Muskari ja soseet

 

Tämän kevään muskari on nyt ohi. Harmi sinänsä, mutta viimeinen kerta

oli hauska tapahtuma, on isovanhemmat ja kummit olivat tervetulleita katsomaan

mitä kaikkea ollaan kevään mittaan siellä tehty. Lennillä on ainakin

ollut tosi hauskaa, vaikka aluksi ajattelin, että onkohan mussukka

liian nuori muskariin. Ensi syksyksi ajateltiin ilmoittaa Lenni rokkimuskariin,

vaikka se onkin lähihoitajan tuloilla aika kallis. On kuitenkin varmasti se arvoinen

ja siitä voisi tulla isän ja pojan yhteinen harrastus. Itse voisin jatkaa Lennin

kanssa syksyllä "tavallisessa" muskarissa. :)

Lenni halusi soittaa itse. :)

Pojan toinen kummitäti kävi alkuvuodesta Yhdysvalloissa ja toi sieltä

ihanan Mother to Son-kirjan tuliaiseksi. Ihania viisauksia äidin ja pojan

erityisestä suhteesta ja hyviä vinkkejä yhteiselon varrelle. :)
 Ajatelmat on jaettu lapsen kehityksen mukaan, tässä muutama
In the beginning-osiosta:
You'll remember his laughter at this age forever.
Remember, he needs to be around you, to hear your voice,
to see you looking at him.
He will need a nap every day for his first five years. So will you.

Toinen meidän perheessä tällä hetkellä kovasti luettu kirja on
ystävältä lahjaksi saatu Kotiruokaa vauvalle. Aloitettiin soseet
vajaa viikko sitten ja kirjassa on kaikki mahdolliset reseptit vauvan
ensimmäisen vuoden ajaksi, alkaen ensimmäisestä perunasoseesta ja muutenkin
hyviä vinkkejä vauvan syöttämiseen.

Halkiosta johtuen Lenni pulauttelee tosi paljon ja sen takia
paino ei ole noussut erityisen hyvin. Yritettiin neuvolan ohjeiden
mukaan antaa maidon lisäksi perunaporkkanavelliä, mutta siitä Lenni
ei tykännyt yhtään. Todettiin, että soseita on pakko alkaa
antaa, kun maitoa meni litratolkulla päivittäin ja poika söi
muutaman tunnin välein. Peruna ei maistunut, mutta mangosose uppoaa
jotenkuten. Tosi pienillä annoksilla mennään vielä tietenkin, mutta
kyllä se tästä lähtee. :)

Hyvää vappua!

-Emma-

Äitin ja pojan lelut

Ystävämme tuo maahan yhdysvaltalaisia Mii-vauvanhoitotuotteita.

Saatiin koekäyttöön tuttipullo, shampoo ja tutinsteriloija.

Pullo on tyylikäs ja vaihdettiin siihen vellitutti, joten syöminen sujuu. :)
Shampoota ei olla vielä kokeiltu, kun Lennillä on vaan pientä haiventa
pää täynnä, mutta tutinsteriloija on ihan loistava keksintö!
Se kulkee nykyään hoitolaukussa mukana joka paikkaan
ja sitä voi käyttää missä vaan. UV-valolla pystyy siis steriloimaankin,
kaikkea sitä oppii. :)
Mii-tuotteet on aika hintavia, mutta on kyllä sen arvoisiakin.

Siellä se tutti steriloituu.

 Hymynaamahelistintä metsästin joka paikasta tai oikeastaan mitä
tahansa tavallista muovihelistintä. Kävin läpi kaikki tavaratalot, supermarketit,
lelukaupat ja lastentarvikeliikkeet, mutta joka paikassa myytiin vaan
pehmohelistimiä tai jotain kummallisia, outoja ääniä pitäviä jättimäisiä
helistinhirvityksiä. Ei yhden yhtä tavallista helistintä.
Käytiin Lennin kanssa sitten eräs päivä läheisellä lastenvaatekirppiksellä
ja näin jossain muiden tavaroiden takana tutunnäköisen kädensijan.
Tadaa! Hymynaamahelistin kahdella eurolla. :)

Tammikuussa syntyneiden leikkipuistotapaamisessa.

Pojalla on alkanut mennä lelut jo välillä suuhunkin asti.
Ollaan kyllä niin ylpeitä vanhempia taas. :)

-Emma-

Kävimme Lennin kanssa... Teurastamossa?

Eilen oli taas meidän lauantai, miehellä oli viikon ainoa vapaapäivä. :)

Viime tiistaina esikoisvauvojen kerhossa satuin kuulemaan,

että perjantaina olisi läheisessä leikkipuistossa vauvojen värikylpy,

joten sinne suuntasimme aamupäivällä.

Lenni ei oikein vielä ymmärtänyt mitään koko hommasta,

mutta ainakin se katseli kiinnostuneena muita vauvoja. :)

Vauvojen värikylvyssä siis vauvat pääsevät kokeilemaan turvallisilla

väreillä (hedelmäsoseilla) taiteen tekemistä.

Värejä saa maistella ja haistella ja kosketella mielin määrin.

Virallisia määritelmiäkin löytyy varmasti, mutta tällä asenteella aikoo meidän

perhe jatkossakin osallistua värikylpyihin. :)

Hyvän lounaspaikkavinkin sain Tommi K:lta Isyyspakkaus-blogista.
Suunnattiin Kalasataman suuntaan osoitteeseen Työpajankatu 2,
entisen Teurastamon Kellohalliin. Teurastamossa järjestetään taidepläjäyksiä,
viime kuussa oli esimerkiksi FoodStock, taidetta ja ruokaa yhdistänyt viikonlopputapahtuma.

 

Kellohalli oli ihana rosoinen ja tehdastyylinen, lisänä paljon designia.

Ihastuin ihan täysin Iittalan Sarjaton- sarjaan,

kun miehen graavilohisalaatti tarjoiltiin sarjan lautaselta. :)

Ruoka oli erinomaista ja hinta-laatu-suhde oli kohdillaan.

Arkilounasaikaan paikalla ei ollut paljonkaan ihmisiä,

mutta voisin kuvitella, että viikonloppujen brunssiaikaan 

paikka on aika täynnä.

Miestä kiinnostivat DJ-laitteet. :)
Lounasaikanakin paikalla soi hyvä musiikki.

Näiden baarijakkaroiden muotoon ihastuttiin. :)
Kellohalli on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka.
Vaunujenkin kanssa ravintolassa oli helppo liikkua ja vähän
meidän Lenniä vanhemmille vauvoille oli käytössä syöttötuoleja.

Hyvää viikonloppua!

-Emma-

Suruaika (ja ilon aiheita)

Meidän onnea on varjostanut viime päivät erittäin surullinen tapahtuma.

Koiramme sai viime syyskuussa eläinlääkäriltä "kuolemantuomion"; korkeintaan

vuosi elinaikaa pahan sydänvian takia, mutta vain puoli vuotta se rakas porskutti 

lääkkeiden avulla. Eutanasian Onni koki 29.3.

Onneksi Lenni ehti tuntea Onnin melkein kolme kuukautta.

Iloisiakin hetkiä ollaan pääsiäisenä koettu.
Ollaan käyty sukuloimassa, syöty erinomaista ruokaa (pasha on lempparia!)
ja Lenni kääntyy sujuvasti vatsalta selälleen.
Poika harjoittelee kovasti jo selältä vatsalleen kääntymistäkin.
Myös esineisiin tarttumista on harjoiteltu.

Born 2013

Käytiin nyt pääsiäisen aikaan parissakin messussa
Temppeliaukion kirkossa. Aivan upea kirkko, kannattaa käydä
tutustumassa. Näin siitä kertoo helsinginkirkot.fi:

 "Kallioon louhittu Temppeliaukion kirkko sijaitsee Helsingin sydämessä, Fredrikinkadun päässä. Erikoisen arkkitehtuurinsa vuoksi vuonna 1969 valmistunut kirkko on Helsingin päänähtävyyksiä. Kirkkosalin kattaa teräsbetonipalkeilla kallioseiniin tuettu, kuparinauhalla verhottu kupoli. Sisäseinät ovat rosoista kalliota ja louhoskivimuuria. Aamupäivisin auringonvalo leviää katon reunaa kiertävästä ikkunarivistöstä alttariseinämälle, jossa alttaritauluna toimii jääkauden aikainen kallionhalkeama."

Kuvat osoitteesta www.panoramio.com.

-Emma-

Ruokailu

Halkiosta johtuen Lennin syöminen oli aluksi hieman haastavaa.

Olin niin väsynyt synnytyksen jälkeen, että nukuin aika pitkään ja sillä aikaa

osaston hoitajat syöttivät Lenniä tuttipullolla, rinnalle häntä ei edes

yritetty saada aluksi. Olin tosi tietämätön vauvoista ja kun hoitajat sanoivat, että vauva syö noin neljän tunnin välein, niin luulin, että useammin ei saa syöttää.

Sairaalassa ollessamme pullon tuttina oli vellitutti (ilman mitään ristiviiltoja)

ja Lenni oli kiukkuinen, kun ei saanut syötyä kunnolla. Määrät olivat aluksi

tosi pieniä, mutta luulimme, että Lenni ei enempää halua syödäkään,

kun hän alkoi kränisemään kesken ruokailun.Nyt ymmärrän tietysti, että se johtui turhautumisesta, kun maitoa ei tullut kunnolla vääränlaisesta tutista johtuen.

Imettää yritin rintakumin avulla, mutta ei se onnistunut.

Sairaalassa Lenni sai luovutettua äidinmaitoa ja kotona ollessamme lypsin

omaa maitoa, jota tosin ei missään vaiheessa hirveästi tullut ja lopetinkin

koko homman vähän ennen kuin Lenni täytti kaksi kuukautta.

Korvikkeella on nyt menty kokonaan sen jälkeen.

Pian kotiutumisemme jälkeen tajusimme myös, että maitoa tulee pullosta tosi

huonosti ja teimme ristiviillon vellituttiin. Syöminen nopeutui ja helpottui heti.

Sen jälkeen ei ole mitään ongelmia oikeastaan ollutkaan.

Lenni päivän ikäisenä isin hellässä huomassa. :)

Halkiovauvoilla usein menee enemmän ilmaa vatsaan syödessä,

mutta Lenni on suuremmilta vatsavaivoilta onneksi säästynyt.

Välillä vähän kipristää vaan. 

Soseet aiotaan aloittaa neuvolan ohjeiden mukaan ja saa sitten nähdä,

että ilmaantuuko niiden kanssa jotain uusia ongelmia. :)

Tässä syömisjutussa hyvä puoli on se, että voimme miehen kanssa

osallistua tasapuolisesti Lennin syöttämiseen. Ainoa asia, mikä

harmittaa on se, että olisin halunnut imettää ja lypsämisestäkin

luopuminen oli aika kova paikka.

Noh, kaikkea ei voi tässä elämässä saada. :)

Tässä vielä ihana laulu, jota on tullut kuunneltua viime aikoina paljon.

Kyseessä siis Jukka Kuoppamäen Pieni mies.

-Emma-

Koti

Muutama sananen meidän kodista...

Muutettiin puolisen vuotta sitten miehen työsuhdeasuntoon.

Aikaisempi kotimme oli omistusasunto ja 30 neliötä isompi kuin tämä nykyinen,

joten totuttelemista on ollut. Aloitettiin karsimalla kaikki ylimääräinen tavara

ja vietiin ne joko kokonaan pois kierrätyskeskukseen tai säilöön kellariin.

Vielä vähän aikaa sitten tuntui kuitenkin että tavaraa oli edelleen liikaa, joten

karsin melkein kaikki turhat koriste-esineet pois.

Nyt on jotenkin tosi rauhallinen tunnelma kotona ja pienet huoneet tuntuvat

melko avarilta.

Sohvapöytä odottaa maalaamista. :)

Asumme vilkkaan, ison tien varrella, mutta liikenteen ääniä ei kotiimme kuulu.

Tämä on just hyvä paikka, tosi lähellä keskustaa, mutta kuitenkin sopivan syrjässä

ja ulkoilumahdollisuudet on loistavat.

Harrastetaan kirjoja, niiden keräämistä ja lukemista. :)

Kotimme sisustus on pikkuhiljaa muotoutunut.

Ollaan osa huonekaluista ostettu uutena, mutta suurin osa on perittyjä tai

kirppislöytöjä. Ei noudateta mitään tiettyä sisustustyyliä, koska

innostun niin helposti uusista jutuista.

Semmosta tällä kertaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Emma-

Menneiden muistelua

Nyt on sitten vietetty sitä meidän omaa viikonloppua, kun miehellä on ollut

eilinen ja tämä päivä vapaana. Eilen meillä oli oikein lastenkutsut, kun saimme vieraaksi ystävämme lapsineen. Meteliä riitti, mutta on lapset aina vaan niin ihania. Ja Lennin leluillekin tuli kunnolla käyttöä. Vieraat olivat kohteliaita ja siivosivat ne kuitenkin takaisin paikoilleen illan päätteeksi. ;)

Mies teki herkulliset jätskiannokset kaikille vaniljajäätelöstä, viinirypäleistä, omenoista ja kiivistä. Maistui hyvältä ja melkein jopa terveelliseltä hedelmien ansiosta.

Saatiin maailman hienoin pääsiäiskortti ystävän lapsilta. :)

Tänään äiti sai vähän omaa aikaa -  nyt on kynnet ja ripset ja kulmakarvat 

kunnossa. :)

 Muisteltiin tuossa yks päivä, kun Lenni oli kylvetetty ja peitelty nukkumaan, että miten ihana meidän hääpäivä olikaan. Tänä vuonna siitä tulee kuluneeksi kaksi vuotta.

Mehän mentiin naimisiin vuosi tapaamisen jälkeen, mutta missään vaiheessa ei tahti tuntunut liian nopealta. Kaikki on aina edennyt omalla painollaan ja hyvin luonnollisen tuntuisesti. Tällä hetkellä ei ole sen suurempia murheita meidän elämässä ja ollaan aidosti, oikeasti onnellisia.

Puhuttiin myös Lennin halkiosta ja siitä, että olihan se aluksi suuri järkytys.

Kuten eräs ihminen, joka oli juuri saanut tietää omalla vauvallaan olevan halkio sanoi, niin tuntui kuin se ajatus "täydellisestä vauvasta" olisi kadonnut.

Nykyään huvittaa vähän, että itsekin ajatteli noin, koska Lenni olisi paljon epätäydellisempi ilman halkiota. :)

-Emma-