Suulaen sulku, osa 2

Leikkauksen jälkeisenä aamuna soitettiin heti herättyämme Husukeen.

Lenni oli kuulemma syönyt aamupuuron hyvällä halulla ja leikkinyt hoitajien

kanssa. Lähdettiin paikalle ja siellä se poikanen pötkötteli hoitajan sylissä 

maitoa juomassa. Ilo oli suuri molemminpuolin, kun nähtiin pikku tyyppi.

 Lenni oli ihan oma itsensä ja päivä meni leikkiessä. Ruokakin maistui.

Kipulääkkeitä Lenni sai säännöllisesti, mutta supoista se ei tykännyt yhtään.

Illalla päädyttiinkin antamaan lääkkeet suun kautta, kun suppo aiheutti

sellaisen raivoisan huudon, jota ei meinannut saada loppumaan.

Mummi ja ukki kävivät moikkaamassa meitä.

Mies lähti yöksi kotiin ja mä jäin sairaalaan. Lenni oli vaikea saada

nukkumaan, kun siis tuttia ei saa käyttää neljään viikkoon leikkauksesta.

Se nukkui lopulta tunnin verran ja sitten heräsi selvästi kivuissaan.

Vähän morfiinia ja unet jatkuivat. Seuraavana päivänä meidän oli jo

tarkoitus lähteä kotiin, mutta pojan syöminen oli hankalaa ja muutenkin

toipuminen tuntui ottaneen takapakkia. Juttelin asiasta hoitajien kanssa

ja vaikka asiaan kuulemma kuuluu, että pari päivää leikkauksen jälkeen

puudutteet ei enää vaikuta ja lapsi on kivuliaampi, niin sovittiin, että

jäädään vielä yhdeksi yöksi osastolle. Pyysin päästä tapaamaan

puheterapeuttia ja saatiinkin aika samalle päivälle. Se oli siis ihan vaan

sellainen infokäynti mahdollisesta tulevasta puheterapiasta eikä sinne

olisi tarvinnut ottaa poikaakaan mukaan, mutta otin kuitenkin.

Lennin höpöttely on kuulemma ihan ikäisensä tasolla ja poika

osaa käyttää kielen kärkeä taitavasti jutellessaan. Kerroin, että Lenni 

sanoi kerran kesällä K-kirjaimen ja vaikka sen ei pitäisi olla mahdollista 

ennen suulaen sulkua, niin joitakin poikkeuksia terapeutin mukaan löytyy.

Lupaavaa siis kaikin puolin. :)

Seuraava yö ei ollut erityisen mukava.

Pitkän taistelun jälkeen sain Lennin nukkumaan ja se nukkuikin tunnin.

Sitten se valvoi kolme tuntia, kunnes yöhoitaja tuli antamaan kipulääkettä

ja sanoi, että jos menen käytävälle odottamaan, niin hän nukuttaa Lennin.

Tunnin odottelin, kunnes hoitaja tuli ulos huoneesta ja ehdotti, että

menisin leikkihuoneen sohvalle nukkumaan, koska Lenni nukkuu niin

kevyttä unta. Kolmen tunnin unet siellä ja sitten siirryin takaisin meidän

huoneeseen, jolloin Lenni tietysti heräsi ja meidän päivä alkoi. Huh huh.

Husukessa oli jotenkin tosi kotoisaa. Majailtiin päiväsalissa koko aika,

mutta ei se meitä haitannut. Ihan samanlainen huone sekin periaatteessa on

kuin muutkin ja itseasiassa mä mielummin nukuin siinä sohvalla kuin potilas-

huoneen lattialla patjan päällä. Henkilökunta oli aivan ihanaa ja Lennistä

pidettiin hyvää huolta. Muiden vanhempien kanssa oli mukava välillä jutella.

Kun oltiin lähdössä pois sairaalasta, hississä tuli vastaan sama laboratoriohoitaja,
joka otti Lenniltä verinäytteet ennen leikkausta. Hän muisti pojan vielä ja sanoi, 

ettei voi ikinä unohtaakaan. Lennistä tuli kuulemma tämän hoitajan lempparipotilas. :)

Kotona on asiat alkaneet sujumaan. Lenni syö vähintään yhtä hyvin kuin

ennenkin, vaikkakin se harmittaa, että joudutaan syöttämään sille vain noita

ihan sileitä soseita nyt kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen. Kipulääkkeitä meni

kotona vain parin päivän ajan. Tuttia poika kaipailee, mutta uniräsyn päälle 

naamalleen heittäytyminen näköjään ajaa melkein saman asian. Lenni on ihan

oma itsensä, yhtä nauravainen ja touhukas. Kaikki meni hyvin ja varmasti menee

jatkossakin. Mutta onneksi seuraavaan leikkaukseen on vielä paljon aikaa. :)

-Emma-