sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäivää

Tänään juhlittiin Lennin supermahtavaa isiä, mun rakasta aviomiestä melko perinteisin menoin.
Aamupala, lahjat ja kortit vuoteeseen (ei vaan isimies meinannut malttaa pysyä sängyssä tarpeeksi kauan!).
Santeri leipoi isälleen pullapitkon ja käytiin kahvittelemassa mummolassa. Omaa isääni muistin WhatsAppin kautta isänpäivärunolla, koska oltiin jo viikko sitten jätetty Helsinkiin lahja ja Lennin tekemä kortti, että äitini voi ne tänään antaa päivänsankarille.

"Ei väliä minkä ikäinen,
aina olen sun lapsonen.
Paljon olen saanut sulta,
siis kiitos ja onnea isä-kulta!"


Isi valmisti itse isänpäiväpäivällisen. Hunaja-kanelipossua, lohkoperunoita, uunijuureksia, bearnaisekastiketta, salaattia, valkosipulivoita ja jälkkäriksi muromysli-hedelmäpaistosta. Kyllä se taas ylitti itsensä, vaikka aina tosi hyvää ruokaa tekeekin. Ollaan Lennin kanssa onnekkaita, kun saadaan joka päivä herkkusapuskaa.
Kutsun miehen kokkaustyyliä pyttipannuiluksi, koska se pystyy kehittämään mistä tahansa kaapista löytyvistä aineksista jonkun ihan mahtavan ja herkullisen aterian. Ja aina se yllättää raaka-aineiden yhdistelyllään, tosi mielikuvituksellisia mutta nerokkaita yhdistelmiä ollaan saatu syödä.

Ruoan jälkeen isi ja poika lukivat vaikka kuinka pitkään ja äiti sai hoitaa kotityöt. 
Hyvä työnjako näin isänpäivänä. :)


Lennin asu sopi päivän teemaan. :)

Tosi kiva kortti-idea muuten; kaksi lapsen käden ääriviivojen mukaan tehtyä läpyskää, joiden väliin haitarimallinen paperi. Kun kortin avaa, lapsi ikään kuin levittää kätensä ja tekstinä meillä oli "Rakastan isiä ainakin näin paljon!". Seuraavaksi isänpäiväksi vinkki. ;)


Vielä kerran hyvää isänpäivää kaikille isille, isoisille ja isoisoisille!

-Emma-





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!