Sitähän välillä sanotaan, että ongelmien määrä on vakio. Tai että kukaan ei saa suurempaa taakkaa kuin mitä jaksaa kantaa. Oli niin tai näin, mä tunnen välillä melkeinpä huonoa omaatuntoa siitä, miten helpolla ollaan Lennin kanssa päästy. Kaikki perusasiat on sujuneet aina kaikinpuolin mukavissa merkeissä, joten halkioon liittyvät ongelmat ja leikkaukset on kai sitten se, mitä me tarvittiin sen muuten niin helpon vauva-arjen vastapainoksi.
1. Nukkuminen
Lenni on aina nukkunut hyvin. Ensimmäisen kerran nukkui kokonaisen yön heräämättä kertaakaan 1,5kk iässä. Mä olin raskausaikana varautunut siihen, että yöt ja päivät on samanlaista vauvanhoitoa vaan, mutta toisin kävi. Lenni tuntui tajuavan jo ensimmäisenä yönä synnytyssairaalassa, että mitä siihen vuorokaudenaikaan kuuluu tehdä (muutamaa maitotankkausta lukuunottamatta siis). Yösyötöt loppuivat pari viikkoa ensimmäisen leikkauksen jälkeen eli noin 5kk iässä. Siitä lähtien Lenni on nukkunut 12 tunnin yöunia.
Silloin kun tutti oli vielä käytössä saattoi minimies herätä pari kertaa yössä kitisemään pudonneen tutin perään ja hampaiden puhjetessa on ollut ihan yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä vähän vaikeampia öitä, mutta muuten on tämä unen suhteen suuritarpeinen äippä hyvinkin tyytyväinen. Päiväunista: Vielä 1-vuotissynttäreiden aikaan Lenni nukkui päikkäreitä 30 minuutista 45 minuuttiin, mutta nyt on sekin asia muuttunut parempaa suuntaan ja ukkeli vetelee tunnin-kahden unia päivisin.
2. Syöminen
Imetyspeikkoon en nyt kajoa. Lenni söi maidot pullosta pienenä ja siihen oli tyytyminen. Tuttina oli vellitutti, johon oli tehty ristiviilto ja maito melkeinpä valui ulos pullosta. Ei mitään ongelmia. Sitten siirryttiin soseisiin, ei mitään ongelmia. 7kk iässä alettiin antamaan pojalle sormiruokaa ja koostumukseltaan karkeampia soseita, ei edelleenkään ongelmia. Tällä hetkellä Lenni syö ihan tavallista ruokaa hyvällä ruokahalulla eikä nirsoile minkään suhteen. Isin tekemä kalakeitto on uusin ykkössuosikki. Uudet maut aiheuttaa ensin irvistyksen, mutta lautanen tyhjenee siitä huolimatta. Pikkuhiljaa poikanen opettelee syömään itse lusikalla.
3. "EI"
Taapero ei olisi taapero, ellei se testaisi rajojaan. Yllättävän usein menee kuitenkin kiellot perille.
4. Ja kaikki muu
Ei ole ollut kuin yksi korvatulehdus ja pari nuhaa. Lenni on mielettömän positiivinen ja leppoisa tyyppi.
Ei suurempia kipuiluja hampaiden kanssa, ei vatsavaivoja, ei vierasta ihmisiä. Ja kaikki muutkin kuviteltavissa olevat "helpon lapsen" määritelmät.
Suurin osa mainitsemistani jutuista on sellaisia, jotka ei varsinaisesti ole Lennin "ansiota". Monta kertaa ollaan kuitenkin mietitty miehen kanssa, että kyllä meidät on päästetty helpolla vauvanhoidossa. Ehkä tulevaisuudella on meidän varalle sitten jotain vaikeampia asioita. Ehkä Lennin uhmaikä on aivan hermojaraastavan paha, ehkä seuraava lapsi on vaikkapa koliikkivauva. Jotain varmasti on tiedossa, sitä odotellessa...
Jos ongelmien määrä on vakio, niin on myös rakkauden määrä. Eli tottakai lastaan rakastaa huolimatta siitä, miten rankka vauva- ja/tai taaperoaika sattuu olemaankaan. Tämän tekstin tarkoitus on vain ja ainoastaan ihmetellä sitä, kuinka helppo elämänvaihe tämä viimeisin reilu vuosi meille on ollut.
Ja huokaista helpotuksesta; se ei ole ollutkaan niin vaikeaa kuin etukäteen kuvitteli.
-Emma-
1. Nukkuminen
Lenni on aina nukkunut hyvin. Ensimmäisen kerran nukkui kokonaisen yön heräämättä kertaakaan 1,5kk iässä. Mä olin raskausaikana varautunut siihen, että yöt ja päivät on samanlaista vauvanhoitoa vaan, mutta toisin kävi. Lenni tuntui tajuavan jo ensimmäisenä yönä synnytyssairaalassa, että mitä siihen vuorokaudenaikaan kuuluu tehdä (muutamaa maitotankkausta lukuunottamatta siis). Yösyötöt loppuivat pari viikkoa ensimmäisen leikkauksen jälkeen eli noin 5kk iässä. Siitä lähtien Lenni on nukkunut 12 tunnin yöunia.
Silloin kun tutti oli vielä käytössä saattoi minimies herätä pari kertaa yössä kitisemään pudonneen tutin perään ja hampaiden puhjetessa on ollut ihan yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä vähän vaikeampia öitä, mutta muuten on tämä unen suhteen suuritarpeinen äippä hyvinkin tyytyväinen. Päiväunista: Vielä 1-vuotissynttäreiden aikaan Lenni nukkui päikkäreitä 30 minuutista 45 minuuttiin, mutta nyt on sekin asia muuttunut parempaa suuntaan ja ukkeli vetelee tunnin-kahden unia päivisin.
2. Syöminen
Imetyspeikkoon en nyt kajoa. Lenni söi maidot pullosta pienenä ja siihen oli tyytyminen. Tuttina oli vellitutti, johon oli tehty ristiviilto ja maito melkeinpä valui ulos pullosta. Ei mitään ongelmia. Sitten siirryttiin soseisiin, ei mitään ongelmia. 7kk iässä alettiin antamaan pojalle sormiruokaa ja koostumukseltaan karkeampia soseita, ei edelleenkään ongelmia. Tällä hetkellä Lenni syö ihan tavallista ruokaa hyvällä ruokahalulla eikä nirsoile minkään suhteen. Isin tekemä kalakeitto on uusin ykkössuosikki. Uudet maut aiheuttaa ensin irvistyksen, mutta lautanen tyhjenee siitä huolimatta. Pikkuhiljaa poikanen opettelee syömään itse lusikalla.
3. "EI"
Taapero ei olisi taapero, ellei se testaisi rajojaan. Yllättävän usein menee kuitenkin kiellot perille.
4. Ja kaikki muu
Ei ole ollut kuin yksi korvatulehdus ja pari nuhaa. Lenni on mielettömän positiivinen ja leppoisa tyyppi.
Ei suurempia kipuiluja hampaiden kanssa, ei vatsavaivoja, ei vierasta ihmisiä. Ja kaikki muutkin kuviteltavissa olevat "helpon lapsen" määritelmät.
Suurin osa mainitsemistani jutuista on sellaisia, jotka ei varsinaisesti ole Lennin "ansiota". Monta kertaa ollaan kuitenkin mietitty miehen kanssa, että kyllä meidät on päästetty helpolla vauvanhoidossa. Ehkä tulevaisuudella on meidän varalle sitten jotain vaikeampia asioita. Ehkä Lennin uhmaikä on aivan hermojaraastavan paha, ehkä seuraava lapsi on vaikkapa koliikkivauva. Jotain varmasti on tiedossa, sitä odotellessa...
Jos ongelmien määrä on vakio, niin on myös rakkauden määrä. Eli tottakai lastaan rakastaa huolimatta siitä, miten rankka vauva- ja/tai taaperoaika sattuu olemaankaan. Tämän tekstin tarkoitus on vain ja ainoastaan ihmetellä sitä, kuinka helppo elämänvaihe tämä viimeisin reilu vuosi meille on ollut.
Ja huokaista helpotuksesta; se ei ole ollutkaan niin vaikeaa kuin etukäteen kuvitteli.
-Emma-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!