Maalari maalasi taloa...

Mulla menee päivät remonttireiskaillessa koulussa ja illat suunnitellen sisustuksia ja tehden kirjallisia tehtäviä koulua varten. Eikä harmita yhtään! Mä olen löytänyt unelma-alani ja jaksan sen takia panostaa tähän.

Opiskelen siis sisustajaksi Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa eli TAKK:issa. Koulutus kestää vuoden ja puolet siitä on remppahommia, kuten maalaamista, tapetointia, sisärakennustöitä ja laatoittamista. Toinen puolikas sitten opiskellaan valo- ja värioppia, sisustussuunnitelmien tekemistä ja muuta vastaavaa. Me siis toisin sanoen opitaan sekä suunnittelemaan että toteuttamaan ne suunnitelmat. Niin mielenkiintoista ja kivaa!

Mun ryhmä sai tehtäväkseen suunnitella ja toteuttaa sisustuksen TAKKin kehitysjohtajan työhuoneeseen. Jokainen teki oman suunnitelman ja kehitysjohtaja itse valitsi niistä mieluisimman. Olin iloisesti yllättynyt kun mun ja mun hyvän koulukaverin suunnitelmat valittiin puoliksi. Alla olevassa kuvassa on mun planssi ja siitä toteutumatta jää nyt vain valokuvakehys, kalenteri ja koristemaalaukseksi seinälle tarkoitettu puu. Huonekalujen järjestyskin miellytti huoneen asukasta. :)

Päästiin perjantaina jo aloittelemaan työhuoneella maalaamista. Ihan kivaa koulunkäyntiä, etten sanoisi. :)

Lenni voi paksusti. Päivähoidossa menee erinomaisen hyvin ja poikanen aina nauraa ääneen kun viedään se aamulla hoitoon. Lenni on hurmannut kaikki muiden lasten vanhemmatkin, eräskin äiti jää kuulemma aamuisin vartiksi leikkimään Lennin kanssa ennen töihin lähtöä.

Meillä suosituimmat lelut on edelleen autot, mutta kirjojen lukeminen on melkein yhtä kivaa kuin leikkiminen.

Nallet rakentavat -kirja on tällä hetkellä suosikki (siinäkin on niitä autoja...). Lennin juttelu on monipuolistunut päivähoidon aloittamisen jälkeen ja konsonantteja se yrittää kovasti sanoa. L ja T tulevat välillä ihan oikein.

Uusimpia sanoja ovat ää (pää), aia (laiva) ja ämmä (ämpäri).

Vapuksi mennään taas Helsinkiin, mutta sitä ennen mun aika kuluu TAKKin kehitysjohtajan työhuoneella. Keskiviikkona pitäisi olla isoimpien juttujen jo valmiina siellä eli kiirettä pitää. :)

-Emma-

Palmusunnuntai

Jee, pääsiäinen on täällä. Jaksan koristella kotia ainoastaan jouluna ja pääsiäisenä, joten nyt on tiput kaivettu esiin. Oltiin meidän pikkunoidan kanssa virpomassa, vaikkakin taitaa äiti ja isi joutua syömään suurimman osan saaliista. Ihan vaan muutamalla ovella käytiin, mutta hauskaa oli ja Lenni taisi olla vähän ihmeissään koko touhusta. Tämä on kyllä ehdottomasti yksi perinne, joka halutaan pitää hengissä. Muistan jotenkin niin elävästi kun itse kävin lapsena virpomassa ja pajunoksien koristelukin oli jäänyt lihasmuistiin, sen verran sujuvasti se meni. Lennin panos pääsiäiskoristeluihin oli Mignon-munan maalaaminen sormiväreillä.

Siitä tuli kyllä hieno.

Lauantaina käväistiin Helsingissä SUHUPO ry:n hallituksen kokouksessa. Sain luvan ottaa kuvan blogia varten kyseisestä tapahtumasta. ;)

Juteltiin tärkeistä asioista ja ollaan miehen kanssa niin innoissamme kaikista jutuista mitä on kehitteillä Suhupossa. Potilasjärjestöjen toiminta on kyllä tärkeää. Suhupon nettisivuille pääset tästä.

Oon kuullut tosi paljon positiivista palautetta tästä blogista viime aikoina, suuri kiitos kaikille.

Tällaista vertaistukea olisin itse kaivannut silloin, kun saatiin tietää, että Lennillä on halkio.

Toivottavasti blogistani on apua siinä samassa tilanteessa tällä hetkellä oleville. :)

Ihanaa pääsiäisen aikaa!

-Emma-

Lauantaita

Lennin ensimmäinen viikko päivähoidossa on nyt ohi ja hyvin meni. Perhepäivähoitaja kehui pikkumiehen maasta taivaisiin ja isi ja äiti on taas niin ylpeitä. Yllättävän helposti on sujunut meidän uudenlainen arki. Uusissa aamu- ja iltapäivärutiineissa on vähän opettelemista, mutta Lenni ei ole moksiskaan. Ainoa mikä harmittaa on se, ettei iltaisin ole tarpeeksi aikaa leikkiä poikasen kanssa, kun se pitääkin nyt laittaa niin aikaisin nukkumaan. Viikonloput onkin nyt meidän perheaikaa ihan eri tavalla kuin ennen. Mies joutui  lauantaiksi töihin, mutta on tehnyt hyvää olla Lennin kanssa kahdestaan. Aamu alkoi leikeillä, telkkarin lastenohjelmilla ja kodin siivoamisella (Lenni osasi hienosti auttaa äitiä pölyjen pyyhkimisessä). Ihana pitkä kävelylenkki aurinkoisessa säässä ja leikkipuiston riemuja.

Mulla vähän niin kuin alkoi viikonloppu jo perjantaina, kun ei tarvinnut kouluun mennä, vaan sen sijaan tehtiin parin koulukaverin kanssa roadtrip Uuteenkaupunkiin. Meidän ryhmätyön aiheeksi oltiin päätetty sisustussuunnittelija Tuija Talvitien haastattelu, joka videoitiin ja näytetään sitten meidän muulle luokalle. Päästiin ihastelemaan Tuijan ihanaa kotia, joka on valittu Suomen kolmanneksi kauneimmaksi. Tuijan blogiin pääset tästä: http://muotoseuraafunktiota.blogspot.fi/ ja Sisustussuunnittelu Talvitie Designin nettivisivuille tästä: http://www.talvitiedesign.com/sisustussuunnittelu-talvitie-design.html. Oli innostava ja motivoiva reissu.

Huomenna sitten meidän perhe käy katsastamassa Andy Warholin näyttelyn Sara Hildénin taidemuseossa.

Näyttelystä on infoa täällä: http://www.tampere.fi/sarahilden/nayttely.html.

Yksi parhaista puolista meidän kodissa on valoisuus. Ikkunat on isoja ja niitä on talon kahdelle puolelle. Aurinko paistaa koko päivän sisään. Tykkään.

Aurinkoista viikonloppua!

-Emma-

Miesten kesken

Sain tilaisuuden olla Lennin kanssa kaksin Lennin viimeisenä päivänä ennen päivähoitoon siirtymistä. Se oli kuitenkin erilaista kuin viikonloppuisin – vain me kaksi. Emma oli jo lähtenyt kouluun, eikä ollut pilaamassa aamurutiineitamme, joihin kuului muun muassa kalsareissa kekkulointi.

 

Tein aamupuuron ja join kahvia. Aamupalan jälkeen lähdimme perhekerhoon kälyni ja veljenpoikani kanssa. Eipä siellä muita isiä näkynyt, mutta ei tuo haitannut, koska yleensä minulla on enemmän keskusteltavaa naisten kuin miesten kanssa. En seuraa urheilua, en tunne autoja. Yhteisten puheenaiheiden keksiminen miesten kanssa on aina ollut vaikeampaa.

Kerhossa Lenni oli kuin kala vedessä, leikki toisten lasten kanssa eikä arastellut missään vaiheessa. Helppohan siinä oli isän olla. Juttelin toisten äitien kanssa lapsista, ja se tuntui ah! niin luonnolliselta.

Kotona laitoin Lennin päikkäreille, mutta ei se halunnut vielä nukkua, vaikka menikin tavalliseen aikaan petiin. Isin kanssa oli kivempaa. Siinä sitten leikittiin (kalsareissa jälleen). Autot ovat Lennin mielestä se kovin juttu, ja nyt on kuvioihin tullut mukaan myös pehmomiekka. Sen käyttöä harjoiteltiin. Sitten päikkärit jo kelpasivatkin. 

Jossain vaiheessa äiti tuli koulusta, ja mummokin tuli kahville. Kauhean lyhyeltä se yhteinen aika Lennin kanssa jäi sitten lopultakin tuntumaan. Onneksi – kyllä, onneksi – Lennillä oli syntyessään halkio, eikä Emma voinut imettää. Pulloruokinnan ansiosta sain hoitaa Lenniä aivan kuten Emmakin, enkä siis vain vaihtaa niitä kuuluisia kakkavaippoja. 

Viime aikoina minun ja Lennin suhteeseen on tullut erityistä syvyyttä. Meillä on kivaa yhdessä. Välillä sitä joutuu olemaan kenkku isi, joka pukee, pesee hampaat ja komentaa. Mutta se nyt on pikkujuttu meidän molempien mielestä. En edes yritä kuvailla, miltä tuntuu, kun Lenni oppii uusia asioita, auttaa kotitöissä tai tulee halaamaan. Rakkaus on tunne, ei sille ole sanoja. 

-Santeri-

Lukulistalla

On ollut melkoista menoa tämä viikko. Maanantaina alkoi mun opiskelut ja Lenniä on ollut hoitamassa

vuorotellen mummi ja täti. Huomenna on sitten miehen vuoro jäädä pojan kanssa kotiin. Hoitopaikassaan

Lenni aloittaa ensi viikolla, joten oli nyt tällainen kevyt alku meidän arjelle ja Lennikin sai rauhassa totutella

olemaan päivät ilman äitiä.

On ollut kyllä mielettömän kivaa koulussa ja tuntuu, että olen vihdoinkin löytänyt oman alani. Upeeta, että

mulla tämän koulutuksen jälkeen mahdollisuus saada töitäkin sisustusalalta, jotenkin ihan käsittämätöntä.

Alaan liittyvien kirjojen ja lehtien lukeminen on nyt saanut ihan uusia ulottuvuuksia ja olenkin jo haalinut

kaikenlaisia kodin remontoimiseen ja laattatöihin liittyviä kirjoja. Ihan omaksi iloksi (ja tulevaisuuden hyödyksi) vaan.

Vaikka meillä onkin kotona aikamoinen oma kirjasto, niin tuolla Ylöjärven kirjastossa on kiva vierailla.

Kuljeskella, selailla kirjoja, istua välillä lukemaan ja parastahan on valloittaa lastenosasto Lennin kanssa.

Rakennus itsessäänkin on ilo silmälle, oon aina tykännyt siitä tosi paljon.

Mun viimeisimmät kirjastolöydöt on Vicki Iovinen Tyttökavereiden opas taaperovuosiin, Suvi Aholan Kamala, ihana äiti ja Paul Reiserin Lapsekas parisuhde. Kaikkia voin suositella, mutta eniten nauroin ääneen lukiessani Vicki Iovinen tekstiä, että jos sen perusteella haluaa kirjansa valita. :)

 (lainaukset kirjasta Tyttökavereiden opas taaperovuosiin)

 "Taaperot ovat niin rajuja ja arvaamattomia, että me äidit yleensä vain reagoimme kriisiin toisensa jälkeen

emmekä ehdi järjestelmällisesti opettaa lasta ymmärtämään hänelle asetettuja odotuksia ja pitämään niistä kiinni. Jos urheiluaiheisesta vertauksesta on apua, niin ajattele, että pelaat puolustajana taskukokoista Michael Jordania vastaan. Et ehdi lainkaan toimia, vaan pelkästään reagoida."

"Taaperoa kiehtovat toiset ihmiset, etenkin toiset hyvin pienet ihmiset, ja tämä tuottaa meille vanhemmille paljon iloa. Jostain syystä me äidit suorastaan juovumme ihastuksesta, kun lapsemme osoittavat kiinnostusta muita lapsia kohtaan. Meistä tulee näiden minipoliitikkojen kampanjapäälliköitä. Etsimme tuntikausia heille leikkitoveria, sovimme milloin tämä tulee meille leikkimään ja milloin me menemme hänen luokseen, mielistelemme mahdollisten kavereitten vanhempia ja menemme aivan sekaisin taaperoperinteisiin kuuluvien kekkereiden järjestämisestä ja sellaisiin osallistumisesta."

"Taapero liittää aivan tavallisiin esineisiin hyvältä tuntuvaa taikavoimaa. Siksi riepu tai nuhjuinen pehmolelu on hänelle niin rakas. Ainoastaan taaperon äiti voi tuntea alastonta pakokauhua: kun tulemme illalla kotiin hoidettuamme ainakin tuhat asiaa taapero vanavedessämme, huomaamme että kallisarvoinen taikakalu on kadonnut jossain matkan varrella. Olen kirjaimellisesti repinyt keltaisia sivuja soitellessani hätääntyneenä pesulaan ja kemikalioon ja lääkärin vastaanotolle löytääkseni kadonneen rievun ennen nukkumaanmenoaikaa."

Lennille on lainassa kirjastosta ja serkkupojalta aivan ihania kirjoja myös, Aristokatit, Koiramäen lapset ja Näkki, Lapsen oma luontokirja sekä Kurkista ja katso taidetta. Isi ja äitikin lukee näitä mielellään. :)

Lenni-prinsessalta vielä terveisiä kaikille! Mikäköhän tossa mun hiuspannassa sitä niin kiehtoo, kun aina pitää saada se omaan käyttöön. :D

-Emma-

Kun lapsi päästää vanhempansa helpolla

Sitähän välillä sanotaan, että ongelmien määrä on vakio. Tai että kukaan ei saa suurempaa taakkaa kuin mitä jaksaa kantaa. Oli niin tai näin, mä tunnen välillä melkeinpä huonoa omaatuntoa siitä, miten helpolla ollaan Lennin kanssa päästy. Kaikki perusasiat on sujuneet aina kaikinpuolin mukavissa merkeissä, joten halkioon liittyvät ongelmat ja leikkaukset on kai sitten se, mitä me tarvittiin sen muuten niin helpon vauva-arjen vastapainoksi.

1. Nukkuminen
Lenni on aina nukkunut hyvin. Ensimmäisen kerran nukkui kokonaisen yön heräämättä kertaakaan 1,5kk iässä. Mä olin raskausaikana varautunut siihen, että yöt ja päivät on samanlaista vauvanhoitoa vaan, mutta toisin kävi. Lenni tuntui tajuavan jo ensimmäisenä yönä synnytyssairaalassa, että mitä siihen vuorokaudenaikaan kuuluu tehdä (muutamaa maitotankkausta lukuunottamatta siis). Yösyötöt loppuivat pari viikkoa ensimmäisen leikkauksen jälkeen eli noin 5kk iässä. Siitä lähtien Lenni on nukkunut 12 tunnin yöunia.
Silloin kun tutti oli vielä käytössä saattoi minimies herätä pari kertaa yössä kitisemään pudonneen tutin perään ja hampaiden puhjetessa on ollut ihan yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä vähän vaikeampia öitä, mutta muuten on tämä unen suhteen suuritarpeinen äippä hyvinkin tyytyväinen. Päiväunista: Vielä 1-vuotissynttäreiden aikaan Lenni nukkui päikkäreitä 30 minuutista 45 minuuttiin, mutta nyt on sekin asia muuttunut parempaa suuntaan ja ukkeli vetelee tunnin-kahden unia päivisin.

2. Syöminen
Imetyspeikkoon en nyt kajoa. Lenni söi maidot pullosta pienenä ja siihen oli tyytyminen. Tuttina oli vellitutti, johon oli tehty ristiviilto ja maito melkeinpä valui ulos pullosta. Ei mitään ongelmia. Sitten siirryttiin soseisiin, ei mitään ongelmia. 7kk iässä alettiin antamaan pojalle sormiruokaa ja koostumukseltaan karkeampia soseita, ei edelleenkään ongelmia. Tällä hetkellä Lenni syö ihan tavallista ruokaa hyvällä ruokahalulla eikä nirsoile minkään suhteen. Isin tekemä kalakeitto on uusin ykkössuosikki. Uudet maut aiheuttaa ensin irvistyksen, mutta lautanen tyhjenee siitä huolimatta. Pikkuhiljaa poikanen opettelee syömään itse lusikalla.

3. "EI"
Taapero ei olisi taapero, ellei se testaisi rajojaan. Yllättävän usein menee kuitenkin kiellot perille.

4. Ja kaikki muu
Ei ole ollut kuin yksi korvatulehdus ja pari nuhaa. Lenni on mielettömän positiivinen ja leppoisa tyyppi.
Ei suurempia kipuiluja hampaiden kanssa, ei vatsavaivoja, ei vierasta ihmisiä. Ja kaikki muutkin kuviteltavissa olevat "helpon lapsen" määritelmät.

Suurin osa mainitsemistani jutuista on sellaisia, jotka ei varsinaisesti ole Lennin "ansiota". Monta kertaa ollaan kuitenkin mietitty miehen kanssa, että kyllä meidät on päästetty helpolla vauvanhoidossa. Ehkä tulevaisuudella on meidän varalle sitten jotain vaikeampia asioita. Ehkä Lennin uhmaikä on aivan hermojaraastavan paha, ehkä seuraava lapsi on vaikkapa koliikkivauva. Jotain varmasti on tiedossa, sitä odotellessa...

Jos ongelmien määrä on vakio, niin on myös rakkauden määrä. Eli tottakai lastaan rakastaa huolimatta siitä, miten rankka vauva- ja/tai taaperoaika sattuu olemaankaan. Tämän tekstin tarkoitus on vain ja ainoastaan ihmetellä sitä, kuinka helppo elämänvaihe tämä viimeisin reilu vuosi meille on ollut.
Ja huokaista helpotuksesta; se ei ole ollutkaan niin vaikeaa kuin etukäteen kuvitteli.

-Emma-

Päivän asut

Nokka vuotaa, yskittää... Lenniä siis. Yli viikon jo kestänyt flunssa, mutta sehän ei pikkumiehen

menoa haittaa. Ollaan jatkettu touhuja ihan normaalisti jättipaketti nenäliinoja mukana.

Vaikka toi talvi nyt saapui uudestaan, niin mun ajatukset on jo ihan keväässä. Niin paljon olen hamstrannut

kivoja kevät- ja kesävaatteita Lennille, että malttamattomana odotan sitä, kun ulos mennessä ei tarvitse pukea kuin se yhden kerroksen ja sitten menoksi. Mulla vaihtelee noi lempparivaatemerkit vähän väliä,

mutta tämän hetken suosikit on Gap, Polarn O Pyret, Benetton ja Villervalla. Ja suurin osa tietysti kirppiksiltä hommattuina. Tässä muutamia äidin silmää miellyttäviä asuja. :)

Po.P:in hihaton paita ja KappAhlin pöksyt. Sinisen ja punaisen yhdistelmä on tosi kiva ja sopii mun mielestä hyvin nimenomaan pienelle pojalle.

Aivan ihana Po.P:in kesäasu, vielä vähän iso, mutta kesällä varmaan just sopiva. :)

Po.P:in paita ja Benettonin ihanan väriset housut.

Villervallan housut (tämänhetkinen lempparivaate!) ja Po.P:in paita. Ja äitin pikku mannekiini. ;)

Oranssi on meillä suuressa suosiossa ja keltaisiakin vaatteita löytyy Lennin kaapista paljon. Minimiestä luullaan aina välillä tytöksi, tiedä sitten johtuuko värivalinnoista. :D

Indikidual-paita (ainakin Halpa-Hallin valikoimissa) ja Po.Pin housut.

Benettonin pöksyt ja paita on Seppälästä.

Ja sitten meidän ihan perus kotiasu. Body on niin tykätty ja käytetty, että tekstit on kuluneet eikä 

siis mitään tietoa merkistä, mutta housut on Po.P:in.

Aurinkoista viikon alkua!

-Emma-