Oli vappu

Edellinen kirjoitukseni, ja erityisesti mieheni ensimmäinen kommentti halkioista

 herätti paljon keskustelua facebookin halkioyhteisössä. Hyvä että herätti,

näistä asioista on tosi tärkeää puhua. Erilaisten ihmisten hyväksyminen ja

suvaitsevaisuus nousivat pääasioiksi keskustelussa ja voin onnellisena kertoa, että

nykyään, halkiojärkytyksestä selvittyämme olemme mieheni kanssa taas entistä suvaitsevaisempia ihmisiä. :)

Tässä muutamia otteita keskustelusta (luvat julkaisemiseen olen saanut kirjoittajilta):

"Minulle lasteni halkiot eivät ole olleet surun,pelon,murheen tms paikka,enkä ole yhtään sen "parempi" ihminen kuin kukaan muukaan. En ole syyllistänyt itseäni tai ketään muutakaan poikien halkioista,enkä itseäni imettämisen puuttumisesta. Nämä ovat faktoja jonka kanssa eletään. Ennakkoluulottomuus ja avoimuus uudelle,mille tahansa ovat arvoja jotka olen omista lähtökohdistani huolimatta sisäistänyt ja ne ovat niitä arvoja joita haluan lapsilleni antaa elämässä eteenpäin vievänä voimana. Kapeakatseisuus,ennakkoluulot ja tietämättömyys ovat kaiken uuden ja hyvän esteenä elämässä."

"Meilläkin neidin rakas kummitäti on nyt vasta vuosien päästä kertonut, kuinka ensin ihan pelkäsi katsoa vauvaa kasvoihin, kun näytti niin "erilaiselta", mutta nopeasti siihen "tottui" ja hänkin suri kanssani avoimen hymyn menetystä. En ehkä silloin olisi asiaa ymmärtänyt jos olisi silloin kertonut, mutta nyt pystyn ymmärtämään hyvin. Kun pystyy myöntämään itselleen, että erilaisuus pelottaa, pystyy pelolleen tekemään jotain."

 "Kieltämättä noi kommentit kuulostaa ihan hirveiltä tälleen kun itellä on halkio, mutta toisaalta varmasti ihan ymmärrettävä reaktio. Muutenkin tolla epämuodostuma-sanalla on aika negatiivinen kaiku, monet tuntuu ajattelevan, ettei sen kanssa voi elää normaalia elämää ja että näyttää tyyliin hirviöltä tai vähintäänkin epämääräseltä. Johtuu varmasti tietämättömyydestä. Myönnettäköön että eräänkin kerran nuorempana poistuin Husukesta kovin kiukkuisena, siellä kun kehtasivat sanoa, että mulla on epämuodostuma! Enhän MINÄ voi olla epämuodostunut, eihän sellaiset näytä edes ihmisiltä! No epämuodostumahan se on ja mitäpä sitä kieltämään, en vain aiemmin ollut ajatellut koko asiaa."

 Ymmärrän jokaisen keskustelijan näkökulman. :)

Meidän perhe vietti vapun mukavissa tunnelmissa, käytiin

keskustassa pyörimässä, syötiin munkkeja, juotiin simaa ja mentiin ajoissa nukkumaan.

Vappupäivänä käytiin perinteisellä piknikillä Tähtitorninmäellä. 

Ukin sylissä.

Senaatintorilla oli porukkaa.

Ostettiin Lennille meidän mielestä hassu vappupallo, joka sitten vapun jälkeen laitettiin

pojan sängyn viereen, kun ajateltiin, että se tykkää katsella sitä.

Ihmeteltiin sitten muutaman iltana, että miksi Lenni ei suostu käymään nukkumaan

ja yölläkin kun herää, niin ei millään meinaa nukahtaa uudelleen. Alkoi olla jo vähän

neuvoton olo, kunnes sitten mieheni keksi ottaa pallon pois Lennin näköetäisyydeltä.

Poika nukahti samantien eikä ole sen jälkeen ollut nukkumisongelmia.

Huh huh. Nyt tuntuu kamalalta ajatella, että Lenni on ollut vaan tosi peloissaan,

eikä me olla autettu sitä. Onneksi asia selvisi ja nyt on taas rauha talossa. :)

Pelottava pallo.

Lennin ensimmäinen leikkaus on 27.5. Alkaa jännittämään. :)

Aurinkoisia päiviä!

-Emma-