Ryhmähenkeä

Eilen bussissa tuli meille ennestään tuntematon nuori nainen kysymään,

että onko Lennillä huulihalkio. Myönsin asian ja ajattelin, että onkohan tällä

naisella itselläänkin halkiollinen lapsi, mutta sitten katsoin häntä tarkemmin

ja huomasin tuskin erottuvan arven hänen huulessaan. Emme ehtineet vaihtaa

kuin muutaman lauseen, koska jäimme Lennin kanssa seuraavalla pysäkillä,

mutta saimme hyväntuuliset tsemppaukset seuraavaan leikkaukseen ja 

kohtaamisesta jäi todella hyvä fiilis. Ehkä sitä eri tavalla nykyään kiinnittää

itsekin ihmisten ulkonäköön huomiota, kun välillä huomaan katsovani 

itseänikin peilistä, että näkyykö huulessa arpea. :D

Kävimme kaupassa täydentämässä sosevarastoja päästyämme sairaalasta 

huulenkorjausleikkauksen jälkeen ja vauvanruokahyllyllä eräs mies katsoi 

Lenniä pitkään ja sanoi että "samassa veneessä ollaan". Hänellä itsellään

oli melko hyvin korjattu oikeanpuoleinen huuli-ien-suulakihalkio. Juttelimme

aiheesta vähän pidempään ja mies antoi sähköpostiosoitteensakin, jos meille

 tulee kysyttävää. Yllättäen tuttavapiiristäkin on alkanut löytyä halkiollisia ihmisiä.

Kaikista vaikeuksista ja ongelmista huolimatta halkiolla tuntuu olevan yhteisöllistävä

vaikutus. Juuri tuon kaupassa tapaamamme miehen kommentti, samassa veneessä ollaan,

sai tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sama juttu on muidenkin halkiollisten

ihmisten ja halkiolasten vanhempien kanssa. Kai se on sitä vertaistukea parhaimmillaan.

Jossain määrin olen kiitollinenkin Lennin halkiosta, koska muuten olisi jäänyt

monta mukavaa ihmistä tapaamatta. :)

Vauvanvaatteita...

Niitä löytyy. Minä ja anoppi tykätään kierrellä kirppiksillä ja mukaan

tarttuu melkein aina jotain Lennille. Tällä hetkellä poika käyttää koon 74 vaatteita

 ja me oltaisiin hukuttu kaikkiin pieneksi jääneisiin, ellei raskaana oleva tuttu olisi 

ottanut isoa kassillista niitä ja loput kolme Ikea-kassillista saatiin vietyä kirppikselle.

Käyn säännöllisesti läpi kaikki Lennin vaatteet, otan pieneksi jääneet sivuun ja

laitan isompia tilalle. Niin, niitä viimeksi mainittujakin on jo ihan kiitettävä määrä.

Tavoitteena olisi, että jokaista vaatetta ehtisi käyttää edes kerran. :)

Kirppisreissun satoa.

Toki välillä ostan vaatteita uutenakin; seuraavana hankintalistalla on

talvihaalari. Lempparimerkkejäni ovat Next, Me&I, PompDeLux ja Gap.

Uudet vaatteet ovat usein turhan kalliita siihen nähden, että niitä ei vauvalla tule

kovin montaa kertaa käytettyä. Ei tarvitse kahta kertaa miettiä ostanko

pojalle uudet, 24,95€ hintaiset farkut vai kirppikseltä hyväkuntoiset, 4€ maksavat

pöksyt. Talvihaalari on kuitenkin sellainen ostos, että siihen haluan panostaa.

Mansikkapaita ostettiin sillä aikaa kun Lenni oli ensimmäisessä leikkauksessa, muistoksi.

Pojan mummo teki kuolalappuja, joille meillä on erittäin paljon tarvetta. :)

Lennillä suosin kirkkaita värejä, vaikka ne ei aina omaa silmää miellytäkään.

Pojan iho on niin vaalea, että haaleat sävyt sais sen näyttämään haamulta.

Omaa lasta on kiva pukea, varsinkin kun oma pukeutuminen on vähän mitä sattuu. :D

Lopuksi vielä linkki mun miehen tekemään videoon. :)

Leijonanpentu Lenni

-Emma-