Tuunattu leikkikeittiö

Ruoanlaitto- ja kauppaleikit on kovasti Lennin suosiossa ja hommattiin jo 1-vuotislahjaksi pojalle Ikean Duktig-leikkikeittiö. Pitkään se sai olla alkuperäisen näköisenä käytössä, mutta eihän se mikään kovin kaunis ilmestys ole eikä sopinut Lennin huoneen muuhun sisustukseen, joten tuunasin sen samantyyliseksi kuin meidän ihan oikea keittiö on. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, tosin vetimet voisin vielä vaihtaa. Hanakin oli alunperin tarkoitus maalata/dc-fixata, mutta se sopii nyt kuitenkin kivasti tuohon kokonaisuuteen.

Puunväriset kohdat maalasin valkoiseksi ja työtason päällystin samalla dc-fixillä kuin millä meidän aikuisten keittiön työtasot on päällystetty. Välitilaan laitoin pätkän Studio Decorilta saatua tapettia ja uunin ja hellan nupit on Ikean vetimiä. Työskentelyvalo ja uunin valo on Lidlistä ostettuja.

Pieni lasipullo on Granitista ja pilvipussukka on Färg&Formin. Olen ihan höpsähtänyt leikkiruokiin ja -astioihin ja yritän löytää aina vähän erikoisempia juttuja, ei aina niitä perus muovisia leluja.

Mitäs tykkäätte? :)

-Emma-

Näin kaikki alkoi

Tänään on mun ja miehen vuosipäivä. Tänään on kulunut viisi vuotta meidän ensitapaamisesta.

Toisaalta niin pitkä aika, mutta toisaalta niin lyhyt. Tuntuu, että me ollaan tunnettu aina.

Me tavattiin hyvin nykyaikaisella tavalla. Santeri oli laittanut seuranhakuilmoituksen deitti.nettiin ja mä vastasin siihen. Ilmoitus erottui joukosta edukseen, koska siinä etsittiin vain kahviseuraa ja uusia kavereita. Viestiteltiin jonkin aikaa ja sitten ryhdyin aika uhkarohkeaksi ja kutsuin Santerin luokseni ensimmäisille treffeille. Tänään on siis sen kohtaamisen vuosipäivä.

Käytiin muutamilla treffeillä, mutta jälkeenpäin tunnustettiin toisillemme, ettei kipinä siinä vaiheessa oikein syttynyt. Juhannuksen jälkeen kutsuin Santerin kuitenkin taas kylään, ihan muuten vaan viettämään aikaa, ja siitä se kaikki sitten lähti liikkeelle. Santeri tuli mun luokse ja jäi yöksi. Ja sitä seuraavaksi yöksi ja sitä seuraavaksi. Pian huomattiin, että asuttiin yhdessä ja oltiin rakastuneita.

Yksi vuosi ja yksi päivä seurustelun aloittamisen jälkeen mentiin naimisiin. Pikaista toimintaa monien mielestä, mutta se vaan tuntui niin oikealta. Meidän häät oli aivan ihanat ja muistellaan sitä päivää lämmöllä. Tänä vuonna onkin jo siis meidän neljäs hääpäivä.

Näihin viiteen vuoteen on mahtunut paljon sekä hyviä että huonoja hetkiä, mutta ne huonot hetket ovat liittyneet vain meidän parisuhteen ulkopuolisiin asioihin. Meillä pariskuntana on asiat aina olleet hyvin. Me ei riidellä koskaan, ollaan kumpikin hyvin tasaisia luonteita. Ollaan yhdessä selvitty elämän koettelemuksista ja kasvettu vahvemmiksi ja paremmiksi ihmisiksi, yksilöinä ja yhdessä. Meillä on hauskaa toistemme seurassa, arvostamme toisiamme ja keskustelemme asioista jatkuvasti. Emme halua muuttaa edes niitä toisiemme huonoja puolia, mutta tuemme toisen omaa halua kehittyä ihmisenä ja oppia uutta. Hellyys ja läheisyys, arkipäivän pienet teot ja yhteinen aika pitävät romantiikkaa yllä. Meillä kumpikin osallistuu kodin ja lapsen hoitoon tasapuolisesti ja kummallekin järjestetään myös riittävästi ihan omaa aikaa. Tuntuu, että rakkaus vaan syvenee päivä päivältä ja ollaan onnellisempia juuri nyt kuin koskaan ennen.

Emma & Santeri
Nyt ja aina

Turisteina Tampereella

Lauantaina oli täällä Pirkanmaalla melko hyvä sää, mutta sunnuntaina satoi vettä koko päivän. Onneksi siis päätettiin lauantaina lähteä leikkimään turisteja Tampereelle. Siellä olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa ja aika oli kuitenkin rajallinen, joten aiotaan tehdä näistä turistipäivistä ihan tapa. Jokaisesta kaupungista, siitä tutuimmastakin saa paljon enemmän irti ja tutustuu uusiin paikkoihin, kun uskaltaa lähteä tutkimaan ja poikkeaa vähän totutuilta reiteiltä. 

Ihan ensin käytiin syömässä Pizzeria Napolissa. Aivan mahtava paikka ja niin hyvää ruokaa. Taitaa olla tosi suosittu ravintola enkä yhtään ihmettele. Melkein olisi pitänyt pöytä varata etukäteen, koska saatiin juuri se viimeinen vapaana ollut. Napolin sivuille pääset tästä.

Hämeenpuistossa oli heti pikkumiehelle paljon nähtävää, koska siellä pidettiin Hardcore MC -moottoripyöränäyttely. Kymmeniä pyöriä ja onnellinen Lenni, hyvin alkoi meidän turisteeraus.

Hämeenpuiston päässä olevaa Näsikallion suihkukaivoa ollaan ihasteltu usein autolla ohi ajaessamme. Sillä onkin mielenkiintoinen historia, johon voit tutustua täällä.

Seuraavaksi käveltiin mäen päälle, josta näkyikin suoraan Särkänniemeen. Löydettiin sieltä ihanan erilainen leikkipuisto, Tiitiäisen satupuisto, jossa oltaisiin viihdytty pidempäänkin, mutta vettä alkoi vähän tihkuttaa, joten suunnattiin jätskille läheiseen Näsilinnaan.

Näsilinnalla on pitkä historia ja kolhuja se on saanut sisällissodan aikana. Lisää linnasta voit lukea täältä. Linnan toinen kerros on museokäytössä ja ensimmäisestä kerroksesta löytyy kahvila ja ravintola. Museossa jäi meillä nyt käymättä, mutta seuraavalla kerralla sitten sinne.

Jäätelöiden jälkeen käytiin vielä leikkimässä linnan vieressä olevassa pensaslabyrintissä. Jälkeenpäin opin, että sekin oli tilataideteos, tamperelaisen Marra Lampin Milavida, jonka lähtökohtana on ollut Hämeen museosta seinistä löytyvät spiraaliornamentit.

Tällaisia päiviä lisää! Meillä oli niin kivaa ja toivottavasti joku muukin innostuu tämän postauksen perusteella tutkimaan omaa kotikaupunkiaan. :)

-Emma-

Nalle, leijona ja ankat

Osallistuttiin viikonloppuna Suhupo ry:n perinteiselle kesäretkelle Korkeasaareen. Samalla reissulla pidettiin hallituksen pikakokous ja mä olenkin nyt niin innoissani tästä Suhupon 25v-juhlavuodesta! Kaikkea kivaa on suunnitteilla. Seuraavat projektit on jäsentiedotteen saaminen painoon ja lokakuussa pidettävien juhlien ohjelman hiominen. Tampereen seudun tapaamista alan järjestelemään ja halkionuoret ovat järjestämässä omaa tapaamistaan. Ihanaa, kun Suhupon kautta meillä kaikilla on mahdollisuus vertaistukeen. :)

Korkeasaaressa meitä oli tällä kertaa ennätyssuuri porukka, noin sata suhupolaista. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli kova. Hanhet olivat kiukkuisia ja suojelivat poikasiaan, nähtiin pari kertaa kun ne hyökkäsivät ihmisten kimppuun. Hui. Lenni pelkäsi kovaäänistä riikinkukkoa, mutta tykkäsi karhusta ja ötököistä. Poika olisi halunnut nähdä ankkoja, joita ei kuitenkaan mistään löydetty. Käytiin katsomassa niiden sijaan kanoja, melkein sama asia. Päivän päätteeksi kysyttiin Lenniltä mikä oli parasta Korkeasaaressa ja vastaus oli "nalle ja leijona".

Eläimet tuntuivat olevan enemmän liikkeellä kuin yleensä ja nähtävää olikin melkein kaikissa häkeissä. Niitä ankkoja jäätiin kaipailemaan, löytyisiköhän niitä vaikka Särkänniemen Koiramäeltä..?

-Emma-

Summer bucket list

Ekaa kertaa blogin puolella, meidän perheen kesän bucket list:

*Käydään Korkeasaaressa.*

*Vietetään monta viikonloppua mökillä.*

*Lähdetään uimaan arki-iltoina töiden jälkeen.*

*Huvitellaan sekä Linnanmäellä että Särkänniemessä.*

*Käydään Suomenlinnassa.*

*Osallistutaan mahdollisimman moniin lasten kulttuuritapahtumiin.*

*Isi ja äiti viettää vapaaillan kesäteatterissa.*

*Poimitaan kukkia kotia koristamaan.*

*Tehdään kaupunkiretki Tampereelle, käydään gallerioissa ja piknikillä.*

*Käydään metsässä leikkimässä.*

*Ulkoillaan Viikinsaaressa.*

*Tehdään reissu Nekalaan.*

*Grillataan omassa pihassa, mummolassa ja mökillä.*

*Tehdään itse kevyitä kesäherkkuja ja -juomia.*

*Vietetään kiva 4. hääpäivä.*

*Pelataan jalkapalloa ja sählyä.*

*Käydään tutustumassa naapurikaupunkeihin.*

Tässä vielä fiilistelykuvia viime kesältä:

Lämpimiä kesäpäiviä odotellessa!

-Emma-

Kesäjuhlat

Kesäjuhlat. Kevätjuhlat. Sama asia mulle. Jotenkin tuntuu hassulta kutsua kevätjuhlia nimenomaan KEVÄTjuhliksi, koska kesän tuloahan siinä juhlitaan. Kevään puolella ne juhlat toki useimmiten järjestetään, mutta kesäjuhlat kuulostaa vaan niin paljon kivemmilta, eikö vaan?

Mutta itse asiaan, eli niihin juhliin. Lennin pph ja alueen muut perhepäivähoitajat järjestivät yhdessä kesäjuhlan läheisessä leikkipuistossa. Kahviteltiin ja lapset esiintyivät. Kyllä sai äiti ja isi taas olla ylpeitä Lennistä, koska se oli niin hienosti oppinut kaikki laulut ja leikit ja muiden mukana siellä esiintyi. Viime vuonna oli vähän erilaiset juhlat, kun Lenniä rupesi ujostuttamaan H-hetkellä eikä laululeikeistä tullutkaan sitten mitään.

Kesä alkaa mun mielestä aina ylppäreistä. Joka vuosi toivon, että joku tuttu pääsee ylioppilaaksi, että päästään juhlimaan. Ja joka vuosi on toive toteutunut. Tällä kertaa vuorossa oli mun serkun ylppärit.

Omista ylioppilasjuhlista on kulunut jo 10 vuotta, aika hurjaa. Kirjoitin ihan hyvät arvosanat, mutta ylpein olen äidinkielen E:stä, koska se oli vain paria pistettä vaille L. En ole siis yhdenkään ällän ylioppilas, mutta eipä niillä arvosanoilla hirveästi merkitystä ole. Muutenkin alan olla sitä mieltä, että ammattikoulun käyminen olisi ollut fiksumpi vaihtoehto. Lukion käyminen ja yo-tutkinto ei ole hyödyttäneet mua mitenkään. Onneksi älysin sitten lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi ja sisustajaksi, niin sain hyviä ammatteja ja pienemmän riskin pitkäaikaistyöttömyyteen. Nuorempana haaveilin korkeakoulututkinnosta, mutta olen ymmärtänyt ettei se ole vaatimus hyvään ja onnelliseen elämään. Ei siitäkään tutkinnosta hyötyä olisi, jos ei ole töitä tarjolla. Saa nähdä minne elämä tässä vielä kuljettaa, mutta tuskin kolme tutkintoa mulle riittää. Enköhän pian taas lähde jotain opiskelemaan.

Ihan pian saan blogiinkin uusia sisustuskuvia, kun meidän keittiöremontti on ohi. En malta odottaa että pääsen esittelemään teille meidän uudistunutta kotia. :)

-Emma-

Ps. Leveämmin hymyilevä perhe on nyt myös Facebookissa, käykäähän tykkäämässä. :)
 https://www.facebook.com/leveamminhymyilevaperhe


 

SINÄ LOUKKASIT MINUA

Arvosteletko kaupan kassajonossa muiden ruokaostoksia ja ulkonäköä? Kommentoitko leikkipuistossa vanhemmalle, miltä tämän lapsi näyttää? Kerrotko kanssaihmisille, kuinka rumia, ällöttäviä ja vastenmielisiä he ovat? Kehotatko ostarilla pyörivää nuorta tekemään itsemurhan?

Niinpä. Et tietenkään. Ei kukaan järkevä ihminen tee niin. Tai ei ainakaan pitäisi. Silti, bloggaajat joutuvat usein tulilinjalle, kun jollakulla on tarve purkaa pahaa oloaan. Blogeihin voi kommentoida nimettömänä ja nimettömänä on niin helppo loukata, satuttaa ja ilkeillä.  Mutta ei kenenkään pitäisi saada tällaisia kommentteja:

"V***n kaksnaamainen pullukka huora! Tajuutsä et kukaan ei lue sun blogii koska oot niin säälittävä, etkä saa ikinä munaa tolla naamalla ja parempi jos vaa tekisit jotai tolle naamalles... painu sinne v*****n mistä tulitki ja kato peiliin ja jätä ne pullat yms. pois ihan suosiolla. Oot sairas ja lihava lehmä! ammu ittes!"

""Kateelliset muuta keksi." väitätkö että joku olisi sinulle kateellinen? :D sinun elämässäsi ei ole mitään kadehdittavaa tai ihanteellista. Ruma, Läski, loismatonen joka kuluttaa yhteiskunnan rahoja."

"sun muodoillas et oo voinu sairastaa anoreksiaa, oot säälittävä huomiohuora jolla ei ole yhtään ystävää ja joka baarissa istuu yksin nurkassa turpa kiinni"

”Mietin kuvia katsoessa, kuinka Eve on tosi pullukka. Olet kertonut syömis ongelmista hänen kanssaan. Ei hän kyllä näytä yhtään siltä ettei ruoka maistu. No, tietty jos annat makeita välipaloja asia saa toisen näkökannan. Silloinhan ruoka ei enää maistu ja lihominen on taattu. Eikö neuvolassa jo puututa asiaan? Ylipainoinen lapsi noin varhaan on kyllä lihava nuori/aikuinen.” (Kyseessä on normaalipainoinen vauva.)

”Usein sanotaan, että geenien sekoittaminen tuottaa terveitä jälkeläisiä. Aina se ei kuitenkaan näy sattuvan kohdalle." (Kirjoittajan lapsen vammaisuudesta.)

"V***u oot nolo tapa ittes"

"ootko harkinnu itsarii? Jos oot ni mitä sä tääl enää oot?"

Olen mukana Sinä loukkasit minua -kampanjassa monen muun bloggaajan kanssa.
#sinäloukkasitminua

Ilkeät kommentit loukkaavat myös netissä. Me toivomme asiallista kommentointia blogeihin.

A girl with too many pictures  -  Ai karkkii!  -  Aiatar  -  Aikuistumiskipuja  -  All hearts are wonderful  -  Am I Invited  -  Annun elämä uusiksi  -  Arkilove  -  By Tinja Katariina  -  Elämänilon alkulähteillä  -  Elämää pyörätuolista käsin  -  Emilia Christine  -  Enni Heidi  -  Ennin kengissä  -  Essi Maaninka  -  Fifty Ways  -  Haaveilen kaikesta  -  Haaveita ja oikeeta elämää  -  Harmaa ja muut iloiset värit  -  HeioonJenna  -  Hulivilini  -  Ida Parviainen  -  Ihanan karmea  -  Ikimuistoista  -  Inku-chan  -  Inspiration  -  Jemppuu  -  Jenni's Lullaby  -  Kaaosta ja kukkamekkoja  -  Kadun aurinkoisella puolella  -  KIDULT  -  Kitujainen.com  -  Kotiäidin elämää  -  Kouluta Ite Paremmin  -  Kun äiti kelaa  -  Kuvastin  -  Käenpesä  -  Lady of The Mess  -  Leveämmin hymyilevä perhe  -  Chasing Happiness  -  Life à la Annika  -  Life is an illusion  -  Lifestyle by Maiju Kristiina  -  Love yourself first  -  Loyal Companion  -  Maalia kohti  -  Mammalaiffii  -  Mansikkatilan mailla  -  Marjukka Katariina  -  Meidän Pieni Ryyni  -  Mieleni on maalaus  -  Minäkö keski-ikäinen?  -  Moonika Kristiina  -  Munakoisoni ja minä  -  My life, with love Alesya  -  Nani - Be yourself  -  Napsahduksia  -  Natalia  -  Never Give Up  -  Nightwish Diamonds  -  Nuori ajattelija  -  On my way  -  Operaatio Äiti  -  Optimismia ja energiaa  -  Outi's life  -  paint my house BLACK  -  Paiqo  -  Perhosia masussa  -  Pieni Lintu  -  Pikku Bambin Blogi  -  Pinkit korkokengät  -  Privaattikamaa  -  Rakkaudella Hannele  -  Reborn Beast  -  Rouva Y  -  Ruusumäki  -  Saijis  -  Smagatsoff  -  Something different by Emilia  -  Spread your wings  -  Syvältä  -  Tassuttelijan päiväkirja  -  Teijan Kauneus Blogi  -  The Blind Leap  -  The Diary of Mariella Elisabeth  -  The World According to Jani  -  Thrill Me Tonight  -  Tipulassa  -  Touch the sky  -  Tuulanneli  -  Unelmia jahdaten  -  Unelmiin tai sinne päin  -  Vilhelmiina Lyydia  -  Waldgeistory  -  Weekend Chic  -  XL elämää  -  Zeninan  -  Äiti ja melukylän lapset  -  Äiti on vihannes  -  Äiti yrittää