Äideistä paskin

"Mistä on pikkuprinssit ja meidän neidit tehty?

Mistä on pikkuprinssit ja meidän neidit tehty?
Ei mistään: nykyään on lasten tekemisestä puhuminen kielletty.
Lapsia saadaan, jos käy hyvin ja jos on fertiili
ensimmäisenä kuitenkin luodaan keskustelupalstalle
profiili.

Ryhmäkseni valitsen Kuumeilijat:
näytölleni lävähtää virtuaaliset ovislimat.
Jos vähänkin nippailee, ovis pitää tikuttaa!
Nyt munis irtosi, siis ahkerasti pupuilkaa!

Piiniksen ajan olen sydän syrjällään
voi kunpa Täti ei tulisi kylään!
Haluan jo raskautua, hoidettu on hiiva
toivoa antaa arvoituksellinen haamuviiva...

Viidennen testin jälkeen uskon: minä plussasin!
Mamma sai oman masuasukin!
Siirryn oitis plussanneiden foorumille.
Siellä toivotellaan tarrasukkia masukille.

Milloin on LA, koska mä poksahdan?
Joko saan aloittaa äippäloman?
Sitten koenkin jo supparin
vaapun sisään ovesta synnärin
arvon vielä haluanko epparin
kun maito jo nousee tisuihin
ja saan syliini pienen takiaisen, tisuasukin.

On kyseessä sitten esikko tai pikkukakkonen
äitiystesti on aina monivalintainen.
Pulloilu vai tisuttelu?
Liinailu vai vaunuttelu?
Kesto vai kertsi?
Sivuvaunupinnis vai perhepeti?
Valitse puolesi heti!"

Törmäsin sattumalta ihan loistavaan kirjaan, jonka luin yhdeltä istumalta. Kyseessä on Elina Kilkun Äideistä paskin. Kirja kertoo mustalla huumorilla höystettynä ja rankan sarkastisesti jokaisen äidin riittämättömyyden tunteista. Kun ei riitä, että on ihan hyvä äiti, kun pitäisi olla täydellinen. Uraäitiys ei ole hyväksi lapselle, kotiäitiys ei ole hyväksi lapselle, pulloruokinta, taaperoimettäminen, lapsen hoitoon jättäminen, kestovaippailu, luomuruoka, purkkisoseet... Mistä kaikesta äitejä voikaan kritisoida.

Usein sanotaan, että toiset äidit ovat pahimpia kritisoimaan muiden valintoja, mutta kyllä se pahin itsensä syyllistäjä taitaa olla jokainen äiti itse. Olen ehtinyt syyllistämään itseäni jo monesta asiasta. Ensin siitä, etten pystynyt imettämään Lennin halkion takia, sitten siitä, että olin vauvavuoden aikana välillä niin väsynyt, että aamuisin edes Lennin näkeminen ei piristänyt, sitten siitä etten tehnyt itse soseita, sitten siitä, että Lenni meni päivähoitoon vuoden ja kahden kuukauden ikäisenä. Lista jatkuu ja jatkuu. Tällä hetkellä koen eniten huonoa omaatuntoa siitä, etten ehdi olemaan Lennin kanssa niin paljon kuin haluaisin. On palkkatöitä, yrityksen töitä, Suhupo ry:n asioita, opiskelua, mua viedään niin moneen suuntaan. Eipä Lenni siitä vaikuta onneksi kärsivän, kun joutuu illat olemaan isin kanssa, koska mä olen enemmän äitinä paikalla sitten viikonloppuisin. Itsestäni vaan tuntuu pahalta, kun en osaa tämän paremmin yhdistää työntekoa, koulunkäyntiä ja perhe-elämää. Ja tulee aina niin kova ikävä poikaa.

"Äitiyden lait

1§ Synnytys ja imetys kertovat kaiken äitiydestäsi
Luomualatiesynnytys ilman kivunlievitystä on ainoa oikea tapa synnyttää. Imetys on luonnollista, imettämättä jättäminen pahempaa kuin lapsen kuoliaaksi kiduttaminen. Liian lyhyt imetys merkitsee sairaalloista itsekkyyttä, liian pitkä imetys likaista ja perverssiä äiti-lapsisuhdetta. Kuulut väistämättä jompaankumpaan ryhmään.

2§ Äiti on tietyn näköinen, kokoinen ja ikäinen
Äiti ei saa näyttää kulahtaneelta kotiäidiltä, muttei myöskään siltä, että edelleen itsekkäästi ja turhamaisesti koreillen pitää huolta myös itsestään. Synnytyksen jälkeen äiti laihduttakoon nopeasti, muttei liian nopeasti, sillä se ärsyttää muita äitejä. Liian vanha äiti traumatisoi lapsensa kuolemalla itsekkäästi liian aikaisin. Liian nuori äiti ei ymmärrä mistään mitään. Kuulut väistämättä jompaankumpaan ryhmään.

3§ Tosiäiti rakastaa lastaan ensi silmäyksellä
Vaikka vauva onkin vieras ihminen, johon ehkä pitäisi vähän tutustua ensin, tosiäiti rakastaa rusinaansa täysillä jo viimeistään raskaustestiä ostaessaan. Jos et äitinä tähän pysty, et pysty mihinkään muuhunkaan elämässäsi. Älä missään nimessä luota siihen, että kiintymys syntyy pikkuhiljaa, vaan hankkiudu hoitoon tai mieluummin säästä verovaroja ja syyllisty yksinäsi.

4§ Äitiys on luonteenpiirre
Äidiksi tuleminen muuttaa luonteesi totaalisesti. Hoivaviettisi toimii ihanan lobotomian tavoin, etkä enää kaipaa muuta kuin kotoisia arkiaskareitasi.

5§ Miehen, naisen ja lapsen muodostama ydinperhe on ainoa mahdollinen perhe
Lapsen on ehdottomasti saatava selkeät miehen ja naisen mallit oman kodin seinien sisältä. Tämä on jostain syystä välttämätöntä. Sosiaalinen elämä tulee rajata vain heteroydinperhepiiriin, ties mitkä transulesbohomot muuten värittäisivät lapsen maailmankuvaa."

Kirja sisältö koostuu runoista, listoista, lyhyistä tarinoista, tosielämän karrikoiduista kuvauksista. Rankkaa luettavaa ja pistää miettimään. Äidiksi tuleminen on muutenkin melkoista myllerrystä, joten kun siihen vielä sekoittaa netin anonyymit neuvojat, terveydenhoitoalan asiantuntijat mielipiteineen ja ulkopuolisten, lapsettomien ihmisten kommentit, niin soppa on valmis.

Tsemppiä teille kaikki ihanat ja ihanan epätäydelliset äidit siellä ruudun toisen puolella!
Voimia arkeen ja jaksamista äitiyteen. Ollaan me aika kovia tyyppejä.

-Emma-