Helsinkiläisrouva muutti maalle

Niin me sitten muutettiin pois Helsingistä, miehen kotiseudulle

Ylöjärvelle. Appivanhemmat asuvat parin kilometrin päässä,

miehen veli perheineen vielä lähempänä. Uuteen paikkaan 

muuttamisessa on aina parasta se, että pääsee tutustumaan

erilaiseen ympäristöön ja maailman näkee uusin silmin, kun

kaikki ympärillä ei olekaan ihan tuttua ja tylsää. Ollaan tehty

pitkiä kävelylenkkejä koko perhe ja mies on näyttänyt mulle

ja Lennille lempparipaikkojaan. Tämä oli mun kahdestoista

muutto nyt aikuisiällä eikä toivottavasti tarvitse nyt vähään

aikaan muuttaa. Nykyinen kotimme on asunto, jossa mieheni

asui 5-vuotiaaksi asti. Hauskaa, että Lennikin saa viettää täällä

lapsuuttaan. 75-neliöinen kolmio Ylöjärven keskustassa, suht

lyhyt matka Tampereelle, lapsiperheelle ihanteellinen paikka.
Me tykätään!

Mulla on suuria suunnitelmia opiskelujen ja töiden suhteen,
mutta saa nähdä toteutuuko niistä mitkään. Peukut pystyyn.
Mies aloitti just uudessa työssään ja viihtyy hyvin. Mä harkitsin
jossain vaiheessa ryhtyväni perhepäivähoitajaksi, mutta totesin
sitten ettei musta kyllä ole siihen hommaan. Lennissäkin pelkästään
on ihan riittävästi työtä, kun pikkumies tekee nyt noita hampaita
oikein urakalla ja on oppinut kävelemään kunnolla.

Uusia tuulia on muutenkin luvassa tänä keväänä, koska
mua pyydettiin mukaan Suhupo ry:n hallitukseen. Kivaa,
mä niin tykkään sellaisesta. Oppilaskunnan hallituksetkin
on aikoinaan tulleet mulle tutuiksi ja oon ollut opiskeluaikoina
erilaisissa toimielimissä opiskelijajäsenenä. Innolla odotan,
että pääsen tositoimiin. :)

-Emma-