Suomessa syntyy vuosittain 130 halkiovauvaa, joten halkiot ovat
maassamme yleisimpiä kasvojen alueen epämuodostumia. Halusin
taas kertoa vähän muidenkin halkiolasten elämästä, joten
tässä olisi pienen, keskosena syntyneen Niko-pojan tarina.
Nimiä ei ole muutettu.
23-vuotias Jonna ja 29-vuotias Jani tapasivat 2 vuotta sitten netissä
ja aikansa siellä keskusteltuaan päättivät käydä kahvilla. Nopeasti kävi
selväksi, että tässä se nyt on, tuleva elämänkumppani, eikä kuuden
vuoden ikäerokaan haitannut. Pian seurustelun aloittamisen jälkeen Jani
muutti Jonnan luokse ja kuukauden kuluttua siitä pari meni kihloihin.
Jonna opiskeli vaateartesaaniksi ja Jani työskenteli myyjänä
turvapuhelinyrityksessä. Janilla oli entisestä suhteesta
pieni tyttö, joka tuli sujuvasti osaksi Jonnankin elämää. Asiat olivat
mallillaan, kunnes erinäisten asioiden seurauksena Jonna päätyi lääkäriin
munuaisultraan. Siinä selvisi, että toinen munuainen on alempana kuin
toinen ja jos se entisestään vielä laskeutuisi, niin saattaisi se aiheuttaa sen,
että Jonna ei pystyisi saamaan lapsia. Tieto oli shokki. Vaikka Jonna ja
Jani olivat olleet yhdessä vasta vähän aikaa, päättivät he yrittää lasta
kun siihen oli vielä mahdollisuus. Jonna raskautuikin heti ensimmäisellä
yrittämällä. Ilo oli suuri ja odotusaika meni aluksi hyvin.
Raskausviikolla 29 Jonna joutui sairaalaan raskausmyrkytyksen takia.
Vauva vietti vielä neljä päivää äitinsä vatsassa, kunnes tilanne
meni niin pahaksi, että Jonnalle oli pakko tehdä suunniteltu
hätäsektio. Poikavauva sieltä tuli, pituutta 35cm ja painoa 1050g.
Jonna kertoo, että Janin läsnäolo sektiossa oli ensiarvoisen
tärkeää, varsinkin kun vauvan synnyttyä selvisi, että hänellä on
molemminpuolinen huulihalkio sekä toispuoleinen ien-suulakihalkio.
Aluksi halkiot tuntuivat Jonnasta ja Janista pelottavilta, koska
he eivät olleet osanneet ollenkaan varautua asiaan eivätkä
tienneet halkioista mitään. Nopeasti he kuitenkin tottuivat poikansa
poikkeavaan ulkonäköön ja olivat sinut asian kanssa.
Vauva sai nimekseen Niko. Hän vietti elämänsä ensimmäiset
päivät keskoskaapissa Lastenklinikalla, mutta pääsi sitten
siirtymään jatkohoitoon Kätilöopistolle, jossa vanhemmatkin
pääsivät enemmän osallistumaan poikansa hoitoon. Kätilöopistolta
Niko siirtyi perheen kotipaikkakunnan keskussairaalaan, josta
pääsi lopulta kotiin muutama päivä sen jälkeen, kun hänen olisi
pitänyt lasketun ajan mukaan syntyä. Sairaalassa ollessaan Niko
oli saanut ravintonsa nenä-mahaletkun kautta, mutta kotona syöminen
lähti sujumaan tuttipullosta vellitutin avulla. Jonnan ja Janin oli
ollut tarkoitus mennä naimisiin raskausaikana, mutta avioliitto
solmittiin vasta Nikon synnyttyä.
Nikon huulihalkioiden leikkausta oli alunperin suunniteltu
marraskuulle, mutta paino ei ollut vielä noussut vaadittavaan
viiteen kiloon, joten leikkaus on joulukuussa. Jonna kertoo,
että tuntuu niin pahalta, kun ihmiset katsovat Nikoa "kuin
halpaa makkaraa" poikkeavan ulkonäön takia. Perheen elämä
on ollut raskasta, mutta tukea ja voimia he saavat läheisiltä
ihmisiltä. Vauva-arki on lähtenyt sujumaan hyvin ja vaikka
kotiutumisen jälkeen lääkärikäyntejä oli viikoittain, niin nyt
niitä on jo paljon harvemmin. Niko on reipas miehenalku,
joka juttelee ja nauraa paljon. Ihan lempparipuuhia on
katsella kun äiti neuloo tai kuunnella kun isä soittaa kitaraa.
Nikolle tuli juuri ikää puoli vuotta, onnittelut!
Ja paljon tsemppiä perheelle tuleviin leikkauksiin. :)
-Emma-
Nimiä ei ole muutettu.
23-vuotias Jonna ja 29-vuotias Jani tapasivat 2 vuotta sitten netissä
ja aikansa siellä keskusteltuaan päättivät käydä kahvilla. Nopeasti kävi
selväksi, että tässä se nyt on, tuleva elämänkumppani, eikä kuuden
vuoden ikäerokaan haitannut. Pian seurustelun aloittamisen jälkeen Jani
muutti Jonnan luokse ja kuukauden kuluttua siitä pari meni kihloihin.
Jonna opiskeli vaateartesaaniksi ja Jani työskenteli myyjänä
turvapuhelinyrityksessä. Janilla oli entisestä suhteesta
pieni tyttö, joka tuli sujuvasti osaksi Jonnankin elämää. Asiat olivat
mallillaan, kunnes erinäisten asioiden seurauksena Jonna päätyi lääkäriin
munuaisultraan. Siinä selvisi, että toinen munuainen on alempana kuin
toinen ja jos se entisestään vielä laskeutuisi, niin saattaisi se aiheuttaa sen,
että Jonna ei pystyisi saamaan lapsia. Tieto oli shokki. Vaikka Jonna ja
Jani olivat olleet yhdessä vasta vähän aikaa, päättivät he yrittää lasta
kun siihen oli vielä mahdollisuus. Jonna raskautuikin heti ensimmäisellä
yrittämällä. Ilo oli suuri ja odotusaika meni aluksi hyvin.
Raskausviikolla 29 Jonna joutui sairaalaan raskausmyrkytyksen takia.
Vauva vietti vielä neljä päivää äitinsä vatsassa, kunnes tilanne
meni niin pahaksi, että Jonnalle oli pakko tehdä suunniteltu
hätäsektio. Poikavauva sieltä tuli, pituutta 35cm ja painoa 1050g.
Jonna kertoo, että Janin läsnäolo sektiossa oli ensiarvoisen
tärkeää, varsinkin kun vauvan synnyttyä selvisi, että hänellä on
molemminpuolinen huulihalkio sekä toispuoleinen ien-suulakihalkio.
Aluksi halkiot tuntuivat Jonnasta ja Janista pelottavilta, koska
he eivät olleet osanneet ollenkaan varautua asiaan eivätkä
tienneet halkioista mitään. Nopeasti he kuitenkin tottuivat poikansa
poikkeavaan ulkonäköön ja olivat sinut asian kanssa.
Vauva sai nimekseen Niko. Hän vietti elämänsä ensimmäiset
päivät keskoskaapissa Lastenklinikalla, mutta pääsi sitten
siirtymään jatkohoitoon Kätilöopistolle, jossa vanhemmatkin
pääsivät enemmän osallistumaan poikansa hoitoon. Kätilöopistolta
Niko siirtyi perheen kotipaikkakunnan keskussairaalaan, josta
pääsi lopulta kotiin muutama päivä sen jälkeen, kun hänen olisi
pitänyt lasketun ajan mukaan syntyä. Sairaalassa ollessaan Niko
oli saanut ravintonsa nenä-mahaletkun kautta, mutta kotona syöminen
lähti sujumaan tuttipullosta vellitutin avulla. Jonnan ja Janin oli
ollut tarkoitus mennä naimisiin raskausaikana, mutta avioliitto
solmittiin vasta Nikon synnyttyä.
Nikon huulihalkioiden leikkausta oli alunperin suunniteltu
marraskuulle, mutta paino ei ollut vielä noussut vaadittavaan
viiteen kiloon, joten leikkaus on joulukuussa. Jonna kertoo,
että tuntuu niin pahalta, kun ihmiset katsovat Nikoa "kuin
halpaa makkaraa" poikkeavan ulkonäön takia. Perheen elämä
on ollut raskasta, mutta tukea ja voimia he saavat läheisiltä
ihmisiltä. Vauva-arki on lähtenyt sujumaan hyvin ja vaikka
kotiutumisen jälkeen lääkärikäyntejä oli viikoittain, niin nyt
niitä on jo paljon harvemmin. Niko on reipas miehenalku,
joka juttelee ja nauraa paljon. Ihan lempparipuuhia on
katsella kun äiti neuloo tai kuunnella kun isä soittaa kitaraa.
Nikolle tuli juuri ikää puoli vuotta, onnittelut!
Ja paljon tsemppiä perheelle tuleviin leikkauksiin. :)
-Emma-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!