Arvonta: Cats let nothing darken their roar

Ihanan Dekoron ihana Katja halusi ryhtyä yhteistyöhön mun blogin kanssa. Piakkoin 

sivupalkkiin ilmestyy Dekoron mainos ja yhteistyö aloitetaan arvonnalla.

Sain Katjalta arvottavaksi Noa Bembibren suunnitteleman Cats Let Nothing Darken Their Roar

-seinäkalenterin vuodelle 2015. Kalenterilla on 10v-juhlavuosi meneillään ja onhan se edelleen aivan

yhtä valloittava kuin aiemminkin. Kalenteri on valmistettu Suomessa.

Kalenteriin pääset tutustumaan tästä.

Tehtävä:
Vieraile verkkokaupassa: http://www.dekoro.fi/

ja palaa tähän blogitekstiin kirjoittamaan kommenttina, että olet mukana arvonnassa. Arvonta
suoritetaan viikon kuluttua kaikkien kommentoineiden kesken. :)

-Emma-

Dekoro&Kaarnalaiva

Olen tällä hetkellä työharjoittelussa Tampereen Tullintorilla sijaitsevassa liikkeessä.

Tai oikeastaan kahdessa, koska samassa tilassa on kahden ystävyksen omat yritykset

Dekoro ja Kaarnalaiva. Edellinen keskittyy lähinnä kodin säilytysratkaisuihin ja jälkimmäinen

lahjatavaroihin ja koriste-esineisiin. Tapasin yrittäjät Katjan ja Sirpan KotiVisio-messuilla ja

kävin kysymässä heiltä harjoittelupaikkaa. Eikä kaduta yhtään! Voisinpa melkein harkita
ihan uraa tältä sisustusalan alueelta. :)

Työnkuvaan kuuluu paljon muutakin kuin varsinaisia myyjän töitä.
Tänään esimerkiksi koristelin urakalla keksejä tarjottavaksi perjantain pienimuotoisessa
Halloween-tempauksessa. Olen somistanut näyteikkunoita, purkanut tavaroita pakkauksista ja
hinnoitellut niitä, toiminut valokuvausassistenttina, askarrellut ja viihdyttänyt lapsiasiakkaita.

Suurimpia haasteita mulle tuottaa Ikean somistussääntöjen ja muiden käytäntöjen unohtaminen.
Siellä sain ensikosketukseni tähän myyntihommaan, mutta onhan se ihan eri asia olla töissä
kansainvälisessä jättifirmassa kuin pienessä sisustusliikkeessä. Mielenkiintoista tietysti nähdä
nämä ääripäät heti peräjälkeen, mutta kyllä se Ikea mulle valitettavasti on vähän jäänyt päälle.

Ehkä paras hetki tähän mennessä tässä harjoittelussa on ollut se, kun viereisen sisustusliikkeen
myyjä kävi kehumassa mun tekemiä näyteikkunoita. Tuli niin hyvä mieli. Kyllä mä tän homman osaan. :)

Joulujutut on jo saapuneet liikkeeseen ja Kaarnalaiva myy aivan ihania joulukortteja.

:)

-Emma-

Halloween

Remontoin tossa pari viikkoa sitten Lennin huoneen. Pinnat kaipasivat vähän päivitystä ja sainpa

siinä samalla suoritettua yhden tutkinnonosankin koulua varten. Huonekalutkin vaihtoivat samalla paikkaa

ja haluttiin tehdä Lennille ehdottomasti oma pieni lukunurkkaus. Siitä tulikin ihan kiva ja lentokonehylly

pääsi kunnolla käyttöön. Miehillä on ollut nyt tapana joka ilta lueskella autokirjoja Lennin huoneessa.

Voisin siitä remontista kirjoittaa jossain vaiheessa enemmänkin ja esitellä pikkumiehen uuden valtakunnan.

Huoneen ovi pitää vaihtaa ja seinälle laittaa pari taulua, eli sellaista pientä viimeistelyä vaille valmista on.

Me järjestettiin lasten omat Halloween-juhlat nyt jo vähän etuajassa.

Lapsilla oli kivaa ja vatsat on täynnä hurjia herkkuja.

Tässä pari kivaa ideaa Halloweeniin, jos joku ensi viikonloppuna on juhlia järjestämässä. :)

Omenalohkojen väliin pieniä vaahtokarkkeja = hurjat, mutta herkulliset hampaat.

Jääkäsi verenpunaisessa (mehu)boolissa, vanha klassikko.

Rocky Roadsit on aina hyviä. Hämähäkinseittejä voi askarrella jätesäkeistä.

Vessan oveen askartelin silmät ja ihan vaan vessapaperista käärinliinat tälle hurjalle muumiolle. :D

Kurpitsa-raukka on saanut haarukan ohimoon. Mandariineille piirsin naamat mustalla permanenttitussilla.

Piippurasseista ja tikkareista tuli hauskoja hämähäkkejä lapsille kotiinviemisiksi. :)

Monta juttua (mm. tämä ja tämä) jäi toteuttamatta ajanpuutteen vuoksi. Ensi vuonna sitten. Ei toisaalta

haluttu, että juhlat on liian pelottavat, kun omakin poika on vielä niin pieni. Olisi kiva joskus järjestää kunnon kauhujuhlat aikuisille. ;)

Hurjan jännittävää Halloweenin aikaa!

-Emma-

Suhupo ry:n hallituksen jäsenen tervehdys

Suhupo ry:n uusi jäsentiedote on ilmestynyt!

Toivottavasti kaikki yhdistyksen jäsenet on jo omansa saaneet.

Mä olin tällä kertaa kirjoittanut hallituksen jäsenen tervehdyksen:

"Juhannus vuonna 2012. Pötköttelin mökillä aitassa ja luin Vauva-lehteä, jossa 

kerrottiin pojasta, jolla oli huuli-suulakihalkio. Raskauteni oli melko alussa.

Helteinen elokuun päivä samana vuonna. Rakenneultra Kätilöopiston sairaalassa. Saimme tietää, 

että meille on tulossa poika. Tulen aina muistamaan kätilön sanat: ”Nyt näyttää valitettavasti siltä, 

että vauvalla on huulihalkio.” Samana iltana pidimme juhlat sukulaisille ja ystäville sukupuolen 

selviämisen kunniaksi ja näytin ylpeänä kaikille ultraäänikuvia vauvasta.

Tammikuun 8. päivä vuonna 2013. Olin juuri synnyttänyt ihanan, kauniin pienen pojan. 

Synnytyksen jälkeen varmistui, että lapsella on oikeanpuoleinen huuli-ien-suulakihalkio.

Nyt tämä Lenni-poika on jo vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen taapero. Lenni tykkää 

autoista ja kirjoista, palapeleistä ja piirtämisestä. Isiä ja äitiä on kiva hauskuuttaa ja jokainen 

vastaantulija saa nähdä iloisen, veitikkamaisen hymyn.

Ensikosketukseni halkioihin oli hyvin pinnallinen enkä olisi ajatellut asian tulevan sen läheisemmäksi. 

Tietysti oli jonkinlainen järkytys kuulla, että vauvalla on halkio, mutta se johtui lähinnä siitä, 

ettei siihen ollut osannut varautua. Oli kuitenkin hyvä saada tietää halkiosta jo raskausaikana, 

jotta pystyimme valmistautumaan vähän erilaiseen vauva-arkeen.

Olen todennut tässä muutaman vuoden aikana, että internetistä löytyy kaikenlaista tietoa 

halkioista ja paljon hyödyllistä tietoa löytyykin. Kaikkea ei kuitenkaan kannata 

purematta niellä. Jos jokin asia askarruttaa, niin suosittelen olemaan ensisijaisesti yhteydessä 

Husukeen. En kuitenkaan voi vähätellä vertaistukea, joka on ollut ainakin meidän tapauksessamme 

kultaakin kalliimpaa. Facebookin tukiryhmät ja Suhupo sekä tietysti kaikki toisten halkioperheiden kohtaamiset Husukessa ja Suhupon jäsentapaamisissa ovat olleet hyödyksi, kun mikä tahansa asia syömisestä korvien putkituksiin on pyörinyt mielessä. Itsekin haluan olla mukana tukemassa tuoreita halkiovanhempia, ja siksi kirjoitan blogia elämästämme osoitteessa leveamminhymyilevaperhe.blogspot.fi. Lennin ansiosta meillä ainakin hymyillään leveämmin kuin ennen!"

 Syysterveisiä!

-Emma-

Äi-i au-aa oh-a?

Lenni puhuu niin paljon, että nyt taitaa olla lähellä se hetki, kun toivoisi sen olevan vähän aikaa hiljaakin. :D

Kahden sanan lauseet on yleisimpiä, mutta välillä saadaan kuulla kolmenkin sanan yhdistelmiä.

Tänään poikanen halusi auttaa mattojen laittamisessa takaisin lattialle siivouksen jälkeen ja kun ei meinannut onnistua, niin kysyi: "Äi-i au-aa oh-a?" (äiti auttaa kohta?). Välillä Lennin puheen ymmärtäminen vaatii multa ja mieheltäkin vähän tulkintaa, mutta useimmiten ymmärretään Lenniä ihan hyvin. Asiayhteys paljastaa monien sanojen merkityksen. Lenni sairasti just elämänsä toisen korvatulehduksen ja osasi hienosti kertoa korvakivusta sanomalla "oo-a i-ee". Konsonanteista sen verran, että T, K, P, L ja R antaa odottaa itseään, mutta S-kirjain suhisee mukavasti monissa sanoissa.

Paljon on ollut juhlan aihetta viime aikoina. Mulle tuli ikää 29 vuotta (vielä ei ole ikäkriisiä, ehkä sitten vuoden kuluttua...), Lennillä oli nimipäivä, serkuilla synttäreitä ja ristiäiset.

Käytiin synttärikahveilla mun siskon luona ja Santeri teki mansikkajuustokakun.

Täti teki Lennille ehkä maailman hienoimman nimpparikortin. <3

Pikku prinsessa Isabella 5v.

Ai niin, ja tämä pikkumies täytti 1v9kk.

En päässyt meidän luokan sisustussuunnittelukilpailussa edes esittelemään suunnitelmaani asiakkaalle, mutta oppimisen kannalta suunnitelman tekeminen oli hyödyllinen kokemus. En olekaan ennen ymmärtänyt, miten paljon koneen ääressä istumista ja kirjallisia töitä sisustussuunnittelu pitää sisällään. Hyvillä mielin siis eteenpäin ja mulla onkin jo mielessä keinoja hyödyntää uutta osaamistani. Siitä ehkä jossain vaiheessa lisää

täällä bloginkin puolella. ;)

 Tämä viikonloppu rentoudutaan oman perheen kesken ja huomenna piipahdetaan mummolassa.

Ensi viikon olen kotona remppahommissa, kun laitan Lennin huoneen seinät kuntoon ja saan samalla suoritettua yhden tutkinnonosan.

-Emma-

Rulla

Aika menee taas niin nopeasti! Koulussa meillä on teoriaopiskelua eli sisustussuunnittelua ja kaikkea siihen

liittyvää, kuten valo- ja värioppia. Meillä on oikea kohde, johon suunnitellaan sisustus Pientä pintaremonttia -tyylisellä leikkimielisellä kilpailulla. Yllättävän paljon aikaa ja vaivaa saa nähdä yhden 

sisustuksen eteen. Nyt oon kolmen päivän ajan melkein ympäri vuorokauden tehnyt suunnitelmaa

ja tänään sain vihdoinkin kalusteet suunniteltua oikeille paikoille. Ei ole helppoa hommaa, mutta niin kivaa kuitenkin. Asiakkaiden toiveet ei vastaa ollenkaan mun omaa sisustustyyliä, joten haastetta löytyy. Vielä pitää kalusteluetteloa tehdä, laskea maalien menekit ja tehdä planssi valmiiksi. Nää jutut tulee mun uniinkin. On se jännä, miten voi ihminen olla näin kiinnostunut jostain asiasta. Jos en kouluhommia tekisi, niin kuitenkin käyttäisin vapaa-aikani johonkin sisustukseen liittyvään.

Oltiin pari viikkoa sitten lastenkulttuurikeskus Rullassa arkkitehtuurinäyttelyn avajaisissa.

Päästiin tutustumaan lasten suunnittelemiin majoihin ja osallistumaan avaruuskaupungin tekemiseen.

Lenni hoiti piirtämisen ja talon sisustuksen, äiti toimi tällä kertaa vain avustajana.

Ei oltu aikaisemmin käyty Rullassa, joten pitihän sitä käydä nukketeatterinäyttelykin samalla reissulla katsomassa. Lenni tykkäsi kovasti ja 25. lokakuuta pitää taas mennä käymään, kun näyttely vaihtuu lasten suunnittelemaan Dinolandia-näyttelyyn. Rullan nettisivuille pääset tästä.

Harmitti, kun mun arkkitehdiksi opiskeleva pikkusisko ei päässyt meidän mukaan näyttelyyn, mutta luotan siihen, että Lenni saa tädiltään arkkitehtuurikasvatusta jatkossa enemmänkin. Mua itseäni kiinnostaisi sisustusarkkitehdin opinnot. Ehkä sitten joskus...

 Ihanaa syksyä kaikille!

-Emma-