torstai 20. helmikuuta 2014

Äi-i, i-a-aa ja ii-aa

Kolme kertaa ehdittiin tänä talvena pulkkailemaan, sitten suli lumet. :D Hyvä että tuli käytettyä vauvapulkkaa edes sen verran, vaikka taitaa se vielä ensi talvenakin olla ajankohtainen vempele. Mä tykkäisin enemmän, että olisi kovat pakkaset ja paljon lunta, mutta nyt tää onneton talvi kyllä jo riittää ja me aletaan pikkuhiljaa odotella kevättä. Käytiin seurakunnan järjestämässä laskiaisriehassa ja siellä pikkuiset Hippo-hiihdon osallistujat kilpailivat ilman suksia, sauvojen kanssa juosten. Hyvä ettei hiihtoja peruttu, vaikkei lunta ollutkaan. Sen verran tärkeä juttu se varmaan monille lapsille oli.


Lenni fanittaa koiria ja ajateltiin, että se tykkäisi käydä koiravaljakkoajelulla.
Noh, ilme kertoo kaiken.


Koirat sanoo Lennin mielestä "äi, äi, äi", hevonen "i-a-aa" ja paloauto "ii-aa, ii-aa". Sanaa "i" (isi) tyyppi on hokenut jo pitkään ja vähän aikaa sitten tuli se kauan odotettu "äi-i". Eli joo, vähän on meidän pikkuherralla vielä hakusessa konsonantit, joista ollaan kuultu vain M, N, J ja välillä jonkinlainen H. Viime kesänä, siis ennen Lennin suulaensulkua, olin kuulevinani ukkelin sanovan K-kirjaimen. Otin asian puheeksi puheterapeutin kanssa ja on se kuulemma periaatteessa mahdollista, mutta yleensä konsonantit alkaa ilmaantua vasta suulakihalkion korjaamisen jälkeen. Moni uusi tuttavuus ei Lennin halkioista tiedä ja heidän korviinsa pojan höpöttely kuulostaa varmaan aika hassulta.
Miehen kanssa me ymmärretään noita konsonanttivajaita sanoja.


Niin ja sitten Lennillä on lisäksi omia sanoja, jotka on hyvin yksipuolisia konsonanttien suhteen. Yritä siinä nyt sitten saada selvää, että mahtaako poika tarkoittaa palloa ("anno") vai pyytääkö se jotain (anna eli "änna"). Puheterapia alkaisi sitten 3-vuotiaana, mutta kyllä mua jo vähän mietityttää, että kuuluuko konsonanttien puuttua vielä tässä 4 kuukautta leikkauksen jälkeen. Olisi niin kiva, että päiväkodissakin hoitajat ja kaverit ymmärtäisivät Lenniä. :)


Meillä alkaa koti olla hienosäätöä vaille valmis. Mitä nyt tarttee enää maalata keittiön katto ja parit huonekalut, ommella päiväpeitto ja muutamia muita juttuja, vaihtaa väliovet, uusia keittiö... Pikkujuttuja. ;)

Oikein makoisan ihanaa viikonloppua!

-Emma-



torstai 13. helmikuuta 2014

Helsinkiläisrouva muutti maalle

Niin me sitten muutettiin pois Helsingistä, miehen kotiseudulle
Ylöjärvelle. Appivanhemmat asuvat parin kilometrin päässä,
miehen veli perheineen vielä lähempänä. Uuteen paikkaan 
muuttamisessa on aina parasta se, että pääsee tutustumaan
erilaiseen ympäristöön ja maailman näkee uusin silmin, kun
kaikki ympärillä ei olekaan ihan tuttua ja tylsää. Ollaan tehty
pitkiä kävelylenkkejä koko perhe ja mies on näyttänyt mulle
ja Lennille lempparipaikkojaan. Tämä oli mun kahdestoista
muutto nyt aikuisiällä eikä toivottavasti tarvitse nyt vähään
aikaan muuttaa. Nykyinen kotimme on asunto, jossa mieheni
asui 5-vuotiaaksi asti. Hauskaa, että Lennikin saa viettää täällä
lapsuuttaan. 75-neliöinen kolmio Ylöjärven keskustassa, suht
lyhyt matka Tampereelle, lapsiperheelle ihanteellinen paikka.
Me tykätään!




Mulla on suuria suunnitelmia opiskelujen ja töiden suhteen,
mutta saa nähdä toteutuuko niistä mitkään. Peukut pystyyn.
Mies aloitti just uudessa työssään ja viihtyy hyvin. Mä harkitsin
jossain vaiheessa ryhtyväni perhepäivähoitajaksi, mutta totesin
sitten ettei musta kyllä ole siihen hommaan. Lennissäkin pelkästään
on ihan riittävästi työtä, kun pikkumies tekee nyt noita hampaita
oikein urakalla ja on oppinut kävelemään kunnolla.




Uusia tuulia on muutenkin luvassa tänä keväänä, koska
mua pyydettiin mukaan Suhupo ry:n hallitukseen. Kivaa,
mä niin tykkään sellaisesta. Oppilaskunnan hallituksetkin
on aikoinaan tulleet mulle tutuiksi ja oon ollut opiskeluaikoina
erilaisissa toimielimissä opiskelijajäsenenä. Innolla odotan,
että pääsen tositoimiin. :)



-Emma-