tiistai 26. maaliskuuta 2013

Ruokailu

Halkiosta johtuen Lennin syöminen oli aluksi hieman haastavaa.
Olin niin väsynyt synnytyksen jälkeen, että nukuin aika pitkään ja sillä aikaa
osaston hoitajat syöttivät Lenniä tuttipullolla, rinnalle häntä ei edes
yritetty saada aluksi. Olin tosi tietämätön vauvoista ja kun hoitajat sanoivat, että vauva syö noin neljän tunnin välein, niin luulin, että useammin ei saa syöttää.
Sairaalassa ollessamme pullon tuttina oli vellitutti (ilman mitään ristiviiltoja)
ja Lenni oli kiukkuinen, kun ei saanut syötyä kunnolla. Määrät olivat aluksi
tosi pieniä, mutta luulimme, että Lenni ei enempää halua syödäkään,
kun hän alkoi kränisemään kesken ruokailun.Nyt ymmärrän tietysti, että se johtui turhautumisesta, kun maitoa ei tullut kunnolla vääränlaisesta tutista johtuen.
Imettää yritin rintakumin avulla, mutta ei se onnistunut.
Sairaalassa Lenni sai luovutettua äidinmaitoa ja kotona ollessamme lypsin
omaa maitoa, jota tosin ei missään vaiheessa hirveästi tullut ja lopetinkin
koko homman vähän ennen kuin Lenni täytti kaksi kuukautta.
Korvikkeella on nyt menty kokonaan sen jälkeen.
Pian kotiutumisemme jälkeen tajusimme myös, että maitoa tulee pullosta tosi
huonosti ja teimme ristiviillon vellituttiin. Syöminen nopeutui ja helpottui heti.
Sen jälkeen ei ole mitään ongelmia oikeastaan ollutkaan.

Lenni päivän ikäisenä isin hellässä huomassa. :)
Halkiovauvoilla usein menee enemmän ilmaa vatsaan syödessä,
mutta Lenni on suuremmilta vatsavaivoilta onneksi säästynyt.
Välillä vähän kipristää vaan. 
Soseet aiotaan aloittaa neuvolan ohjeiden mukaan ja saa sitten nähdä,
että ilmaantuuko niiden kanssa jotain uusia ongelmia. :)


Tässä syömisjutussa hyvä puoli on se, että voimme miehen kanssa
osallistua tasapuolisesti Lennin syöttämiseen. Ainoa asia, mikä
harmittaa on se, että olisin halunnut imettää ja lypsämisestäkin
luopuminen oli aika kova paikka.
Noh, kaikkea ei voi tässä elämässä saada. :)

Tässä vielä ihana laulu, jota on tullut kuunneltua viime aikoina paljon.
Kyseessä siis Jukka Kuoppamäen Pieni mies.


-Emma-

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Koti

Muutama sananen meidän kodista...
Muutettiin puolisen vuotta sitten miehen työsuhdeasuntoon.
Aikaisempi kotimme oli omistusasunto ja 30 neliötä isompi kuin tämä nykyinen,
joten totuttelemista on ollut. Aloitettiin karsimalla kaikki ylimääräinen tavara
ja vietiin ne joko kokonaan pois kierrätyskeskukseen tai säilöön kellariin.
Vielä vähän aikaa sitten tuntui kuitenkin että tavaraa oli edelleen liikaa, joten
karsin melkein kaikki turhat koriste-esineet pois.
Nyt on jotenkin tosi rauhallinen tunnelma kotona ja pienet huoneet tuntuvat
melko avarilta.

Sohvapöytä odottaa maalaamista. :)

Asumme vilkkaan, ison tien varrella, mutta liikenteen ääniä ei kotiimme kuulu.
Tämä on just hyvä paikka, tosi lähellä keskustaa, mutta kuitenkin sopivan syrjässä
ja ulkoilumahdollisuudet on loistavat.


Harrastetaan kirjoja, niiden keräämistä ja lukemista. :)


Kotimme sisustus on pikkuhiljaa muotoutunut.
Ollaan osa huonekaluista ostettu uutena, mutta suurin osa on perittyjä tai
kirppislöytöjä. Ei noudateta mitään tiettyä sisustustyyliä, koska
innostun niin helposti uusista jutuista.

Semmosta tällä kertaa.
Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Emma-

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Menneiden muistelua

Nyt on sitten vietetty sitä meidän omaa viikonloppua, kun miehellä on ollut
eilinen ja tämä päivä vapaana. Eilen meillä oli oikein lastenkutsut, kun saimme vieraaksi ystävämme lapsineen. Meteliä riitti, mutta on lapset aina vaan niin ihania. Ja Lennin leluillekin tuli kunnolla käyttöä. Vieraat olivat kohteliaita ja siivosivat ne kuitenkin takaisin paikoilleen illan päätteeksi. ;)
Mies teki herkulliset jätskiannokset kaikille vaniljajäätelöstä, viinirypäleistä, omenoista ja kiivistä. Maistui hyvältä ja melkein jopa terveelliseltä hedelmien ansiosta.

Saatiin maailman hienoin pääsiäiskortti ystävän lapsilta. :)

Tänään äiti sai vähän omaa aikaa -  nyt on kynnet ja ripset ja kulmakarvat 
kunnossa. :)


 Muisteltiin tuossa yks päivä, kun Lenni oli kylvetetty ja peitelty nukkumaan, että miten ihana meidän hääpäivä olikaan. Tänä vuonna siitä tulee kuluneeksi kaksi vuotta.



Mehän mentiin naimisiin vuosi tapaamisen jälkeen, mutta missään vaiheessa ei tahti tuntunut liian nopealta. Kaikki on aina edennyt omalla painollaan ja hyvin luonnollisen tuntuisesti. Tällä hetkellä ei ole sen suurempia murheita meidän elämässä ja ollaan aidosti, oikeasti onnellisia.

Puhuttiin myös Lennin halkiosta ja siitä, että olihan se aluksi suuri järkytys.
Kuten eräs ihminen, joka oli juuri saanut tietää omalla vauvallaan olevan halkio sanoi, niin tuntui kuin se ajatus "täydellisestä vauvasta" olisi kadonnut.
Nykyään huvittaa vähän, että itsekin ajatteli noin, koska Lenni olisi paljon epätäydellisempi ilman halkiota. :)

-Emma-

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Rauhallinen sunnuntai

Vuorotyötä tekevä mies aiheuttaa sen, että viikonloppuja meidän perheessä
vietetään silloin kun mies sattuu olemaan vapaalla, eli ei
valitettavasti tänä viikonloppuna. Aamulla ehdittiin syömään onneksi koko
perhe rauhassa aamiainen pitkän kaavan mukaan, ennen kuin miestä
kutsuivat työt alkoholidementikkojen parissa.
Lennin kanssa ollaan kuitenkin vietetty kahdestaan ihanan rauhallinen
sunnuntai. Ulkoilua, kirjoja, lauluja ja koiran ja kissan touhujen ihmettelemistä.


Nyt on äitikin rentoutunut, vaikka unet ovatkin viime öinä jääneet vähiin.
Lenni on nyt lyhyessä ajassa oppinut niin paljon uusia asioita, että taitaa
pienet aivot käydä ylikierroksilla öisinkin. :)
Alkava viikko onkin niin touhua täynnä, että kaikkea tänään
kerättyä energiaa kyllä tarvitaankin.
 
Loppuun vielä kuva isän ja pojan iltasatuhetkestä.
Välillä on vaikea muistaa, että Lenni on vasta 2 kk vanha, 
kun se katselee niin keskittyneenä kirjojen kuvia. :)


-Emma-

torstai 14. maaliskuuta 2013

Tänään se saapui

Kutsu ensimmäiseen leikkaukseen siis. Toukokuun puoleenväliin menee,
mutta liian pian mun mielestä se silti on. Tuskin kukaan äiti kovin
mielellään lapsensa laittaa leikattavaksi. 
Kirurgi Huuli- ja suulakihalkiokeskuksessa kertoi, että useimmat äidit alkavat itkeä
nähdessään lapsensa leikkauksen jälkeen ja ihan vain sen takia, että
lapsi näyttää niin erilaiselta eikä ollenkaan siltä omalta tutulta pikkuiselta.


Poika on jo pitkään hymyillyt ja höhöttänyt ja suurin höhötys tuli, kun koiramme Onni oli oma hölmö itsensä ja pyöri ympyrää. Se oli siis niin hassua. :)
Samoin neuvolasta saatu hymynaama on tosi hassu. 
Tänään kuitenkin tuli ihan ensimmäinen oikea nauru ja
voin ylpeänä sanoa, että se nauru tuli mulle.
Halkiovauvan hymy on jotain niin valloittavaa ja hurmaavaa.
Sydän sulaa.

 
-Emma-

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Halkiovauva

Lenni on nyt hieman yli kaksi kuukautta vanha. Suloinen, jäntevä, suurisilmäinen pikkumies. Hymy on hieman leveämpi kuin useimmilla vauvoilla, Lennillä on nimittäin huulihalkio. Tai itseasiassa vielä enemmänkin, eli myös ien- ja suulakihalkio.


Rakas poikamme syntyi melkein kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Huuli- ja ienhalkioista tiesimme etukäteen, koska rakenneultrassa onneksemme ne näkyivät. Suulakihalkiokin oli todennäköinen ja sellainenhan sitten pojalta löytyi. Aluksi olimme järkyttyneitä, että lapsellamme on tuollainen "poikkeavuus", mutta nopeasti totuimme ajatukseen. Nyt tuntuisi oudolta, jos Lenni olisi "normaali" vauva.


Halkiothan saa hienosti korjattua ja arkielämässä ne vaikuttavat vain syömisen suhteen. Lenni syö tuttipullosta, jonka tuttina on vellitutti, johon olemme tehneet vielä ristiviillon. 


Lenni on kaikinpuolin ihana vauva ja olemme niin ylpeitä vanhempia. 

-Emma-