkuutta ja samalla makuuhuone vähän avartuu, kun joka seinällä ei ole kirjoja. Ja sen verran paljastan lopputuloksesta, että lattiaksi tulee samaa laminaattia kuin Lennin huoneeseen laitoin. Tämän jälkeen ollaankin remontoitu kodin kaikki huoneet mieleisiksi.

Onko teillä remontteja tai muita isompia projekteja tekeillä?

-Emma-