Keskellä kaupungin sykettä

 "Avara ja valoisa kulmahuoneisto keskellä kaupungin sykettä!
Upeat näkymät kahteen ilmansuuntaan avautuvista ikkunoista.
Luonto alkaa heti takapihalta ja kirjasto, posti, kaupat, pankit,
uimahalli sekä päiväkodit ja koulut ovat kaikki kävelyetäisyyden
päässä. Upeat ulkoilumahdollisuudet ja lähimmälle uimarannalle
matkaa on vain kilometrin verran."

Hih. Ei, kyseessä ei ole mikään todellinen asuntoilmoitus, vaikka aika hyvältä kuulostaakin, eikös?
Kuvailin tuossa juuri meidän asuntoa ja leikittelin vähän ajatuksella siitä, että asutaan tosiaan ihan Ylöjärven keskustassa, mutta kuitenkin ihan keskellä luontoa ja metsää. Mahtava ja harvinainen yhdistelmä. Ehkä tuo "kaupungin syke" on vähän harhaanjohtava termi, koska tällainen lähiömäinen pikkukaupunkihan tämä vain on. Kuten useimmat tietävät, olen syntyjäni helsinkiläinen ja me muutettiin tänne vasta reilu vuosi sitten. Aluksi koin pienen kulttuurishokin, mutta nyt olen jo kotiutunut oikein hyvin. Ehkä se shokki olisi ollut isompikin, ellei Tampere olisi tuossa ihan vieressä, yhtä kaukana siis kuin Helsingissä lähiöt ovat keskustasta. Nyt ei tunnu kuitenkaan siltä, että asuisi keskellä ei mitään, vaikka pieni paikka tämä onkin. Jokaisella kauppareissulla törmää tuttuihin, naapurit tuntevat toisensa jopa vuosikymmenien ajalta, täällä on leppoisa tunnelma.

 Meillä on leikit siirtyneet ulos, oman kotitalon pihalle. Polkupyörällä ajamista ollaan treenattu ja tämän hetkinen hittijuttu on katuliidut. Seikkaillaan tuolla lähimetsässä ja sinne voisi vaikka eksyä, sen verran iso metsä on kyseessä. Onneksi ei olla ainakaan vielä eksytty, koska mies tuntee nämä seudut kuin omat taskunsa asuttuaan täällä lapsuutensa.

Meillä jatkuu makuuhuoneen remontti yöhön asti, pian on valmista.
Ihanaa viikonlopun jatkoa!

-Emma-

Ujosti hymyilevä poika

Saatiin Lennistä ihanat 2-vuotiskuvat, kun kerhossa oli kuvaukset. Kuvat liittyvät kivasti Lennin elämäntilanteeseen, koska niiden avulla muistetaan aina, että poika oli ollut jo vuoden perhepäivähoidossa. Edelliset kerhon kuvaukset olivat nimittäin juuri olleet, kun Lenni aloitti hoidossa. Kuvat päätyivät isovanhempien, iso-isovanhempien ja kummien iloksi, vaikka Lenni ei ihan oma itsensä niissä ollutkaan. Jotenkin niin vaisu hymy pojalla, ei yhtään sellainen leveä ja rempseä hymy kuin yleensä.

Lennin perhepäivähoitaja jää eläkkeelle juhannuksena. Nyt jo tuntuu haikealta, koska ollaan ehdottomasti sitä mieltä, että Eila on paras mahdollinen hoitaja. Hän on koko työuransa toiminut lastenhoitajana ja sen kyllä huomaa. Lapset ovat hänelle niin tärkeitä, kärsivällisyys on loputon ja kasvatusote lempeä mutta jämäkkä. Eila on palkittu työstään perhepäivähoitajana, enkä yhtään ihmettele. Meille, varsinkin Lennille, tulee varmasti ikävä Eilaa. Asiat ovat kuitenkin järjestyneet niin hyvin, että Lenni pääsee juhannuksen jälkeen aloittamaan perhepäivähoidossa kummitätinsä eli Santerin veljen vaimon luona. Siellä on serkut leikkikavereina ja uskon, että Lenni viihtyy. 

Ihania nämä arkipyhät, kun niin mukavasti tuovat taukoa työviikkoon. Mä menen perjantaina töihin, mutta miehet jäävät kotiin. Ei haittaa sadepäivätkään, koska meillä on makuuhuoneen remontti käynnissä ja niissä hommissa varmaan kuluu viikonloppu. Laitan kuvia sitten valmiista makkarista. Ollaan nyt ainakin päädytty siihen, että osa kirjahyllyistä siirtyy olohuoneeseen tuomaan kodikkuutta ja samalla makuuhuone vähän avartuu, kun joka seinällä ei ole kirjoja. Ja sen verran paljastan lopputuloksesta, että lattiaksi tulee samaa laminaattia kuin Lennin huoneeseen laitoin. Tämän jälkeen ollaankin remontoitu kodin kaikki huoneet mieleisiksi.

Onko teillä remontteja tai muita isompia projekteja tekeillä?

-Emma-

Äitiyden onni

Oi ihana äitienpäivä! Helsingin mummolassa vierailtiin ja juhlamenot olivat perinteiset. Sain aamiaisen sänkyyn; puuroa, leipää, cappuccinoa, rosé-shampanjaa. Miehet olivat käyneet poimimassa valkovuokkoja ja sain Lennin askarteleman kortin ja kukkakimpun. Ulkoiltiin ihanassa auringonpaisteessa ja syötiin juhlalounas. Olen niin onnellinen. Äitiys on ehdottomasti paras asia elämässäni ja olen niin ylpeä tuosta pienestä pojastani. Olen äitiyden myötä muuttunut ihmisenä parempaan suuntaan ja saanut lisää itseluottamusta. Itsetuntoni on kohentunut enkä mieti enää niin paljon mitä muut musta ajattelevat. Olen sanalla sanoen aikuistunut, niin sen koen. Uskallan olla oma itseni. Suhde omaan vartaloon on muuttunut armollisemmaksi. Kaikki raskauden merkit ovat vain voitonmerkkejä siitä, että olen synnyttänyt upean ihmisen tähän maailmaan. Olen hyväksynyt itseni kaikkine puutteineni ja vikoineni. Se ei tosin vaikuta siihen, että yritän koko ajan kehittyä ihmisenä, mutta niiden puutteiden ja vikojen tiedostamisesta on hyvä lähteä liikkeelle. Ehkä se armollisuus on se juttu, jonka olen saavuttanut näiden viimeisten parin vuoden aikana. Jotkut päivät ovat vähän huonompia ja iloitsen korkeintaan siitä, että lapsi on saanut ruokaa ja puhtaat vaatteet päälle, mutta välillä tulee niitä päiviä kun koen olevani oikea superäiti, mä handlaan tän ja monta muuta asiaa siinä samalla. Joskus äitiyden ja työn yhdistäminen on vähän haastavaa, kun ei työpäivän jälkeen jaksa samalla tavalla puunata kotia ja leikkiä Lennin kanssa. Ja meillä on kuitenkin vain tämä yksi lapsi. Elämä tuntuu välillä repivän mua kahteen suuntaan, kun toisaalta haluaisin tehdä paljon töitä, mutta toisaalta haluaisin keskittyä Lenniin täysin. Työrintamalle kuuluukin nyt ihan hyvää. Olen mahdollisesti saamassa ylennyksen esimieheksi ja oman yrityksen perustaminen on tullut ajankohtaiseksi. Laitetaan siis pystyyn osuuskunta, joten haaveeni osa-aikaisesta yrittäjyydestä alkaa toteutua. Vielä pitää yrittää löytää se täydellinen tasapaino kodin ja työn välille. Hetkeäkään en kuitenkaan vaihtaisi pois, koska Lennin myötä olen oppinut tuntemaan itseni niin hyvin, että tiedän mikä työn merkitys mulle on. Edelleen pitää vaan jatkaa tätä tasapainoilua ja olla ylpeä kaikista saavutuksistani, niin kotona kuin töissäkin. 

Toivottavasti kaikilla muillakin äideillä oli ihana päivä ja saitte viettää aikaa rakkaittenne kanssa!

-Emma-

Yhtä juhlaa

Arjen vastapainoksi viikonloput on viime aikoina olleet yhtä juhlaa.

Vaikka niin tykkäänkin meidän ihanasta arjesta, on kaikenlaiset juhlan

aiheet kuitenkin sellainen elämän suola. Tykkään itse järjestää juhlia,

mutta viime aikoina ei mun tarvinnut puuttua siihen järjestelyyn.

Ensi viikonloppuna on sitten äitienpäivä, sitä odotellessa. ;)

Käytiin syömässä vaarin 60-vuotissynttäreiden kunniaksi Tampereella

ravintola Piemontessa (tästä pääse nettisivuille). Aivan ihanaa italialaista

ruokaa, voin suositella. Seurueen lapsille saatiin lohipastaa ja aikuiset

kokeilivat vähän erikoisempia makuja. Jäi vähän harmittamaan, kun en

maistanut listalta löytyvää mansikka-kuohuviinirisottoa, mutta ensi kerralla sitten.

Kakkukahvit juotiin mummolassa, saunottiin ja juhlittiin vaarin tyylillä,

rennosti ja rentoutuen tärkeiden ihmisten parissa.

Vappuhulinat me hoidetiin perinteisesti Helsingin reissulla.

Käytiin perhetuttujen kanssa piknikillä Tähtitorninmäellä ja sää oli tuulinen

ja kolea, kuten tavallista. Hauskaa oli kuitenkin, ensi vuonna sitten taas uudestaan. :)

 Täytän syksyllä 30 vuotta ja nyt olenkin jo aloittanut juhlien suunnittelun.

Sitä ennen on kuitenkin mun ja miehen 4. hääpäivä ja jotain erityistä

pitäisi keksiä senkin juhlistamiseen. Hyviä ideoita saa heittää ilmoille.

-Emma-

Liian paksu ballerinaksi

Baletti on aina kiehtonut mua. En tiedä miksi enkä osaa selittää mikä siinä on

niin hienoa. Ihailen tanssijoiden taitoa, kevyen näköistä liikkumista ja kovaa

kuntoa, mutta pelkästään siitä ihailusta ei ole kyse. Ihan lapsesta lähtien

baletti ja kaikki siihen liittyvä on kiinnostanut mua. Ihan liian harvoin 

käyn Oopperatalolla katsomassa balettia, mutta sitäkin tapahtuu. 

Yleensä katson kuitenkin Youtuben kautta ihania esityksiä

ympäri maailmaa ja luen kirjallisuutta aiheesta.

Omasta tanssihistoriastani sen verran, että teini-iässä harrastin tanssia

viiden vuoden ajan, niistä kaksi vuotta balettia. Moni juttu, kuten perusasennot

mulla on jäänyt lihasmuistiin, mutta en tietenkään kovin pitkälle edennyt

siinä harrastuksessa. Nyt olen kuitenkin taas innostunut treenaamaan balettia.

En ole vielä uskaltautunut varsinaisille tunneille, mutta Youtubesta löytyy

ratkaisu siihenkin. Tässä on muutama linkki treenivideoihin, joita käytän

harjoittelun apuna. 

 

Tavoitteena mulla on kohentaa kuntoa ja notkeutta ja ehkä laihtuakin 

muutama kilo. Siitä puheen ollen, en olekaan täällä blogin puolella

hirveästi kertonut mun laihdutusprojektista. Lennin syntymän jälkeen

olin reilusti ylipainoinen, mikä oli aika kamalaa, koska olen aina ennen

ollut hoikka. Synnytyksestä toivuttuani aloin pikkuhiljaa muuttaa 

elämäntapojani, kävin pitkillä kävelylenkeillä ja treenasin kotona

lihaskuntoa. Syömisiä tarkkailin, tosin sallin itseni välillä herkutellakin

enkä näännyttänyt itseäni nälkään. En ole koskaan uskonut mihinkään

ihmedietteihin, vaan ihan vaan siihen, että kun kuluttaa enemmän kuin

syö, laihtuu. Se toimi, hitaasti mutta varmasti laihduin.

Eka kuva on Lennin ristiäisistä ja toka kuva on otettu viime syksynä. 

Onhan siinä muutosta nähtävissä, mutta nyt olen tuostakin vielä kiinteytynyt

ja vähän hoikistunut. Ei musta mitään ballerinaa koskaan tule, tiedän toki sen,

mutta baletin tanssimista harrastusmielessä aion jatkaa. On se vaan niin kivaa.

-Emma-

Suhupo ry:n juhlavuosi

Sunnuntaina oli Suhupon jäsentapaaminen ja vuosikokous leikkipuistossa Helsingissä.

Ollaan miehen kanssa oltu nyt vuoden verran hallituksessa mukana ja jatketaan siinä

edelleenkin. Meidän vastuulla on tähän mennessä ollut jäsenrekisteri ja tehdään

tiedotetta synnytyssairaaloihin vastasyntyneen halkiolapsen erityistarpeista, erityisesti

syömisen ongelmien kannalta. Uutena aluevaltauksena meillä on nyt jäsentiedotteen

asioiden hoitaminen. Tiedote ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Toinen lehdistä on

teemanumero, jonka aihepiiri vaihtuu vuosittain ja joka viimeksi käsitteli halkiolasten 

adoptointia ja ulkosuomalaisten halkiolapsia. Toinen lehti kertoo Suhupon ja halkiohoidon kuulumisia. Päästään koostamaan tekstejä ja hoitamaan materiaalit ajoissa taittajalle.

Lennikin viihtyi kokouksessa, kun oli leikkikavereita ja leluja.

Tänä vuonna Suhupo täyttää 25 vuotta ja sitä juhlitaan syksyllä Flamingossa Vantaalla.

Suhupo tiedottaa asiasta tarkemmin lähiaikoina, joten pysykää kuulolla. Kivat juhlat

tiedossa. Korkeasaaren kesäreissu tehdään taas 7.6. Itse olen järjestämässä tänne Tampereen

seudulle jäsentapaamista loppukevääksi tai alkukesäksi, aikaa ja paikkaa saa ihan vapaasti

ehdottaa. Kaikkea kivaa siis tiedossa tänä vuonna ja jäsenet voivat toki järjestää omia

tapaamisia missä päin Suomea vaan. 

-Emma-

Top 5: Arjen hallinta

Järjestelmällisenä ihmisenä mulle on tärkeintä, että arki rullaa sujuvasti.

Isojen kokonaisuuksien käsittely on haastavampaa, jos kaikki energia menee pikkuasioiden

järjestelemiseen. Toteutan kotonamme sitä ideologiaa, että kaikille tavaroille on oma paikkansa

ja pyrin luomaan arkea helpottavia keinoja, joista tässä nyt esittelen muutaman yksinkertaisen,

mutta käytännössä erittäin toimivaksi todetun idean.

1. Kalenteri

Meillä on miehen kanssa toki käytössä omat kalenterit ja puhelinten kalenterit, mutta keittiön seinän liitutaulutarraan ollaan hahmoteltu aika kuukauden sellaiset menot, jotka vaikuttavat muun perheen elämään. Meidän perheessä niitä menoja on esimerkiksi miehen päivätyön lisäksi tekemä keikkatyö, Lennin perhepäivähoitajan vapaapäivät ja mun keikkatyöt. Toimii hyvin ja elämä pysyy hallinnassa aina ainakin sen kuukauden kerrallaan.

2. Laskut

Kuva täältä.

Jokaiselle kuukaudelle on oma kansionsa, johon laskut laitetaan sitä mukaan kun niitä tulee.
Palkkapäivänä kansio otetaan esiin ja maksetaan laskut. Ikinä ei yksikään lasku huku tai jää
maksamatta. Toimiva järjestely.

3. Parittomat sukat

Kuva täältä.

 Ikuinen riesa ja varmaan aika yleinen ongelma. Meillä jokainen pariton sukka kerätään pussiin ja ne käydään säännöllisesti läpi ja etsitään pareja. Helppoa.

4. Organisoitu eteinen

Kuva täältä.

Kaikista rasittavinta on aamulla kauheassa kiireessä etsiä pipoja, tumppuja ja koulupapereita
jostain päin eteisen kaaosta. Meillä ei onneksi sellaista ole. Lipastossa on kolme laatikkoa,
yksi jokaisen perheenjäsenen asusteille. Kaikki tavarat katsotaan valmiiksi edellisenä iltana
ja laukut säilytetään naulakossa pakattuina seuraavaa päivää varten. Kun tulee postia, laskut
viedään suoraan kansioihin ja mainokset laitetaan paperinkeräyspussina toimivaan The Paper Bagiin.

5. Vanhempien työnjako

Meillä on miehen kanssa melkein itsestään muodostunut rutiini, joka helpottaa arjen pyörittämistä.
Työpäivän päätteeksi haetaan Lenni hoidosta, mies tekee ruoan ja äidin tehtäväksi jää leikkiä
Lennin kanssa ja laittaa pyykit koneeseen. Sitten syödään, jonka jälkeen toinen meistä leikkii
Lennin kanssa ja toinen siivoilee ja laittaa tiskit. Isi käyttää pojan iltapesulla, äiti tekee iltapalan
ja vahtii sen syömistä. Luen Lennille iltasadun, sitten sanotaan iltarukous, jonka aikana isi
antaa pojalle iltapusut ja sitten on äidin vuoro halia ja pussailla. Mies laulaa tuutulaulun ja
hoitaa nukutuksen, jonka aikana minä teen kotitöitä. Sitten alkaakin vanhempien oma aika.
Ollaan jaettu työt omien vahvuuksien mukaan ja hyvin toimii. Kumpikin tietää aina mitä pitää
tehdä ja hoidetaan hommat tasapuolisesti. Olen sitä mieltä, että aikuinenkin tarvitsee rutiineja,
että kaikki ikävätkin velvollisuuden, kuten kotityöt, tulevat tehtyä.

Millaisia tapoja teillä on hallita arkea?

-Emma-