sunnuntai 23. elokuuta 2015

Lintukoto

Olen ennenkin puhunut siitä miten kiva Ylöjärvellä on asua, koska vaikka kyseessä on pieni kaupunki, niin tämä on kuitenkin niin lähellä Tamperetta, ettei tunnu kuin asuisi ihan keskellä korpea. Ylöjärvi on ihana vehreä puutarhakaupunki, jossa järjestetään tapahtumia, kuten koko perheen jazzfestari kaupungintorilla. Lapsiperheelle tämä on juuri täydellinen asuinpaikka. Olen nyt viikon verran tehnyt nuoriso-ohjaajan töitä ja pakko kyllä sanoa, että Ylöjärven nuorisokin on niin mukavaa. Ymmärrän koko ajan paremmin, miksi mies halusi muuttaa takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa. Meidän perheen mielestä parasta täällä on yhteisöllisyys ja tietenkin luonto. Lennin mummo ja vaari asuvat keskellä ihanaa ulkoilualuetta ja ollaan käyty siellä rentoutumassa pitkin kesää. Uintia, saunomista, marjojen poimimista. Kerran laitettiin sauna lämpenemään ja tehtiin sillä aikaa pieni iltalenkki järven ympäri. Parasta!






Yhteisöllisyydesta ja kaupungin pienuudesta kertovat myös se, että tuttuihin törmää joka kerta, kun lähtee ovesta ulos ja melkein joka toisesta talosta tietää kuka siellä asuu. Meidän talossa kaikki tietävät että mä teen sisustussuunnittelua ja olen saanut jo paljon töitä naapureiden kautta. Taloyhtiön saunatilojenkin suunnittelun suhteen sain vapaat kädet ja siellä se remontti nyt pikkuhiljaa etenee, mun suunnitelmien mukaan. Blogiin tulee kuvia, sitten kun remontti on valmis. Harvoin vaan käy niin, että tullaan ihan ovikelloa soittamaan ja tarjoamaan töitä. Meillä on kyllä erittäin mukavat naapurit ja rauhallinen talo. Toki Ylöjärveltäkin löytyy niitä rauhattomiakin alueita ja taloja, mutta enimmäkseen tämä on sellainen lintukoto, josta ei halua ikinä muuttaa pois.

Me täällä nautitaan leppoisasta sunnuntaista, kun vihdoinkin mullakin on vapaapäivä. Tänään on kyllä vielä osuuskunnan kokous tiedossa, mutta siihen asti luvassa pelkkää rentoutumista.
Ensi viikolla sää kai muuttuu viileämmäksi, joten iloitaan nyt vielä näistä helteistä.

-Emma-






2 kommenttia:

  1. Heippa! Olen lueskellut blogiasi silloin tällöin jo jonkun aikaa. Minusta on ihana katsoa kuvia pojastasi, huomaan meissä paljon samaa. Mullakin on ollut huuli-ja suulakihalkio ja arvethan siitä on olemassa vieläkin :) Kuitenkin vain fyysiset. Huulihalkio on mun kohdalla ollut kaikille muille isompi ihme kuin itselle. Mä viihdyn itsenäni todella hyvin enkä vaihtaisi halkiotani pois. Vähän se on elämän varrella vaatinut erilaisia kokemuksia, kuten sairaalareissuja ja oikomishoitoa, mutta olen niitä kokemuksia rikkaampi kuin moni muu. Jos teillä koskaan tulee mitään kysyttävää niin sopii ottaa yhteyttä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla tällaisia kokemuksia halkioon liittyen. Tervetuloa lukijaksi! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!