Konsonanttipuutos

Ihmeellinen kevät ollut tähän asti, ei voi muuta sanoa. Oli t-paitakelit, käytiin keinumassa ja ulkona viihtyi. Sitten satoi räntää ja nyt taas aurinko paistaa. Lennin talvihaalari on jo jäänyt pieneksi, joten toivottavasti ei tule ainakaan pakkaskelejä enää.

Juttelin yksi päivä koulukaverini, 2-vuotiaan pojan äidin kanssa siitä, missä iässä hänen lapsensa oli oppinut juomaan pillillä. Lennillähän on tällä hetkellä ikää 1v3kk ja sen ikäisenä oli tämä kaverin pikkupoika kyseisen taidon oppinut aikoinaan. Ajattelin, että voitaishan mekin kokeilla, ei siinä mitään menetä ja samana iltana testattiin smoothien juomista pillillä. Ja hyvin sujui. Aluksi poikanen pureskeli pillinpäätä, mutta sitten hoksasi miten homma toimii. Äiti ikuisti tilanteen kameralla ja Lenni taputti itselleen ihan innoissaan. :)

Pillillä juominen siis onnistuu, mutta tätä äitiä huolestuttaa nyt ihan muut asiat. Konsonantit puuttuu edelleen melkeinpä kokonaan Lennin puheesta. Sanoja tulee kyllä, mutta ei niitä varmaan muut edes ymmärrä sanoiksi, kun esimerkiksi "kiitti" on Lennin kielellä "ii-i". (On muuten ihan ylisöpöä kun pikkumies kertoo ruokapöydässä vatsan olevan nyt täynnä sanomalla ii-i.) Suulakihalkion leikkauksesta on melkein 7 kuukautta ja leikkauksen aikaan meille sanottiin ensimmäisten konsonanttien ilmestyvän parin kuukauden kuluttua. Hassua kyllä, jonkinlaisen R-kirjaimen Lenni saa kurlauspäristettyä kurkussaan, mutta se onkin sitten ainoa M-, N- ja J-kirjainten lisäksi, ja sekin tulee vain kun Lenni matkii autojen ääntä. Lennillä on kova tarve jutella ja välillä se selvästi hämmentyy, kun ei ymmärrä miten konsonantteja muodostetaan. Te muut halkiolasten vanhemmat, pitäisikö jo varata aika puheterapiaan vai onko Lenni vielä liian pieni?

*Kurlauspärinä* (eli brumm brumm) vaan. :)

-Emma-