Suulaen sulku on ohitse. Maanantaina aamupäivällä mentiin osastolle.
Yksi potilashuone oli remontissa, joten meidät majoitettiin päiväsaliin.
Lennille tuli ruoka keittiöltä ja kun tyyppi oli saanut syötyä, käytettiin se
labrassa ja hammaslääkärillä. Lenni hurmasi laboratoriohoitajat ja
hammaslääkäri kehui Lennin kieltä aktiiviseksi. :D
Osastolle palattuamme tavattiin anestesialääkäri, joka suositteli Lennille
esilääkitystä ennen leikkausta, koska poju on jo yli puolivuotias.
Kysyttiin myös sisäelinten tutkimisesta ultraäänellä, koska oltiin kuultu,
että halkiolapsilta ne tutkitaan usein jo heti syntymän jälkeen. Lääkäri
kuitenkin totesi, että kyllä olisi oireita jo tähän ikään mennessä tullut,
jos siellä olisi jotain pielessä. Eli ei ultraa Lennille. Korvalääkärikin
piipahti meidän luona ja sanoi, että poitsun korvat luultavasti putkitetaan
leikkauksen yhteydessä, että tyyppi kuulisi paremmin. Sinänsä liimakorvistahan
ei kuulemma haittaa ole, ainoastaan kuulo on huonompi. Selvä.
Mies lähti töihin ja mä jäin Lennin kanssa osastolle. Loppupäivä meni
leikkiessä ja Lenni innostui kävelytuolilla juoksemaan pitkin käytävää.
Iltasaduksi luettiin ihanaa kirjaa nimeltä Hetkiä äidin kanssa.
Muutama kyynel vierähti enkä olisi millään halunnut laittaa Lenniä nukkumaan.
Poika oli onneksi onnellisen tietämätön seuraavan aamun tapahtumista ja söi
vielä tuttia tyytyväisenä. Usean suukon jälkeen peittelin Lennin vuoteeseen.
Lenni olisi vielä aamulla jatkanut mielellään unia, mutta hoitaja tuli herättämään
meidät puoli kahdeksalta. Vaihdettiin vaippa ja vaatteet ja Lenni sai esilääkityksen.
Meni ehkä viisi minuuttia, kun poika muuttui aika hassuksi ja naureskeli mulle ja
paikalle ilmaantuneelle isälleen ihan ilman mitään varsinaista syytä. Oli melko
lohdullista laittaa tyyppi hoitajan matkaan kohti leikkaussalia niin hyväntuulisena.
Miehen kanssa vähän itkeskeltiin, mutta ei se yhtä rankkaa ollut kuin ensimmäisellä
leikkauskerralla.
Sairaalan henkilöstöravintolan aamiainen maistui meille ja sitten lähdettiin kaupungille
kuluttamaan aikaa. Keväällä huulen korjauksen yhteydessä ostettiin Lennille
Marimekon mansikkapaita muistoksi, tällä kertaa haettiin kokonainen asukokonaisuus
H&M:ltä. Soiteltiin osastolle vähän väliä, kunnes sitten puoli kahdelta
saatiin kuulla, että Lenni on saapunut heräämöstä. Pieni mussukka nukkui vatsallaan,
sidottuna kiinni sänkyyn. Kummassakin jalassa oli kanyyli ja naamassa vähän verta.
Poika heräsi pian, kun kuuli meidän äänet ja saatiin ottaa se syliin. Syömistä ja juomista
ei suositella vuorokauteen leikkauksen jälkeen, mutta Lennillä oli niin kova nälkä, että
se sai vähän maitoa ja purkillisen mangososetta, sen lempparia. Enempää ei voitu antaa,
koska olisi saattanut käydä niin, että Lenni olisi niellyt liikaa verta, sille olisi tullut huono
olo ja se olisi oksentanut, mikä ei olisi ollut leikkaushaavalle hyväksi. Oltiin osastolla iltaan
asti. Lenni vietti aikaa sylissä nukkuen. Vieressä suhisi höyryhengityslaite, joka helpotti
pojan hengittämistä. Olin jo etukäteen päättänyt meneväni kotiin leikkauksen jälkeiseksi
yöksi, kuten Husukessa suositellaan, ja kysyin vielä hoitajilta, että mitä he ovat asiasta mieltä.
Ei äidistä kuulemma mitään hyötyä sairaalassa olisi siinä vaiheessa ollut, joten lähdettiin kotiin.
Koko ajan oli ikävä poikaa. Soitettiin yöhoitajalle vielä ennen nukkumaanmenoa ja saatiin
kuulla kaiken olevan hyvin.
Lennin toipumisesta kerron pian lisää. :)
-Emma-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!