Syksy

Piti olla itse yhteydessä Huuli- ja suulakihalkiokeskukseen, mutta saimme

kuin saimmekin kaivatun tiedon; Lennin seuraava leikkaus on lokakuun lopussa.

Siinä suljetaan suulaki. Odotettavissa siis taas kipuja ja syömisongelmia, mutta
selvittiin me edellisestäkin leikkauksesta, niin selvitään tästäkin. Välillä ei enää muistakaan,
että Lennillä on halkio, vaikkakin huulen arpi on melko silmiinpistävä. Mutta ei sitä
halkiotakaan huulessa lopulta huomannut enää, kun niin tottui pienen pojan ulkonäköön. :)
Jännä on ollut huomata, miten huuliplastian jälkeen on suulaen halkio alkanut kaventua.
Näyttää siltä, että ienhalkiokin on pienempi, mutta voihan se olla vain kuvittelua tai
sitten todella pojan kasvun myötä tapahtunutta muutosta.

Nyt on sitten syksy ja meidän ihanan touhukas arki on alkanut!
Säännöllisesti harrastetaan vauvajumppaa ja muskaria. Syyskuun lopussa päästään
toivottavasti aloittamaan rokkimuskari, joka on sen verran erikoiselta kuulostava juttu,
ettei ryhmää ole saatu vielä täyteen. Värikylvyissä aiotaan käydä ja ensi viikolla lähdetään
ihmettelemään Kiasman vauvojen värileikkiä, josta tietoa löytyy täältä. Vauvakino,
vauvojen tanssiesitys, mahdollinen vauvasirkuskurssi ja tietysti paljon vaunulenkkejä
ja lounastreffejä mammakavereiden kanssa, niistä on meidän syksy tehty. :)

Ihan omia, kotoa poistumista vaativia harrastuksia ei tällä äipällä voi oikein olla
miehen vuorotyön vuoksi. Lukeminen on tietysti mun juttu, mutta haaveilen siitä, kun pääsen taas
harrastamisen nimissä suunnittelemaan meidän sisustusta. Vuosi sitten kävin Työväenopiston
sisustussuunnittelun peruskurssin ja intoa riittäisi jatkaa siellä opittujen asioiden harjoittelemista.
Mutta mistä sitä aikaa saikaan ostaa lisää? Pohjapiirustuksenkin tekemiseen saisi kulumaan hetken
jos toisenkin. Henkireikiä mulle on ne hetken, kun mies lähtee pojan kanssa vaunulenkille tai kun pääsen
tapaamaan kavereita ihan vain tunniksi pariksi. Niiden hetkien avulla jaksaa taas yllättävän hyvin.

Pakko vielä suositella hyvää lounaspaikkaa! Helsingin Pitäjänmäessä on ravintola nimeltä Dylan Pink,
jossa käväisimme mammakavereiden kanssa syömässä. Tilaa oli hyvin ja vaunujen kanssa mahtui liikkumaan. Syöttötuoleja löytyi enemmän kuin useimmista ravintoloista ja lapsille oli oma leikkinurkka. Ruoan hinta-laatu-suhde oli erinomainen ja kuulemma erityisesti paikan sunnuntaibrunssi on kokemisen arvoinen.
Dylan Pinkin kotisivuille pääset tästä.

-Emma-