Olin koulukiusattu yläasteella. Se oli ehkä lievää verrattuna siihen,
mitä monet muut kokevat, mutta jätti pysyvät jäljet. Mietin asiaa edelleen
päivittäin ja se on varmasti ollut osasyy huonoon itsetuntooni.
Vieläkin meinaa tulla itku silmään, kun muistelen yläasteaikoja.
Se oli oikeasti ihan kamalaa.
Tiedän sen, että resursseja kiusaamisen lopettamiseen ei kouluissa ole,
mutta jotain pitäisi tehdä, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä
kiusaajien ilkeistä tempuista. Uskon, että vanhemmat ovat
avainasemassa kasvattaessaan lapsiaan.
Koska tiedän, miten kamalaa kiusatuksi tuleminen on,
olen valmis tekemään mitä vaan, ettei Lenni joudu kokemaan
samaa. Luultavasti kuitenkin joutuu, koska koulumaailma on julma
ja poikkeavuuksia ei katsota hyvällä. Yksi ainoista asioista,
joihin voin vanhempana vaikuttaa on Lennin itsetunto.
Ilman hyvää itsetuntoa ei kiusaamisesta voi selvitä järjissään.
Ilkeistä sanoista ja teoista pitää yrittää olla välittämättä,
mutta ikinä ei saa alentua kiusaajien tasolle ja sanoa jotain ilkeää takaisin.
Itse en osaa olla ilkeä enkä voi sietää ilkeitä ja epäkohteliaita ihmisiä.
Toivon, että nämä arvot välittyvät Lennille.
Kolme asiaa mua harmittaa Lennin puolesta siinä, että pojalla on halkio;
syömisongelmat, leikkaukset ja mahdollinen kiusatuksi tuleminen.
Sympatiat kaikille kiusatuille!
Lenni täytti puoli vuotta ja sitä juhlittiin mummolassa.
Lahjoja ei sankari vielä saanut, mutta sitäkin enemmän huomiota. ;)
Seuraavana päivänä oli mulla ja miehellä 2v-hääpäivä ja sen kunniaksi
lähdettiin Ruotsiin Lennin ensimmäiselle ulkomaanmatkalle.
Oli jännää matkustaa laivalla ensimmäistä kertaa vauvaperheenä,
kun piti niin monia uusia asioita ottaa huomioon (missä on hissit terminaalissa,
mistä sänky Lennille, missä lämmitetään ruoat, saako avatun sosepurkin
säilytykseen jääkaappiin, miten vauvanvaunut mahtuu hyttiin jne.).
Laivan Muksula oli yllättävän iso ja kiva paikka, jossa sai sitten ne
ruoatkin lämmitettyä ja viihdyttiin siellä hyvin. Vanhemmille olisi ollut alkoholi-
tarjoilua, mutta jätettiin kuitenkin väliin. :)
Tukholmassa satoi, mutta se ei meitä haitannut. Tehtiin kierros turistilautalla
ja käytiin Aquaria Vattenmuseumissa. Lenni selvästi nautti olostaan ja
sehän se oli päivässä tärkeintä. :)
Risteily oli mielestäni riittävä aloitus Lennin matkustelu-uralle.
Pidemmälle mennään sitten, kun tyyppi ehkä saattaisi jotain jo muistaakin reissusta. ;)
-Emma-
Asiakirjoitus taas sinulta Emma! Samaistun itse myös kiusausta lapsuudessa ja nuoruudessa kokeneena pitkälti ajatuksiisi, ja odotan niinmalttamattomana oman, tavallista leveämmin hymyilevän prinssimme syntymää viimeistään syyskuussa. Olen saanut kovasti voimia ja uskoa tämän blogisi myötä, kiitos siitä!
VastaaPoistaKiva kun voin tarjota vertaistukea ja onnittelut tulevasta pikkuisesta! :)
VastaaPoistaMinuakin kiusattiin koulussa, juurikin halkion takia. Onneksi minulla oli ystäviä ja vanhemmat jotka tukivat minua :) Kun jälkeenpäin ajattelen tätä kiusaamista, olivat kiusaajani sellaisia, joilla ei välttämättä kotona ollut kaikki hyvin. Piti siis ilmeisesti parantaa omaa oloaan kiusaamalla jotakin. Joskus mietin ja toivoin, että joskus kun he saavat lapsia, toivottavasti heidän lapsellaan olisi halkio, niin tietäisivätpähän mitä se sitten on. Nykyään ei minua kiusata, eivätkä ihmiset yleensä edes kysy minulta että mikäs minussa on vikana, kun näytän vähän hassulta :D Lapset joskus saattavat kysyä, mutta eivät he pahalla :) Se on tärkeintä että olette Lennin tukena!
VastaaPoista