Vauvateatteri

Käytiin muutama viikko sitten EMMAssa katsomassa Metropolia AMK:n esittävän taiteen

ja varhaisiän musiikkikasvatuksen opiskelijoiden vauvateatteriesitystä. "Elämän aamu" kertoi

tarinan toukasta, joka muuttui lopulta perhoseksi. Esitys oli kokemuksellinen, sitä ei 

katsottu vain paikallaan, vaan katsojatkin pääsivät mukaan liikkumaan ja olemaan

keskellä esitystä. Juttu oli aikuisenkin mieleen, mutta vaikutti siltä, että erityisesti Lenni

nautti teatterista.Yritin selvittää, että olisiko lähiaikoina jossain pääkaupunkiseudulla lisää

vauvateatteria, mutta en ainakaan goolettamalla löytänyt mitään tietoa.

Kertokaa ihmeessä, jos tiedätte tulevista esityksistä. :)

Lenni keskittyi esitykseen. :)

Samalla reissulla kävimme lelumuseossa, jossa oli esillä muunmuassa leluja

eri vuosikymmeniltä. Niitä oli hauska päästä katsomaan miehen kanssa,

kun kumpikin löysi sieltä omia lapsuuden lempparilelujaan. :)

Lelujunien ihmettelemistä.

Päästiin kokeilemaan huispaamista.

Lenni täytti 4 kuukautta ja pituutta pienellä on 65cm ja painoa 7,1kg.

Kävimme mummolassa ja mummi teki juhlapäivän kunniaksi kakun, joka kovasti kiinnosti Lenniä.

Lennin ensimmäinen leikkaus on siis viikon kuluttua.

Tuntuu niin oudolta ajatella, että kohta meillä on ihan erinäköinen poika.

Jos voisin muuttaa asioita, kuten Lennin kaikki syöminongelmat

nyt ja tulevaisuudessa, niin en haluaisi, että se leikataan. 

-Emma-

Oli vappu

Edellinen kirjoitukseni, ja erityisesti mieheni ensimmäinen kommentti halkioista

 herätti paljon keskustelua facebookin halkioyhteisössä. Hyvä että herätti,

näistä asioista on tosi tärkeää puhua. Erilaisten ihmisten hyväksyminen ja

suvaitsevaisuus nousivat pääasioiksi keskustelussa ja voin onnellisena kertoa, että

nykyään, halkiojärkytyksestä selvittyämme olemme mieheni kanssa taas entistä suvaitsevaisempia ihmisiä. :)

Tässä muutamia otteita keskustelusta (luvat julkaisemiseen olen saanut kirjoittajilta):

"Minulle lasteni halkiot eivät ole olleet surun,pelon,murheen tms paikka,enkä ole yhtään sen "parempi" ihminen kuin kukaan muukaan. En ole syyllistänyt itseäni tai ketään muutakaan poikien halkioista,enkä itseäni imettämisen puuttumisesta. Nämä ovat faktoja jonka kanssa eletään. Ennakkoluulottomuus ja avoimuus uudelle,mille tahansa ovat arvoja jotka olen omista lähtökohdistani huolimatta sisäistänyt ja ne ovat niitä arvoja joita haluan lapsilleni antaa elämässä eteenpäin vievänä voimana. Kapeakatseisuus,ennakkoluulot ja tietämättömyys ovat kaiken uuden ja hyvän esteenä elämässä."

"Meilläkin neidin rakas kummitäti on nyt vasta vuosien päästä kertonut, kuinka ensin ihan pelkäsi katsoa vauvaa kasvoihin, kun näytti niin "erilaiselta", mutta nopeasti siihen "tottui" ja hänkin suri kanssani avoimen hymyn menetystä. En ehkä silloin olisi asiaa ymmärtänyt jos olisi silloin kertonut, mutta nyt pystyn ymmärtämään hyvin. Kun pystyy myöntämään itselleen, että erilaisuus pelottaa, pystyy pelolleen tekemään jotain."

 "Kieltämättä noi kommentit kuulostaa ihan hirveiltä tälleen kun itellä on halkio, mutta toisaalta varmasti ihan ymmärrettävä reaktio. Muutenkin tolla epämuodostuma-sanalla on aika negatiivinen kaiku, monet tuntuu ajattelevan, ettei sen kanssa voi elää normaalia elämää ja että näyttää tyyliin hirviöltä tai vähintäänkin epämääräseltä. Johtuu varmasti tietämättömyydestä. Myönnettäköön että eräänkin kerran nuorempana poistuin Husukesta kovin kiukkuisena, siellä kun kehtasivat sanoa, että mulla on epämuodostuma! Enhän MINÄ voi olla epämuodostunut, eihän sellaiset näytä edes ihmisiltä! No epämuodostumahan se on ja mitäpä sitä kieltämään, en vain aiemmin ollut ajatellut koko asiaa."

 Ymmärrän jokaisen keskustelijan näkökulman. :)

Meidän perhe vietti vapun mukavissa tunnelmissa, käytiin

keskustassa pyörimässä, syötiin munkkeja, juotiin simaa ja mentiin ajoissa nukkumaan.

Vappupäivänä käytiin perinteisellä piknikillä Tähtitorninmäellä. 

Ukin sylissä.

Senaatintorilla oli porukkaa.

Ostettiin Lennille meidän mielestä hassu vappupallo, joka sitten vapun jälkeen laitettiin

pojan sängyn viereen, kun ajateltiin, että se tykkää katsella sitä.

Ihmeteltiin sitten muutaman iltana, että miksi Lenni ei suostu käymään nukkumaan

ja yölläkin kun herää, niin ei millään meinaa nukahtaa uudelleen. Alkoi olla jo vähän

neuvoton olo, kunnes sitten mieheni keksi ottaa pallon pois Lennin näköetäisyydeltä.

Poika nukahti samantien eikä ole sen jälkeen ollut nukkumisongelmia.

Huh huh. Nyt tuntuu kamalalta ajatella, että Lenni on ollut vaan tosi peloissaan,

eikä me olla autettu sitä. Onneksi asia selvisi ja nyt on taas rauha talossa. :)

Pelottava pallo.

Lennin ensimmäinen leikkaus on 27.5. Alkaa jännittämään. :)

Aurinkoisia päiviä!

-Emma-

Ajatuksia ja asenteita

Saatiin tietää Lennin huuli- ja ienhalkiosta rakenneultrassa.

Aluksi ei oikein edes tajuttu mistä on kyse. Olin lukenut halkioita käsittelevän

artikkelin Vauva-lehdestä ja tiesin jotain asiasta, mutta miehelläni ei

ollut mitään käsitystä jutusta. Rakenneultrassa meille oli tärkeintä se,

että vauva on terve (halkiohan ei ole sairaus!) ja sukupuolen selviäminen.

Soitettiin ultran jälkeen heti isovanhemmille, että vauva on poika ja sitten vasta sanottiin,

että ai niin, sillä on muuten halkiokin.

Käytiin samana päivänä ulkona syömässä miehen kanssa ja

silloin hän tunnusti, että ei ole ikinä voinut sietää epämuodostumia.

Yritettiin lohduttaa toisiamme, mutta siitä hetkestä eteenpäin

halkio alkoi tuntua mullekin isommalta asialta.

Viikon kuluttua rakenneultrasta käytiin Naistenklinikalla Sikiötutkimusyksikössä.

Vasta siellä tajusin, että halkio saattaa tarkoittaa kehitysvammaisuutta tai

jotain muuta siihen liittyvää oireyhtymää. Vauva tutkittiin tunnin kestäneessä

ultrassa tosi tarkkaan ja kaiken todettiin olevan sen perusteella hyvin.

Multa otettiin lapsivesinäyte ja viisi päivää odotettiin sen tuloksia.

Meidän elämän kamalimmat viisi päivää.

Lopulta selvisi, että vauvalla on normaalit kromosomit ja sen

jälkeen halkio tuntui oikeasti tosi pieneltä jutulta.

Kun Lenni sitten syntyi ja saatiin tietää myös suulakihalkiosta, 

niin se oli ihan alusta asti ihan täydellinen poika.

Mun ensimmäinen kommentti Lennistä olikin, että

onpas se söpö. :)

Olin odottanut jotain ehkä pelottavamman näköistä, mutta Lenni olikin

aivan ihana ja suloinen suurisilmäinen pieni mies.

Välillä saadaan pitkiä katseita, kun käydään Lennin kanssa vaikka kaupassa.

Erehdyin jo raskausaikanakin lukemaan nettikeskusteluja, joissa väitettiin,

että halkiot johtuvat siitä, että äidit ovat raskausaikana käyttäneet huumeita.

Ei olisi pitänyt lukea, tuli vähän paha mieli.

Halkio ei ole kuitenkaan estänyt meitä elämästä tavallista vauva-arkea

ja osallistumasta kaikenlaisiin aktiviteetteihin. Kerron uusille ihmisille

aina avoimesti halkiosta ja kaikesta siihen liittyvästä.

Mitä sitten, jos joku katsoo pitkään. Jos huomaan sellaista, niin alan

yleensä suukottelemaan Lenniä ja kertomaan sille miten

täydellinen ja ihana poika se on ja kuinka paljon äiti sitä rakastaakaan.

Olkoot muut mitä mieltä vaan, mutta mä olen itse sitä mieltä että oma poika on paras poika.

Käytiin Lennin kanssa vauvajumpassa ja sen jälkeen kahvilla Hakaniemen

kauppahallissa, jossa on aivan ihana sisustusliike, josta saa mm. Mailegin

tuotteita. Pitkän harkinnan jälkeen ostin sieltä Willow Treen New Life-veistoksen.

Siinä kuvastuu niin hienosti meidän rakkaus Lenniä kohtaan. <3

-Emma-

Muskari ja soseet

 

Tämän kevään muskari on nyt ohi. Harmi sinänsä, mutta viimeinen kerta

oli hauska tapahtuma, on isovanhemmat ja kummit olivat tervetulleita katsomaan

mitä kaikkea ollaan kevään mittaan siellä tehty. Lennillä on ainakin

ollut tosi hauskaa, vaikka aluksi ajattelin, että onkohan mussukka

liian nuori muskariin. Ensi syksyksi ajateltiin ilmoittaa Lenni rokkimuskariin,

vaikka se onkin lähihoitajan tuloilla aika kallis. On kuitenkin varmasti se arvoinen

ja siitä voisi tulla isän ja pojan yhteinen harrastus. Itse voisin jatkaa Lennin

kanssa syksyllä "tavallisessa" muskarissa. :)

Lenni halusi soittaa itse. :)

Pojan toinen kummitäti kävi alkuvuodesta Yhdysvalloissa ja toi sieltä

ihanan Mother to Son-kirjan tuliaiseksi. Ihania viisauksia äidin ja pojan

erityisestä suhteesta ja hyviä vinkkejä yhteiselon varrelle. :)
 Ajatelmat on jaettu lapsen kehityksen mukaan, tässä muutama
In the beginning-osiosta:
You'll remember his laughter at this age forever.
Remember, he needs to be around you, to hear your voice,
to see you looking at him.
He will need a nap every day for his first five years. So will you.

Toinen meidän perheessä tällä hetkellä kovasti luettu kirja on
ystävältä lahjaksi saatu Kotiruokaa vauvalle. Aloitettiin soseet
vajaa viikko sitten ja kirjassa on kaikki mahdolliset reseptit vauvan
ensimmäisen vuoden ajaksi, alkaen ensimmäisestä perunasoseesta ja muutenkin
hyviä vinkkejä vauvan syöttämiseen.

Halkiosta johtuen Lenni pulauttelee tosi paljon ja sen takia
paino ei ole noussut erityisen hyvin. Yritettiin neuvolan ohjeiden
mukaan antaa maidon lisäksi perunaporkkanavelliä, mutta siitä Lenni
ei tykännyt yhtään. Todettiin, että soseita on pakko alkaa
antaa, kun maitoa meni litratolkulla päivittäin ja poika söi
muutaman tunnin välein. Peruna ei maistunut, mutta mangosose uppoaa
jotenkuten. Tosi pienillä annoksilla mennään vielä tietenkin, mutta
kyllä se tästä lähtee. :)

Hyvää vappua!

-Emma-

Äitin ja pojan lelut

Ystävämme tuo maahan yhdysvaltalaisia Mii-vauvanhoitotuotteita.

Saatiin koekäyttöön tuttipullo, shampoo ja tutinsteriloija.

Pullo on tyylikäs ja vaihdettiin siihen vellitutti, joten syöminen sujuu. :)
Shampoota ei olla vielä kokeiltu, kun Lennillä on vaan pientä haiventa
pää täynnä, mutta tutinsteriloija on ihan loistava keksintö!
Se kulkee nykyään hoitolaukussa mukana joka paikkaan
ja sitä voi käyttää missä vaan. UV-valolla pystyy siis steriloimaankin,
kaikkea sitä oppii. :)
Mii-tuotteet on aika hintavia, mutta on kyllä sen arvoisiakin.

Siellä se tutti steriloituu.

 Hymynaamahelistintä metsästin joka paikasta tai oikeastaan mitä
tahansa tavallista muovihelistintä. Kävin läpi kaikki tavaratalot, supermarketit,
lelukaupat ja lastentarvikeliikkeet, mutta joka paikassa myytiin vaan
pehmohelistimiä tai jotain kummallisia, outoja ääniä pitäviä jättimäisiä
helistinhirvityksiä. Ei yhden yhtä tavallista helistintä.
Käytiin Lennin kanssa sitten eräs päivä läheisellä lastenvaatekirppiksellä
ja näin jossain muiden tavaroiden takana tutunnäköisen kädensijan.
Tadaa! Hymynaamahelistin kahdella eurolla. :)

Tammikuussa syntyneiden leikkipuistotapaamisessa.

Pojalla on alkanut mennä lelut jo välillä suuhunkin asti.
Ollaan kyllä niin ylpeitä vanhempia taas. :)

-Emma-

Kävimme Lennin kanssa... Teurastamossa?

Eilen oli taas meidän lauantai, miehellä oli viikon ainoa vapaapäivä. :)

Viime tiistaina esikoisvauvojen kerhossa satuin kuulemaan,

että perjantaina olisi läheisessä leikkipuistossa vauvojen värikylpy,

joten sinne suuntasimme aamupäivällä.

Lenni ei oikein vielä ymmärtänyt mitään koko hommasta,

mutta ainakin se katseli kiinnostuneena muita vauvoja. :)

Vauvojen värikylvyssä siis vauvat pääsevät kokeilemaan turvallisilla

väreillä (hedelmäsoseilla) taiteen tekemistä.

Värejä saa maistella ja haistella ja kosketella mielin määrin.

Virallisia määritelmiäkin löytyy varmasti, mutta tällä asenteella aikoo meidän

perhe jatkossakin osallistua värikylpyihin. :)

Hyvän lounaspaikkavinkin sain Tommi K:lta Isyyspakkaus-blogista.
Suunnattiin Kalasataman suuntaan osoitteeseen Työpajankatu 2,
entisen Teurastamon Kellohalliin. Teurastamossa järjestetään taidepläjäyksiä,
viime kuussa oli esimerkiksi FoodStock, taidetta ja ruokaa yhdistänyt viikonlopputapahtuma.

 

Kellohalli oli ihana rosoinen ja tehdastyylinen, lisänä paljon designia.

Ihastuin ihan täysin Iittalan Sarjaton- sarjaan,

kun miehen graavilohisalaatti tarjoiltiin sarjan lautaselta. :)

Ruoka oli erinomaista ja hinta-laatu-suhde oli kohdillaan.

Arkilounasaikaan paikalla ei ollut paljonkaan ihmisiä,

mutta voisin kuvitella, että viikonloppujen brunssiaikaan 

paikka on aika täynnä.

Miestä kiinnostivat DJ-laitteet. :)
Lounasaikanakin paikalla soi hyvä musiikki.

Näiden baarijakkaroiden muotoon ihastuttiin. :)
Kellohalli on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka.
Vaunujenkin kanssa ravintolassa oli helppo liikkua ja vähän
meidän Lenniä vanhemmille vauvoille oli käytössä syöttötuoleja.

Hyvää viikonloppua!

-Emma-

Suruaika (ja ilon aiheita)

Meidän onnea on varjostanut viime päivät erittäin surullinen tapahtuma.

Koiramme sai viime syyskuussa eläinlääkäriltä "kuolemantuomion"; korkeintaan

vuosi elinaikaa pahan sydänvian takia, mutta vain puoli vuotta se rakas porskutti 

lääkkeiden avulla. Eutanasian Onni koki 29.3.

Onneksi Lenni ehti tuntea Onnin melkein kolme kuukautta.

Iloisiakin hetkiä ollaan pääsiäisenä koettu.
Ollaan käyty sukuloimassa, syöty erinomaista ruokaa (pasha on lempparia!)
ja Lenni kääntyy sujuvasti vatsalta selälleen.
Poika harjoittelee kovasti jo selältä vatsalleen kääntymistäkin.
Myös esineisiin tarttumista on harjoiteltu.

Born 2013

Käytiin nyt pääsiäisen aikaan parissakin messussa
Temppeliaukion kirkossa. Aivan upea kirkko, kannattaa käydä
tutustumassa. Näin siitä kertoo helsinginkirkot.fi:

 "Kallioon louhittu Temppeliaukion kirkko sijaitsee Helsingin sydämessä, Fredrikinkadun päässä. Erikoisen arkkitehtuurinsa vuoksi vuonna 1969 valmistunut kirkko on Helsingin päänähtävyyksiä. Kirkkosalin kattaa teräsbetonipalkeilla kallioseiniin tuettu, kuparinauhalla verhottu kupoli. Sisäseinät ovat rosoista kalliota ja louhoskivimuuria. Aamupäivisin auringonvalo leviää katon reunaa kiertävästä ikkunarivistöstä alttariseinämälle, jossa alttaritauluna toimii jääkauden aikainen kallionhalkeama."

Kuvat osoitteesta www.panoramio.com.

-Emma-