Kun lapsi päästää vanhempansa helpolla

Sitähän välillä sanotaan, että ongelmien määrä on vakio. Tai että kukaan ei saa suurempaa taakkaa kuin mitä jaksaa kantaa. Oli niin tai näin, mä tunnen välillä melkeinpä huonoa omaatuntoa siitä, miten helpolla ollaan Lennin kanssa päästy. Kaikki perusasiat on sujuneet aina kaikinpuolin mukavissa merkeissä, joten halkioon liittyvät ongelmat ja leikkaukset on kai sitten se, mitä me tarvittiin sen muuten niin helpon vauva-arjen vastapainoksi.

1. Nukkuminen
Lenni on aina nukkunut hyvin. Ensimmäisen kerran nukkui kokonaisen yön heräämättä kertaakaan 1,5kk iässä. Mä olin raskausaikana varautunut siihen, että yöt ja päivät on samanlaista vauvanhoitoa vaan, mutta toisin kävi. Lenni tuntui tajuavan jo ensimmäisenä yönä synnytyssairaalassa, että mitä siihen vuorokaudenaikaan kuuluu tehdä (muutamaa maitotankkausta lukuunottamatta siis). Yösyötöt loppuivat pari viikkoa ensimmäisen leikkauksen jälkeen eli noin 5kk iässä. Siitä lähtien Lenni on nukkunut 12 tunnin yöunia.
Silloin kun tutti oli vielä käytössä saattoi minimies herätä pari kertaa yössä kitisemään pudonneen tutin perään ja hampaiden puhjetessa on ollut ihan yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä vähän vaikeampia öitä, mutta muuten on tämä unen suhteen suuritarpeinen äippä hyvinkin tyytyväinen. Päiväunista: Vielä 1-vuotissynttäreiden aikaan Lenni nukkui päikkäreitä 30 minuutista 45 minuuttiin, mutta nyt on sekin asia muuttunut parempaa suuntaan ja ukkeli vetelee tunnin-kahden unia päivisin.

2. Syöminen
Imetyspeikkoon en nyt kajoa. Lenni söi maidot pullosta pienenä ja siihen oli tyytyminen. Tuttina oli vellitutti, johon oli tehty ristiviilto ja maito melkeinpä valui ulos pullosta. Ei mitään ongelmia. Sitten siirryttiin soseisiin, ei mitään ongelmia. 7kk iässä alettiin antamaan pojalle sormiruokaa ja koostumukseltaan karkeampia soseita, ei edelleenkään ongelmia. Tällä hetkellä Lenni syö ihan tavallista ruokaa hyvällä ruokahalulla eikä nirsoile minkään suhteen. Isin tekemä kalakeitto on uusin ykkössuosikki. Uudet maut aiheuttaa ensin irvistyksen, mutta lautanen tyhjenee siitä huolimatta. Pikkuhiljaa poikanen opettelee syömään itse lusikalla.

3. "EI"
Taapero ei olisi taapero, ellei se testaisi rajojaan. Yllättävän usein menee kuitenkin kiellot perille.

4. Ja kaikki muu
Ei ole ollut kuin yksi korvatulehdus ja pari nuhaa. Lenni on mielettömän positiivinen ja leppoisa tyyppi.
Ei suurempia kipuiluja hampaiden kanssa, ei vatsavaivoja, ei vierasta ihmisiä. Ja kaikki muutkin kuviteltavissa olevat "helpon lapsen" määritelmät.

Suurin osa mainitsemistani jutuista on sellaisia, jotka ei varsinaisesti ole Lennin "ansiota". Monta kertaa ollaan kuitenkin mietitty miehen kanssa, että kyllä meidät on päästetty helpolla vauvanhoidossa. Ehkä tulevaisuudella on meidän varalle sitten jotain vaikeampia asioita. Ehkä Lennin uhmaikä on aivan hermojaraastavan paha, ehkä seuraava lapsi on vaikkapa koliikkivauva. Jotain varmasti on tiedossa, sitä odotellessa...

Jos ongelmien määrä on vakio, niin on myös rakkauden määrä. Eli tottakai lastaan rakastaa huolimatta siitä, miten rankka vauva- ja/tai taaperoaika sattuu olemaankaan. Tämän tekstin tarkoitus on vain ja ainoastaan ihmetellä sitä, kuinka helppo elämänvaihe tämä viimeisin reilu vuosi meille on ollut.
Ja huokaista helpotuksesta; se ei ole ollutkaan niin vaikeaa kuin etukäteen kuvitteli.

-Emma-

Päivän asut

Nokka vuotaa, yskittää... Lenniä siis. Yli viikon jo kestänyt flunssa, mutta sehän ei pikkumiehen

menoa haittaa. Ollaan jatkettu touhuja ihan normaalisti jättipaketti nenäliinoja mukana.

Vaikka toi talvi nyt saapui uudestaan, niin mun ajatukset on jo ihan keväässä. Niin paljon olen hamstrannut

kivoja kevät- ja kesävaatteita Lennille, että malttamattomana odotan sitä, kun ulos mennessä ei tarvitse pukea kuin se yhden kerroksen ja sitten menoksi. Mulla vaihtelee noi lempparivaatemerkit vähän väliä,

mutta tämän hetken suosikit on Gap, Polarn O Pyret, Benetton ja Villervalla. Ja suurin osa tietysti kirppiksiltä hommattuina. Tässä muutamia äidin silmää miellyttäviä asuja. :)

Po.P:in hihaton paita ja KappAhlin pöksyt. Sinisen ja punaisen yhdistelmä on tosi kiva ja sopii mun mielestä hyvin nimenomaan pienelle pojalle.

Aivan ihana Po.P:in kesäasu, vielä vähän iso, mutta kesällä varmaan just sopiva. :)

Po.P:in paita ja Benettonin ihanan väriset housut.

Villervallan housut (tämänhetkinen lempparivaate!) ja Po.P:in paita. Ja äitin pikku mannekiini. ;)

Oranssi on meillä suuressa suosiossa ja keltaisiakin vaatteita löytyy Lennin kaapista paljon. Minimiestä luullaan aina välillä tytöksi, tiedä sitten johtuuko värivalinnoista. :D

Indikidual-paita (ainakin Halpa-Hallin valikoimissa) ja Po.Pin housut.

Benettonin pöksyt ja paita on Seppälästä.

Ja sitten meidän ihan perus kotiasu. Body on niin tykätty ja käytetty, että tekstit on kuluneet eikä 

siis mitään tietoa merkistä, mutta housut on Po.P:in.

Aurinkoista viikon alkua!

-Emma-

Miten se on jo noin iso poika

Välillä kotona tulee epäilyttävän hiljaista ja äidin sydämeen hiipii kaksi pelkoa;

joko rakas lapsi on tekemässä jotain vaarallista tai tuhoamassa paikkoja.

Useimmiten kohtaan kuitenkin tämän näyn:

Mä olen tosiaan ensikertalainen tässä äitiydessä, joten mulle tulee välillä järkytyksenä se,

miten paljon asioita 1-vuotias osaa ja tajuaa. Ihan huvikseen (oli vähän tylsä päivä) laskin,

että pikkumies ymmärtää ainakin 100 substantiivia. Toi meidän vauva siis, en voi käsittää!

Eilen meillä oli operaatio "etsi pipo", kun oltiin lähdössä ulos. Etsin sitä joka paikasta, ei löytynyt,

kunnes sitten älysin kysyä Lenniltä, jonka päässä olin pipon viimeksi nähnyt. Lenni nauroi hölmölle 

äidille ja osoitti sängyn alle; siellähän se sitten oli. Lennillä on myös tapana kommentoida mun ja

miehen keskusteluja ja se osoittaa ymmärtävänsä pelottavan paljon siitä mitä puhutaan.

Voi että me Lennin kanssa nautitaan ulkoilusta nyt kun ei ole lunta!

Poikanen kävelee tosi hienosti jo ulkonakin, vaikka (kuten kuvasta näkyy) aika paljon

keskittymistä se vaatii. Käydään keinumassa ja hiekkalaatikolla ja kävelyillä. Tätä iloa

ei kauan enää jatku, kun mulla alkaa reilun viikon kuluttua opiskelut, joten pitää nyt 

yrittää ottaa kaikki irti näistä päivistä. :)

Viikonlopuksi suunnataan taas Helsinkiin. Seuraava reissu sinnepäin on 29.3. kun SUHUPO ry:llä

on jäsentapaaminen ja vuosikokous. Muistakaas halkioperheet ilmoittautua ja saapua paikalle. ;)

"Sunnuntaiaamuna
käveli rakkaus
minua eteisessä vastaan.
Sillä oli pylly paljaana,
se tahtoi syliin.
Painoi poskensa omaani
vasten ja sanoi ”äiti” ."

-Emma-

Lennin huone

Mä pääsin siihen hakemaani koulutukseen! Oon niin onnellinen, koska kyseinen ala on mun unelma,

eli musta tulee nyt sitten sisustaja. Kaikki asiat on just nyt niin hyvin kuin vain voi olla. Ainoa pieni

ongelma on se, että mihin saadaan Lenni hoitoon kun mun opiskelu alkaa 24.3. ja Lennin päivähoito

vasta 1.4. mutta kyllä me jotain keksitään. Asioilla on aina tapana järjestyä. :)

Yksi parhaista asioista uuteen asuntoon muuttamisessa oli nyt ehdottomasti se, että Lenni sai oman huoneen.

Mä kun (ylläripylläri) tykkään sisustaa, niin suunnitelmat pojan huoneen suhteen oli valmiit jo paljon ennen

muuttoa. Budjetti toi tietysti omat haasteensa eikä vielä olekaan sen takia läheskään valmista, mutta tässä

nyt pientä esittelyä Lennin valtakunnasta. Huone ei ole ihan siisteimmillään näissä kuvissa, koittakaa kestää.

Ikean leikkikeittiö oli ihan ehdoton hankinta meidän Junior Master Chefille. Leikkiruokia ja -astioita

tuli mummolta ja vaarilta joululahjaksi, mutta suurimman osan niistä on tämä leluhullu äiti hamstrannut

pääosin kirppiksiltä ja huuto.netistä.

Ikeaa ja kirppislöytöjä taas. Ikkunassa roikkuu Taiteiden yön avaruustapahtumasta ostettu kuumailmapallo.

Lennin sänky on Brion ja maalaattiin se valkoiseksi, kun ei ihan hirveästi lämmetty aiemmalla haaleanvaalealle

jonkun puun sävylle.

Verhot ja mustavalkoinen matto on tosiaan Ikeasta, mutta liikennematto oli kirppislöytö ja 

maksoikin hurjat 2 euroa...

Leluja säilytetään jo vuosia mukana kulkeneessa Ikean Expedit-hyllyssä. Tarkoitus olisi hommata lisää

noita mustia kangaslaatikoita niin että ainoastaan kirjat olisi näkyvillä. Sammakkoreppu oli synttärilahja

ja toi ihana pieni leppisreppu on tarkoitettu taaperon taluttamiseen, siinä on talutushihnakin. :D

Lentokonehylly ostettiin miehen kanssa Lennille joululahjaksi huuto.netistä. Yövalona toimiva

pallolamppu oli myös joululahja. Kivileppäkerttu on Virtain perinnekylästä ja kärpässieni on säästöpossu

(taitaa siellä muutama kymmensenttinen jopa ollakin tällä hetkellä, vaikka koristeena sitä vaan on käytetty).

 Halusin pääosin mustavalkoisen sisustuksen Lennin huoneeseen, koska lelut tuo sinne niin paljon väriä.

Vielä olis hommaa huoneen kanssa. Tapetit pitäisi repiä pois ja maalata seinät, kehystää pari kuvaa

tauluiksi ja vähän pohdiskella liikennematon kohtaloa, koska mulla oli alunperin toisenlainen matto

siihen kohtaan suunnitteilla. Onneksi aikaa on, ei toi huone tosta mihinkään katoa. :)

Lelut jotenkin oudosti valtaa tilaa myös olohuoneesta. Lennin lempparileluja on 

autot

ja pallot (jotka päätyy välillä ruokapöydälle...).

Ihanaa viikonloppua!

-Emma-

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Jee jee jee, Lenni pääsee perhepäivähoitoon!

Se oli meidän ensisijainen toive eikä oltaisi millään haluttukaan laittaa noin pientä lasta

päiväkotiin. Viime viikolla tuli tieto hoitopaikasta ja Lenni aloittaa siellä 1.4. Ollaan

kyllä niin iloisia. Meidän perheen asiat on muutenkin niin hyvin. Miehellä on tosi kiva

työpaikka ja mulla on jopa mahdollisuuksia saada hakemani opiskelupaikka. Olin

eilen valintatilaisuudessa ja perjantaina tulee sitten tieto, että miten kävi. Peukut pystyyn!

Elämä Ylöjärvellä on kyllä ihanan rauhallista. Koko keskusta hiljenee jo alkuillasta, kun

kaupat menevät kiinni. Täällä asuu paljon lapsiperheitä ja vanhuksia ja naapurit tulevat

juttelemaan. Tänäänkin oli pitkä keskustelu naapurin mummon kanssa, kun tultiin ulkoilemasta.

Hän muistaa kun mun mies oli tällainen Lennin ikäinen ja on sitä mieltä, että poika näyttää

ihan isältään. Lenni on kuulemma tervetullut sitten heille leikkimään, kun vähän tästä vielä kasvaa. :)

Ja hei, jos joku joskus jostain syystä eksyy Ylöjärvelle, niin kannattaa piipahtaa ihan tässä

keskustassa sijaitsevalla Into-lastentarvikekirppiksellä (http://www.lasteninto.fi/). Suosittelen,

myyjät ja sisustus ja siisteys on vertaansa vailla. Ja saattaa vieltä löytyä vaikka tuollaisia

helmiä, kuten kuvassa oleva Ticket to Heavenin vk-haalari...

Helsinkikin kutsuu meitä aika ajoin ja viime viikonloppuna olimme siellä synttäri- ja 

valmistujaisjuhlien merkeissä. Onnea vielä sankareille!

Loppuviikkona luvassa vieraita, perhekerho ja oleilua oman porukan kesken.

Perjantain sauvavuoro on niin kiva ja jotenkin nostalginen juttu, kun muistaa omasta

lapsuudesta samat tuoksut ja tunnelman.

Saunanpuhdas pikkumies.

-Emma-

Äi-i, i-a-aa ja ii-aa

Kolme kertaa ehdittiin tänä talvena pulkkailemaan, sitten suli lumet. :D Hyvä että tuli käytettyä vauvapulkkaa edes sen verran, vaikka taitaa se vielä ensi talvenakin olla ajankohtainen vempele. Mä tykkäisin enemmän, että olisi kovat pakkaset ja paljon lunta, mutta nyt tää onneton talvi kyllä jo riittää ja me aletaan pikkuhiljaa odotella kevättä. Käytiin seurakunnan järjestämässä laskiaisriehassa ja siellä pikkuiset Hippo-hiihdon osallistujat kilpailivat ilman suksia, sauvojen kanssa juosten. Hyvä ettei hiihtoja peruttu, vaikkei lunta ollutkaan. Sen verran tärkeä juttu se varmaan monille lapsille oli.

Lenni fanittaa koiria ja ajateltiin, että se tykkäisi käydä koiravaljakkoajelulla.

Noh, ilme kertoo kaiken.

Koirat sanoo Lennin mielestä "äi, äi, äi", hevonen "i-a-aa" ja paloauto "ii-aa, ii-aa". Sanaa "i" (isi) tyyppi on hokenut jo pitkään ja vähän aikaa sitten tuli se kauan odotettu "äi-i". Eli joo, vähän on meidän pikkuherralla vielä hakusessa konsonantit, joista ollaan kuultu vain M, N, J ja välillä jonkinlainen H. Viime kesänä, siis ennen Lennin suulaensulkua, olin kuulevinani ukkelin sanovan K-kirjaimen. Otin asian puheeksi puheterapeutin kanssa ja on se kuulemma periaatteessa mahdollista, mutta yleensä konsonantit alkaa ilmaantua vasta suulakihalkion korjaamisen jälkeen. Moni uusi tuttavuus ei Lennin halkioista tiedä ja heidän korviinsa pojan höpöttely kuulostaa varmaan aika hassulta.
Miehen kanssa me ymmärretään noita konsonanttivajaita sanoja.

Niin ja sitten Lennillä on lisäksi omia sanoja, jotka on hyvin yksipuolisia konsonanttien suhteen. Yritä siinä nyt sitten saada selvää, että mahtaako poika tarkoittaa palloa ("anno") vai pyytääkö se jotain (anna eli "änna"). Puheterapia alkaisi sitten 3-vuotiaana, mutta kyllä mua jo vähän mietityttää, että kuuluuko konsonanttien puuttua vielä tässä 4 kuukautta leikkauksen jälkeen. Olisi niin kiva, että päiväkodissakin hoitajat ja kaverit ymmärtäisivät Lenniä. :)

Meillä alkaa koti olla hienosäätöä vaille valmis. Mitä nyt tarttee enää maalata keittiön katto ja parit huonekalut, ommella päiväpeitto ja muutamia muita juttuja, vaihtaa väliovet, uusia keittiö... Pikkujuttuja. ;)

Oikein makoisan ihanaa viikonloppua!

-Emma-

Helsinkiläisrouva muutti maalle

Niin me sitten muutettiin pois Helsingistä, miehen kotiseudulle

Ylöjärvelle. Appivanhemmat asuvat parin kilometrin päässä,

miehen veli perheineen vielä lähempänä. Uuteen paikkaan 

muuttamisessa on aina parasta se, että pääsee tutustumaan

erilaiseen ympäristöön ja maailman näkee uusin silmin, kun

kaikki ympärillä ei olekaan ihan tuttua ja tylsää. Ollaan tehty

pitkiä kävelylenkkejä koko perhe ja mies on näyttänyt mulle

ja Lennille lempparipaikkojaan. Tämä oli mun kahdestoista

muutto nyt aikuisiällä eikä toivottavasti tarvitse nyt vähään

aikaan muuttaa. Nykyinen kotimme on asunto, jossa mieheni

asui 5-vuotiaaksi asti. Hauskaa, että Lennikin saa viettää täällä

lapsuuttaan. 75-neliöinen kolmio Ylöjärven keskustassa, suht

lyhyt matka Tampereelle, lapsiperheelle ihanteellinen paikka.
Me tykätään!

Mulla on suuria suunnitelmia opiskelujen ja töiden suhteen,
mutta saa nähdä toteutuuko niistä mitkään. Peukut pystyyn.
Mies aloitti just uudessa työssään ja viihtyy hyvin. Mä harkitsin
jossain vaiheessa ryhtyväni perhepäivähoitajaksi, mutta totesin
sitten ettei musta kyllä ole siihen hommaan. Lennissäkin pelkästään
on ihan riittävästi työtä, kun pikkumies tekee nyt noita hampaita
oikein urakalla ja on oppinut kävelemään kunnolla.

Uusia tuulia on muutenkin luvassa tänä keväänä, koska
mua pyydettiin mukaan Suhupo ry:n hallitukseen. Kivaa,
mä niin tykkään sellaisesta. Oppilaskunnan hallituksetkin
on aikoinaan tulleet mulle tutuiksi ja oon ollut opiskeluaikoina
erilaisissa toimielimissä opiskelijajäsenenä. Innolla odotan,
että pääsen tositoimiin. :)

-Emma-