Kaikki hyvin

Lennin leikkauksesta on kaksi viikkoa.

Olin sitä edeltäneen yön pojan luona sairaalassa ja

nukuin melko huonosti. Näin painajaisia ja heräilin kuuntelemaan

Lennin tuhinaa.

Viimeisiä avoimia hymyjä.

Poika pääsi leikkaukseen heti aamusta, klo 8.

Neljään tuntiin ennen sitä ei saanut syödä,

mutta koska Lenni heräsi vasta puoli kahdeksalta,

ei nälkä ehtinyt oikein tullakaan.

Nähtiin pikaisesti kirurgi ja sitten se olikin jo menoa.

Lähdössä leikkaukseen.

Siinä vähän äitiä itketti ja pyörittiin vielä hetki osastolla.
Lähdettiin kuitenkin pian kaupungille ostoksille ja
käytiin syömässä Töölön torilla sijaitsevassa Mamma Rosassa.
Olen käynyt siellä viimeksi lapsena ja siitä lähtien
haaveillut paikan ruoasta. Ihan yhtä hyvää oli kuin ennenkin. :)

Soittelin pitkin aamupäivää osastolle, että jokos se leikkaus on ohi.
Kesken lounaan sitten saatiin kuulla,
että Lenniä ollaan just tuomassa takaisin, joten aika kiire
tuli syödä loppuun. :)
Kaikki oli mennyt hyvin, mutta poikanen oli aika väsynyt.
Vietettiin ilta sairaalalla, mutta yöksi mentiin kotiin.
Seuraavana aamuna tavattiin kirurgi ja oltiin taas päivä osastolla
Onneksi mies on vuorotyössä ja niille päiville sattui vapaat. :)

Syömisen kanssa meillä oli sitten ongelmia puolitoista viikkoa.
Osastolla ollessamme hoitajat useimmiten
syöttivät Lennin, joka vain huusi ja tappeli vastaan.
Tuttipullossa oli käytössä hassun pitkä ja lörppä tutti,
josta Lenni ei tykännyt yhtään.
Tilanteesta kertoo jotain se, että ennen leikkausta Lenni
veti pari litraa maitoa päivässä, mutta leikkauksen jälkeen
vain muutaman sata millilitraa. Kyllä siinä äidin (ja isänkin)
sydämeen sattui, kun pienellä oli kipuja ja muutenkin
syöminen tuntui varmasti oudolta.
Kotiin pääsimme neljäntenä päivänä leikkauksesta
ja sama meininki jatkui. Kamalaa pakkosyöttöä ja tuntui,
ettei mikään auta. Soseet upposivat paremmin kuin maito,
joten niiden määrää lisättiin huomattavasti, että Lenni saisi
edes jotain syötyä. Vieläkään ei pojalle kelpaa tuttipullo,
vaan maito annetaan ruiskulla suuhun. Meneehän se niinkin,
mutta toivottavasti pulloon siirrytään jossain vaiheessa takaisin. :)

Pojan sänky sairaalassa ja äidin (ei niin mukava) vuode. :)

Kotiin lähdössä. <3

Yritän ehtiä pian kirjoittamaan lisää, tässä nyt tällainen raportti tällä kertaa. :)

-Emma-