Anja Snellman: Pääoma

Sain joululahjaksi Anja Snellmanin kirjan Pääoma.

Luin joskus teoksen julkaisemisen aikoihin muutaman kirja-arvostelun

siitä ja äitinikin sanoi, että kannattaisi varmaan lukea kyseinen teos.

Ja voin sanoa, että kannatti. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi

yhtä paljon innostunut jostain kirjasta enkä ole malttanut lopettaa 

lukemista, vaan yöunien kustannuksella olen kahlannut sivuja eteenpäin.

Snellman kirjoittaa isosiskostaan Marjatasta eli Marusta, joka syntyi vuonna 1944

ja kuoli 2011. Marulla oli lievä kehitysvamma, nivelreuma ja suulakihalkio.

"Kuolemasi jälkeen joku sanoi minulle, etteivät kitalaki- ja huulihalkioiset opi

koskaan kunnolla hymyilemään, sillä heille ei vauvaikäisenä tai myöhemminkään

paljoa ilmeillä, ainakaan iloisesti, kun he ovat niin oudon näköisiä. Sinunkin

hymysi oli kuin rako kasvoissa, amorinkaareton ylähuuli kuin taskunreuna,

palkeenkieli. Parantumaton haava."

Pääoma on kirja perheestä, jonka vanhemmat ovat lähteneet evakkoon
Viipurista vuonna -44, heti Marun syntymän jälkeen. Sodan aikaiset
kauhut ovat vaikuttaneet vanhempiin, isä on alkoholisoitunut ja väkivaltainen,
 äiti kärsii mielenterveysongelmista. Anja on rauhan ajan lapsi ja Maru on
selvästikin vanhemmilleen vain ikävä muistutus sodasta. Maru ei ole saanut
tarvitsemaansa hoitoa ja reuma vie suuren osan hänen toimintakyvystään
jo parikymppisenä.  Marun puhe ei koskaan ollut kovin hyvää ja hänen elämänsä
 loppupuolella pikkusisko Anja joutui toimimaan Marun tulkkina muille.
Maru ei koskaan mene naimisiin, ei saa lapsia, käy kyllä töissä, mutta ystäviä
tai kodin ja työn ulkopuolista elämää hänellä ei ole. Lapsena Anja häpesi siskoaan,
mutta aikuisiällä oppi arvostamaan tätä.

"Emme koskaan puhuneet Marun kanssa Joaquin Phoenixistä, Tom Burkesta tai
Palefacesta, jotka ovat staroja huolimatta operoiduista ylähuulistaan, äijistä joille
ylähuuli on melkeinpä tavaramerkki. Myös Tutankhamonilla on arveltu olleet
kitalakihalkio."

Anja yrittää selvittää DNA-tutkimusten avulla, että mistä Marun kaikki
vaivat ovat johtuneet, mutta lopullista ratkaisua ei tule. Maru vaikuttaa
kaikkeen; sisko on Anjan menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, hän näkee
Marun omissa lapsissaankin. Maru on se asia, jonka läpi Anja katsoo kaikkea.

"Minä sain pienenä tartunnan. Sen nimi oli Maru."

Rivien välistä pystyy lukemaan rakkauden siskoa kohtaan, katkeruuden,
huonon omatunnon omasta terveydestä ja normaalista elämästä, ja erityisesti
suuren kysymyksen; miksi? Miksi Maru eikä Anja?
Tämä kirja kannattaa lukea.

-Emma-