tiistai 16. syyskuuta 2014

Hymypoika

Jos yhdellä sanalla pitäisi Lenniä kuvailla, niin se sana olisi hymypoika.
Sitä nimitystä ovat käyttäneet tutut ja tuntemattomat, naapurit ja sukulaiset, kaverit ja isovanhemmat.
Meidän talossakin kaikki tuntevat Lennin vain nimellä hymypoika, ei kukaan muista ukkelin oikeaa nimeä.



Meillä aamut alkavat yleensä sillä, että Lenni lauleskelee sängyssään ja kun isi tai äiti menee kurkkaamaan huoneeseen, niin heti maailman levein hymy valaisee pojan kasvot.  Lenni hymyilee tutuille ja tuntemattomille, kaupassa ottaa katsekontaktia ihmisiin ja virnuilee veikeästi. Omasta mielestäni paras hymy nähdään silloin, kun haen Lenniä hoidosta; pikkumies huutaa "äi-i!" ja juoksee suoraan syliin, suupielet korvissa asti.


Äitini, Lennin mummi, on kertonut, että minua oli vaikea saada hymyilemään 1-vuotiskuvissani.
Olen kehittänyt teorian, että lapsi oppii hymyilemään paljon, jos hänelle hymyilee paljon.
Raskausaikana jo päätin, että tälle lapselle hymyilen vaikka mikä tulisi, ja niin olen tehnytkin.
Me ollaan oikeasti aika leveästi hymyilevä perhe.


Ihana katsoa näitä kuvia Lennin ikimuistoisimmista hymyistä. Tulee vaan niin kova ikävä sitä avointa halkiohymyä, onneksi on paljon kuvia niiltä ajoilta.


Muistakaa hymyillä, se tekee hyvää!

-Emma-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!